Ristiveto

Luterilainen ulkonaliikkumiskielto

Kun julkisuuteen on tihkunut tietoja ulkonaliikkumiskiellon tulemisesta joillekin alueille, oma sosiaalisen median kuplani on alkanut kiehua. Erilaisia tunnevaltaisia ajatuksia on virinnyt lähinnä kolmesta aihepiiristä. Yhtäältä mieltä on inspiroinut erilaiset sääntöjen kiertämismahdollisuudet. Toisaalta näköpiirissä on ollut erilaisia epäoikeudenmukaisuuksia, joita rajoittamisesta joillekin seuraa. Kolmanneksi on ihmetelty, mitä tarkoittaa uskonnollisten tilaisuuksien rajoittaminen.

Nopea keskustelun vilkaisu paljastaa ikivanhojen moraalikysymysten olevan yhä voimissaan. Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan paljon lähimmäisistä ja siitä, miten toisia ihmisiä pitää auttaa. Tämän opin haastava puoli on ajatus, että auttamisesta ei ole itselle mitään välitöntä hyötyä. Päinvastoin se voi olla hyvinkin hankalaa. Toisaalta auttaminen ei valikoi kohdettaan, vaikka kyllä sen jokainen tietää, että mukavia ihmisiä on helpompi auttaa kuin niitä, jotka haastavat auttajan maailmaa monin eri tavoin. Kaikkia on autettava. Tämä seikka on se syy, miksi verotus on varsin toimiva systeemi hoitaa asioita. Hyväntekeväisyysyhteiskuntamallissa avun saaja helposti valikoidaan itselle sopivaksi tai vaikka sellaiseksi, josta on jokin markkinointiviestinnällinen etu.

Ulkonaliikkumiskielto on asia, josta ei lyhyellä tähtäimellä seuraa itselle miellyttäviä asioita. Toisaalta voi se estää oman sairastumisenkin, mikä on syytä myös pitää mielessä. Kysymys on toki perusoikeuksien kannalta hankala, mutta nyt siihen on syynsä. Voi olla, että tässä historiallisessa kohdassa hän, jonka henki pelastuu sillä, että rajoitan liikkumistani, ei tule koskaan tietooni. Se voi olla oma henkeni tai naapurini henki eikä sitä kuulu tietää. Se on lähimmäisyys-haaste.

Luterilaisessa ajattelussa Jumalaa palvellaan monin eri tavoin. Järki on Jumalan luoma ihmisen työkalu ja sen käyttö on yhteiskunnallisissa asioissa Jumalan palvelemista. Kun uskonnon harjoittamista joudutaan rajoittamaan, se tapahtuu järkisyistä. Uskontulkintoja on monenlaisia, mutta useimmat niistä lähtevät siitä, että Jumala on suuri – ehkä jopa niin suuri, että se ei ole tästä kiinni. Käytännön tasolla hautaustilaisuudet ovat sellaisia, että niitä on vaikea lykätä, mutta monia muita tilaisuuksia suunnitellaan hyvissä ajoin jo muutoinkin.

Kyllä tästä selvitään, vaikka se kirpaisee. Joidenkin elinkeino on vaakalaudalla, mutta onneksi meillä on verotusjärjestelmä, joka mahdollistaa tuet ja niiden avulla voidaan tässä tilanteessa auttaa. Yksilön tasolla lähimmäisyys on nyt sitä, että jostakin omasta vapaudesta on luovuttava hetkeksi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *