Facebook muistutti minua tapahtumasta kuusi vuotta sitten: oli viimeinen työpäiväni Olkiluodossa Teollisuuden Voiman viestinnässä. Päivä oli ihana! Aikajanan kuvassa näkyi hauskoja viestejä, joita työkaverit olivat minulle lähetelleet päivän mittaan, sekä edustavia kuvia, esimerkiksi viiksiin sonnustautuneena. Söimme yhdessä lounasta, herkuttelimme ja kävimme vielä yhdessä illallisella. Facebook-muiston myötä tajusin olleeni töissä seurakunnassa jo kuuden vuoden ajan, syksystä 2017! En ole koskaan työskennellyt samassa työpaikassa näin pitkään. Onko tässä tapahtunut joku ihme? Mitä olen matkan varrella huomannut?

1. Mitä luulitkaan tekeväsi?

Jälleen yhden työpäivän jälkeen toteamme työparini Katin kanssa saman: tätä olin suunnitelleet tekeväni ja toisin siinä taas kävi. Viestijän työpäivät ovat tyypillisesti sellaisia, että sekä kokous- että työvarauksia on lähes jokaiselle työtunnille viikon aikana. Jokaisen päivän päätteeksi saa todeta, että jotain sellaista tapahtui taas, että suunnitelmat menivät mullin mallin. Jonkin asian on suunnitellut tekevänsä ja siihen menee huomattavasti suunniteltua enemmän aikaa. Ovella poikkeaa työkaveri ”pienellä asialla”, Teamsissä kilahtaa, puhelin soi – asiaa aletaan hoitamaan ja hupsis, kalenteri menee uusiksi. Viestintä on asiantuntija ja tuki.

Joku tarvitsee apua tai itse tarvitsee sitä meneillään olevaan tehtävään – ja taas huomaa tekevänsä muuta kuin on luullut. Kuulostaako tutulta työelämässä tai elämässä yleensä?

2. Median murros

Jos joku on pysyvää, niin muutos. Mediakenttä muuttuu koko ajan, ja se vaikuttaa viestijän työhön. Viestinnän ydinosaamista on organisaation erilaisten kanavien tekniikan ja sisältömahdollisuuksien hallinta. Kanavien määrä on kasvanut kuudessa vuodessa kahdesta (verkkosivut, Facebook) kuuteen (näiden lisäksi ainakin YouTube, Instagram, Twitter/X, ja sisäisessä viestinnässä Teams). Lisäksi käytössä on tullut erilaisia viestintäalustoja kuten uutiskirje ja blogi.

Uutismedian murros vaikuttaa myös viestijän työhön. Uutismedia sukeltaa muun viestinnän tavoin entistä enemmän printistä verkkoon – sinne, missä asiakkaatkin ovat. Toimittajien määrä vähenee, osaamisvaatimukset muuttuvat ja työ on hektistä. Tämä vaikuttaa mediayhteistyöhön.

Jatkuvan muutoksen keskellä tunneskaalani saattaa työpäivän mittaan vaihdella toivottomuudesta toiveikkuuteen ja innostukseen montakin kertaa. Muutos ja pysymättömyys on niin kiinteä osa työvälineiden ja työympäristön olemusta, että se muutos on itsessään muuttumaton tila. Muutos luo toiveikkuutta kanavien hallinnan suhteen: Ei se mitään vaikkei hallitsisi välinettä täydellisesti – huomenna versio on todennäköisesti jo vanhentunut.

3. Paras viestijä on kaikki yhdessä

Tämän kyllä tiesin jo ennalta: kaikki osaavat viestiä. Olennaista on se, että kaikilla on välineet ja lupa viestiä, sekä käsitys missä kohtaa viestinnän tulee olla yksiäänistä, esimerkiksi kriisiviestinnässä, tai miksi visuaalinen yhdenmukaisuus on tärkeää. Viestijän tehtävänä on seurakunnassa ollut rohkaista ja valmentaa tässä.

Olin silti vaikuttunut siitä, kuinka taitavia asioiden sanoittajia ja vuorovaikuttajia seurakuntatyössä on. Ihmisten kohtaamisen parissa työtä tekevät ovat lähtökohtaisesti tunneälykkäitä ihmisiä, jotka kohtaavat työpäivän aikana jos minkälaista tilannetta ja elämän nostamaa ja kolhimaa kulkijaa. Yhteisötaidot ovat myös loistavat – monet työskentelevät ihmisiä kohdaten ja ryhmiä ja yhteisöjä rakentaen. Tässä työyhteisössä riittää taitoa ja rakkautta, mutta miten saada se näkyväksi?

4. Sekalainen seurakunta ja verkostojen voima

Mitä pidempään seurakunnassa on työssä, sitä enemmän valo alkaa levitä kaiken sen ylle mitä seurakunnan toiminnan yhteydessä tehdäänkään. Minulla oli siitä aavistus, koska se motivoi minua hakeutumaan kirkolle töihin. Mielenkiintoista sisältöä riittää edelleen loputtomasti.

Kuuden vuoden aikana olen saanut tutustua moneen kirkon viestijään ja työntekijään eri puolilla Suomea. Teamsin avulla yhteisten kampanjoiden suunnittelu ja jakaminen on tullut helpommaksi ja se on lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana. Verkostossa on voimaa, mutta ammennettavaa ja yhteistyön mahdollisuuksia olisi enemmänkin. Samoin paikalliset verkostot ovat vahvistuneet ja mahdollistavat yhteisen luomisen.

5. Hallinnon viestinnälläkin on paikkansa

Hallinnon humppaa seurakuntaviestijän työssä on riittämiin – piti siitä tai ei. Viestintäpäällikön työssä olen kuitenkin oppinut arvostamaan hallinnollisia menettelyjä, koska ne ovat julkishallinnon organisaation selkäranka. Hyvällä hallinnolla varmistamme, että toimimme oikein ja avoimesti. Toki hallinto voisi aina olla kevyempääkin. Säännönmukaisuus ja rutiinit tuovat kuitenkin hyvää vastapainoa raamia sisällöntuotantoon ja ongelmanratkaisuun painottuvaan työhön.

6. Tule apuun, tekoäly

Käykö tekoälyn siivittämänä vihdoin niin, minkä eteen me viestijät teemme töitä: viestijä tukee organisaation ja työyhteisön viestintää niin, että ”ammattiviestijästä” tulee tarpeeton? Viestintäsuunnitelmat, markkinointikampanjat, tapahtumatuotannot, koulutukset, esitteiden taitot ja printtaukset ja uutiskirjeet syntyvät muutamalla näppäinkomennolla.

Ehkä pian koittaa sellainen päivä, kun saa rauhassa tehdä kaiken suunnitelmien mukaan, niin kuin itse on luullut tekevänsä. Tylsähän sellaisesta työpäivästä tulee!

Kanerva Kuisma

(Kirjoittaja on seurakuntaviestijä kuuden vuoden kokemuksella)