Ristiveto

Mihin kirkkoa tarvitaan 2020-luvulla

Jouni Lehikoinen. Kuva: Joakim Vilja

Kirkkomme on 2020 luvulla suurten haasteiden edessä. Peruuttelemisen ja varmistelun kulttuurin on väistyttävä ja seurakunnissa on herättävä näkemään, minkä edessä nyt oikein ollaan. Kirkko on uudenlaisen tilanteen kynnyksellä. Se on perinteisesti ollut suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävä tekijä, jolla on kansan vankka luottamus puolellaan. Nyt tuulet ovat kääntyneet vastaisiksi. Sen on lunastettava paikkansa suomalaisten elämässä ihan uudella tavalla. Se ei saa kadota kuvasta, niin kuin pandemian alkuaikoina kävi, vaan sen on lähdettävä pois mukavuusalueeltaan aidosti kohtaamaan ihmisiä. Juuri kohtaamiseen kirkkoa tarvitaan. Kasvoton ja merkityksetön kirkko ei jaksa kiinnostaa ketään. Jos ja kun kirkolla on merkitystä ihmiselle, sen yhteydestä ei helposti lähdetä pois.

Maallistuminen on ajan ilmiöistä se, joka selittää osan kirkon kohtaamista haasteista. Sekularisaatio loitonnuttaa ihmisen kristillisestä arvomaailmasta ja saa näkemään sen tosi oudossa valossa. Jos pelkän median lööppiuutisoinnista perustaisi kokonaiskuvan kirkostamme, se näyttäytyisi tosi oudossa valossa. Kirkosta ja kristillisestä uskosta luodaan kuvaa elämälle vieraana ja kiistelevänä, jopa vaarallisena ”hörhöilynä”, josta terveellä järjellä varustettu kunnon kansalainen sanoutuu irti. Kun medialle jostakin syystä ei kelpaa se hyvä, mitä kirkossa tehdään, on kirkon etsittävä se väylä, mikä välittää oikean kokonaiskuvan. Kirkkoa haastetaankin 2020-luvulla astumaan näkyville. Henkinen, hengellinen ja aineellinen hätä avaavat kirkolle hyvän mahdollisuuden toteuttaa omaa ammattitaitoaan ja asettumaan pyyteettömän auttajan paikalle.

Huolestuttavaa on hengellisen etsinnän suuntautuminen kirkon ohi. Kirkosta ei enää etsitä hengellistä kotia ja eväitä. Kirkolle kelpaa sille annettu sivurooli mukavien lausuntojen antajana ilmastonmuutoksen, ikimetsien suojelun, vähemmistöjen oikeuksien, hautausmaiden hoitamisen, yhteiskunnallisen epätasa-arvon herättämien huolten puolesta. Syntyy hengellinen tyhjiö, jonka täyttävät äkkiä mitä erilaisimmat showmiehet ja näpertelijät.

Kirkon keskeinen merkitys on sen hengellisessä tehtävässä, evankeliumin julistamisessa. Sitä kautta kaikki muukin saa oikean viitekehyksensä. Kirkon ei tarvitse olla kaikille mieliksi. 2020-luvun kirkko lunastaa paikkansa jos se ymmärtää tämän, eikä lähde yleisen mielipiteen perässähiihtäjäksi. Sen on ennen kaikkea uskallettava elää opetuksensa mukaan. Ajassa, jossa elämä on muuttumassa entistäkin kiireellisemmäksi, itsekeskeisemmäksi ja materialistisemmaksi kirkkoa tarvitaan muistuttamaan toisenlaisista arvoista. Kirkon äänen on kuuluttava selkeänä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Silloin sen sanomisella on painoarvoa. Ympäripyöreillä itsestäänselvyyksillä ja mitäänsanomattomilla latteuksilla ei nimittäin voiteta ihmisten luottamusta. Kirkon panos yhteiskuntaamme kohdanneissa kriiseissä on ollut korvaamaton ja ihmiset ovat kokeneet juuri kirkon roolin niissä keskeisenä ja ainutlatuisena. Nyt tarvitaan ihmisen rinnalle asettuvaa kirkkoa, joka rakentaa luottamuksen ja toivon kulttuuria vastakkainasettelun ja vihapuheen värittämän ajan keskelle.  

Kirkolta vaaditaan toiminnallista muutoskykyä ja ketteryyttä, mutta myöskin uskallusta pitää sanomastaan kiinni. Aidolle ihmisen ja Jumalan kohtaamiselle on löydyttävä jatkossakin kirkossamme tilaa. Kirkkoa tarvitaan 2020-luvulla entistäkin kipeämmin, mutta sen tarpeellisuus ja merkitys luodaan ruohonjuuritasolla siinä työssä, mitä seurakunnissamme tehdään.

Jouni Lehikoinen

Mikaelinseurakunnan kirkkoherra

Turun arkkihiippakunnan piispanvaalin ehdokkailta on pyydetty blogit aiheesta Mihin kirkkoa tarvitaan 2020-luvulla? Ehdokkaat ovat otsikoineet blogit itse. Tekstit julkaistaan aakkosjärjestyksessä:
13.10. Heikki Arikka
14.10. Kaisa Huhtala
15.10. Jouni Lehikoinen
16.10. Mari Leppänen

Arkkihiippakunnan infosivu piispanvaalista