Ristiveto

Muinaisen kantama

Ehdotin ystävälleni että tekisimme joskus uudestaan retken, jolla ottaisimme valokuvia toisistamme. Hän ehdotti, että mentäisiin muinaishaudoille Sammallahdenmäellä ja minä muistin, että äidillä on itse tehty muinaispuku ja vielä karjalaisen naisen kosto-niminen puku. Saimme ne lainaksi, odotimme illan valoa, puimme puvut päällemme, unohdimme kännykät autoon ja kävelimme jäkälistön läpi kiviröykkiöille. Kuvasimme toisiamme vuorotellen kuvattavan toivomissa paikoissa ja koimme jotain sanoin kuvaamatonta.

Siinä oli niin paljon. Kummankin yhteen osuvat toiveet. Miellyttävä lämpötila. Lempeät värit. Ainakin nämä ja jotain vielä. Tuntuma omien esi-isien hyvyydestä!

Tänä kesänä olen koonnut yhteen lapsesta asti keräämiäni tietoja ja valokuvia suvuistamme. Olen jatkanut minua vanhempien sukulaisten haastattelemista kuvien äärellä. Mukaan albumiini poimin asioita ja kuvia, jotka ilahduttavat ja voimauttavat.

Tummemmatkin sävyt kulkevat mukana, mutta päällimmäiseksi nousee tieto tai usko, että näissä suvuissa on ollut paljon hyviä tyyppejä. Kukin omalla tavallaan he ovat iloinneet elämästä ja jakaneet hyvää tärkeitten ihmistensä kanssa. Isoisillä on kuvissa lapsia syleissään, isoäidit lähettelevät rakkaille lapsilleen pestyjä, Krimiltä tulleita omenia ja juuri leivottua pullaa ja huolehtivat kirjeissään, joko kröhyskä on mennyt ohi.

Mikä ilo olla osasena kaikesta kaukaakin tulleesta perimästä ja laittaa hyvä kiertämään edes pikkuisen!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *