Ristiveto

Lajisorto ja etätyöeläimet

Etätyökauteni on kestänyt koko korona-ajan. Työpäiväni seuraavat tietynlaista kaavaa. Pääni yläpuolella tyynyllä nukkuu yleensä kissa. Kun aamuherätys lähestyy, kissa lähtee liikkeelle. Usein se kiipeää makoilemaan pöydälle, jolla on tietokone. Makoillessaan se painaa tassullaan näppäimistöä, jolloin kone menee päälle. Kun nousen ja menen keittiöön aamupalalle, kissa tulee mukana ja syömme yhdessä. Kissa maistelee minun ruokiani ja joistakin jogurttilaaduista se pitää enemmän kuin toisista. Banaani ei sille maistu. Ruokailun jälkeen ulkoilemme kissan määräämään tahtiin. Kissa menee edellä ja minä perässä. Talo kierretään aina vastapäivään ja tontin rajat kävellään satunnaisessa järjestyksessä. Kun saavumme sisälle alkaa yleensä jokin etäpalaveri.

Välillä seurassamme on myös koiranpentu. Välillä koira istuu sylissä, kun olen luurit päässä videokokouksessa. Koiran mielestä kännykän näytöllä olevat kuvat ovat kiinnostavia. Ei mennyt kovin kauaa kun pentu oivalsi kosketusnäytön idean. Ensin se yritti vaihdella kuvia tassulla, mutta sitten oivalsi nuolemisen tehokkaammaksi. Nyt meillä on siis lipaisunäyttö.  Koirapäivinä asiaan kuuluu myös koiran ulkoilutus ja ruokkiminen. Kissan kanssa käymme kahvitunnilla klo 14 ulkona. Jos en ole ovella 13.45, kissa aloittaa metelin, jota ei voi sivuuttaa. Päiväkävelyllä olemme ensin hetken rappusilla ihan rauhassa ja sitten kävelemme verkkaisesti tonttia ympäri. Työpäivän päätyttyä teemme sitten perusteellisemman lenkin.

Kissa ja koira puhuvat eri kieltä. Koira on vasta pentu ja kissan on ollut opiskeltava puhumaan koiraa. Koira haluaa kovasti leikkiä vanhenevan kissan kanssa. Eräänlainen tähtihetki oli, kun ne pelasivat yhdessä palloa olohuoneessa.  Alku oli hieman hankalaa tässä eläinsuhteessa. Kissa sihisi, kun pentu tuli paikalle ja välillä piti sihistellä sille ihmiselle, joka toi pennun paikalle. Uteliaisuus kuitenkin voitti. Pentu koitti kissaan koirien viittomakieltä asettumalla makaamaan kissan eteen selälleen tassut kohti taivasta. Voi olla, että se sanoma meni perille. Välillä pentu on pentukehässä, jolloin kissa on lähistöllä kuulolla ja katselee koiraa. Yhtenä päivänä pentu vikisi jotakin ja kissa meni aivan aitaan kiinni ja työnsi tassunsa aidan raosta lähemmäs pentua. Ihmisen tulkinta voisi olla tapahtuneesta jonkinlaisen hoitovietin ilmentymä. Yhtenä aamuna sain asentohuimauskohtauksen ja jäin sänkyyn maailman pyöriessä ympärillä. Minä sanoin ulospääsyä odottavalle kissalle, että nyt en pääse sängystä ylös, kun on niin paha olo ja pyysin sitä tulemaan luokseni. Kissa makasi avun tuloon saakka vieressäni niin, että se laittoi päänsä rinnalleni ja välillä se paineli tassuillaan kylkeäni. Ihmisen tulkinta voisi olla, että se aisti sairauden ja jonkinlainen hoivavietti heräsi.

Eläinlajien väliset suhteet ovat mielenkiintoinen filosofinen kysymys. Eläinasialiikkeiden vahvistuttua 1970-luvulla alettiin puhua lajisorrosta. Keskustelu on maailmalla voimistunut ilmaston muuttumisen myötä. Lajisorrossa, spesisismissä, kiinnitetään huomiota siihen, että kaikkia lajeja ei pidetä samanarvoisina, vaan joitakin sorretaan. Alkuperäisen keskustelun ydin on siinä huomiossa, että ihminen ajattelee olevansa moraalisesti muiden lajien yläpuolella ja tämä aiheuttaa muille lajeille vahingollista toimintaa. Keskustelussa on huomattu vasta-argumentinomaisesti, että luonnossa lajit suosivat yleensä omiaan. Toisaalta voisi ajatella, että ihmisen harjoittamaa lajisortoa olisi vaikka se, että halutaan huvikseen jotakin, mikä uhkaa eläimen terveyttä. Eläinharrastuksen parissa on esimerkiksi jalostettu koirarotuja, joiden on vaikea hengittää tai mahdoton synnyttää normaalisti. Eläinten ystävä ei ehkä tule ajatelleeksi, että tämä on lajisortoa. Kokonaisuutena lajisorto-keskustelu on hyvin moniulotteinen ja monimutkainen, mutta joskus on hyvä vähän pysähtyä. Jos tietokoneeni syttyisi tuleen ja saisin pelastettua vain yhden eläimen huoneesta, ottaisinko koiran vai kissan ja millä perusteella?

Kristillisen ymmärryksen näkökulmasta luomakunnan moneus on varjeltava asia. Se mainitaan jo Raamatun alkulehdillä kun ihmisen tehtäväksi mainitaan maan viljeleminen ja varjeleminen. Koiran rapsuttaminen ja kissan silittäminen ovat osa kristittynä ihmisenä olemista sen lisäksi, että yrittää tulla jotenkin toimeen lajitoveriensa kanssa.

1 kommentti

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *