Ristiveto

Nainen papin paidassa istuu ja nojaa toisella kädellä tuoliin, toisella kaulaan.

Läskiä ei tarvitse lunastaa – mitä tarkoittaa ajatus siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi?

Näen tässä ajassa paljon kehoihin liittyvää puhetta, joka kätkeytyy armollisuuden kaapuun, vaikka todellisuudessa viestii sanomaa siitä, että vain nuori, toiminnallinen ja sileä keho on arvokas. Lifestyle-blogeissa nimitetään armollisuudeksi sen hyväksymistä, että oma keho ei täytä tämän maailman mittapuita.

Kuva Roland Klampfer Pixabaystä

Kuitenkaan keho itsessään, ruumiin olemassaolo, ei ole koskaan synti, vaikka me ihmiset olemme syntisiä ja vaikka toki monenlaista syntiä tehdään kehoilla ja kehoja kohtaan. Läskiä ei tarvitse lunastaa. Lihavuus, sairaus, kipu, likinäköisyys tai mikään kehon ominaisuus tai muoto ei ole syntiä, johon tarvittaisiin armoa.

Me olemme samaa ainesta kuin kaikki muukin tässä maailmassa. Muodostumme alkuaineista, jotka muodostuvat molekyyleistä. Muodostumme soluista, joiden muotoa ja toimintaa geenit ohjaavat. Ja ihmeellisellä tavalla nämä joitakin kymmeniä kiloja painavat solumuodostelmat osaavat ajatella, järkeillä ja toimia, ja myöskin etsiä Pyhää ja kaivata hänen läsnäoloaan.

Kuva Andrés Rodríguez Pixabaystä

Maailma on sellainen kuin on siksi, että Jumala tahtoi niin. Me ihmiset olemme olemassa, koska Jumala tahtoi niin. Ja vaikka maailma ja me olemme pysyvästi lankeemuksen alla, ikään kuin murtuneina, olemme silti Jumalan kuvia, lunastettuja ja hänelle mittaamattoman arvokkaita. Ihminen on yksi psykofyysinen kokonaisuus. Mitä enemmän tiede oppii ihmisen toiminnasta, sitä vähemmän on mieli, tunne ja ajatus erotettavissa lihasta, luusta ja solusta.

Meidän ajatuksemme ovat sähköistä toimintaa hermosolujen välillä ja pysyvät muistot ovat hermosolujen kasvattamia yhteyksiä. Eikä tämä kehon ja ruumiin yhteys mitenkään asu vain aivoissa. Kehoissamme on useita järjestelmiä, jotka kaikki vaikuttavat myös mieleen, ajatuksiin ja tunteisiimme. Vasta tällä vuosituhannella löydettiin vagus-hermo, joka on suora viestintäkanava aivojen ja suoliston välillä.

Kuva Ernesto Eslava Pixabaystä

Jokainen ihmiskeho maailmassa on yhtä paljon Jumalan kuva. Ihminen ei voi tulla enempää Jumalan kuvaksi eikä vähempää Jumalan kuvaksi. Vastasyntynyt vauva ja ryppyinen vanhus, maratoonari ja kipukroonikko sänkypotilas, viimeiseen asti tällätty ja laitettu kehonrakentaja hiuslisäkkeineen, yhtä lailla kuin tavallinen suomalainen ihminen uimahallin saunassa, elämän merkit ihossaan. Kaikki ihonvärit, kaikki pituudet, kromosomiyhdistelmät, kaikki ihmiset ovat Jumalan kuvia.

Kuva Tammy Lee Pixabaystä

Jos otamme tämän todesta, mitä siitä seuraa? Yksilön, yhteisön, sote-alueen, valtion tasolla? Huomaatko, mihin kaikkeen toiminnassasi vaikuttaa ajatus siitä, että kehoilla on vaihteleva arvo? Kohteletko omaa kehoasi vähempäarvoisena, koska siinä on olevinaan puutteita? Totta kai kehot ovat monenlaisia: kipeitä, heikkoja ja vanhenevia. Kuitenkin on äärimmäisen tärkeää erottaa kehon arvo ja ihmisen arvo erilleen kehon muodosta, terveydestä ja toiminnasta. Jokainen ihminen ja keho on kristillisen käsityksen mukaan tasan yhtä arvokas.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *