Omassa kodissani saan olla oma itseni ja sotkea rauhassa. Mutta jos joku toinen tulee kutsumatta kotiini ja tärvelee paikat, ei hän sotke vain tavaroitani, vaan samalla järkkyy mielenrauhani, kenties koko elämäni.

Härkämäessä sijaitseva shiiamuslimien moskeija eli Turun islamkeskus sotkettiin perusteellisesti toissa viikonloppuna. Turun Sanomien uutisen (’Härkämäen moskeijaa sotkettiin ja töhrittiin’ 17.9.) mukaan ”uskonnolliset kankaat oli revitty pois seiniltä maahan. Koraanit oli heitelty pois hyllyiltä, ja monet sohvat oli kaadettu. Lattioille oli levitetty suolaa, sokeria ja kahvia. Keittiötä ja käytävää oli valeltu astianpesuaineella. Lisäksi liitutaululle oli kirjoitettu solvaava teksti ja muualle seiniin oli piirretty sukupuolielinten kuvia.” Jutussa mainittiin myös, että ”islamkeskukseen on tunkeuduttu monta kertaa aiemminkin, ja siellä on tehty pieniä tihutöitä. Esimerkiksi viime kuussa naisten puolen nurkkaa oli yritetty polttaa.”

Tällainen ilkivalta tuo paikallisen muistuman kolmen vuoden takaa, jolloin Turun Moisiossa sijaitseva vietnamilaisyhteisön temppelityömaa joutui tihutyön kohteeksi. Ilkivallan kohteena pyhät paikat eivät ole uusi ilmiö, sillä useissa länsimaissa on viime vuosina tapahtunut vastaavia tekoja. Suomessa tunnetuimmat tuhoteot ovat kohdistuneet Tyrvään ja Porvoon kirkkoihin. Näissä typeryyksissä ei hyökätä ainoastaan yhtä uskontoa vastaan, vaan kaikkia uskontoja vastaan. Nämä hyökkäykset ovat samalla ihmisoikeusrikkomuksia.

Meillä jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen (YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18. artikla). Kaikilla meillä on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen (20. artikla).

Minulle kirkko on kuin toinen koti. Samoin lienee muslimille moskeija turvan ja rauhan tila tai buddhalaiselle temppeli paikka pysähtymiseen. Siksi Turun Sanomien uutisen maininta ”varsinkin osa naisista ja lapsista pelästyi tapauksesta” nosti suurimman tuskan sisälläni. Millaisessa maailmassa kasvatamme lapsemme; me kristityt, me muslimit, me buddhalaiset, me vapaa-ajattelijat? Uskokoon kukin miten haluaa. Silti jokainen muslimi, buddhalainen, vapaa-ajattelija ja toinen kristitty on minun sisareni ja veljeni.

Pelkkä uskonrauha ei riitä. Me tarvitsemme myös uskontorauhaa. Lohdullista oli lukea Facebookista piispa Kaarlo Kallialan viesti uutista seuranneena päivänä. ”Suututtaa ja surettaa tuo moskeijan sotkeminen Turun Härkämäessä.” Pidetään paikat pyhinä.