Ristiveto

Kolmiodraama: Liedon Madonna, seurakunta ja museo

Toisin kuin Turun Sanomat esittää, Liedon ja Turun välille ei ole puhjennut naapuririitaa (TS 1.2.2020). Kyse on keskustelusta, voisiko Liedon kirkkoon lainata esineistöä Turun linnan Nunnakappelista ja Sturenkirkosta. Seurakunnan tavoitteena on rakentava ja kunnioittava keskustelu ja hyvän lopputuloksen löytäminen. Tähän liittyen Liedon seurakunnan kirkkovaltuusto teki 30.1.2020 anomuksen:

”Liedon seurakunta pyytää kunnioittavimmin, voisiko Turun linnan Nunnakappelin ja Sturenkirkkoon siirretyt Liedon Madonnan ja Pyhän Pietarin puuveistokset sijoittaa takaisin remontoituun Liedon kirkkoon.”

Turun linnan Nunnakappelin ja Sturenkirkon ydinnäyttelyssä on kaksikymmentäkaksi Liedon kirkosta peräisin olevaa esinettä. Rakennushistoriallisesti keskiaikaiset esineet edustavat keskiaikaisen kirkon arvokkainta osaa. On todella kunnioitettavaa, että museossa näistä aarteista on pidetty hyvää huolta ja että ne ovat museovieraiden saavutettavissa ja puhuttelevat museokävijöitä.

Miksi seurakunta nyt kuitenkin haluaisi lainata näyttelystä muutaman esineen?

Ensimmäinen syy on tietysti edessä oleva kirkon peruskorjaus. Sen myötä Liedon kirkkotila saa uuden identiteetin. Kirkosta tulee muutostöiden jälkeen monikäyttöinen ja saavutettava sekä yhteen tasoon asettuva kokonaisuus. Liedon Madonna olisi tasavertaisuutta etsivän muutoksen kaunis symboli ja syventäisi myös kirkkoon rakennettavan kastepaikan merkitystä kirkon länsipäässä. Ja mikä parasta kirkkotilaan rakentuisi Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen kaari, alku ja loppu: Madonna ja Jeesus-lapsi länsipäässä ja ristiinnaulittu Kristus itäpäässä.

Pyhän Pietarin puuveistos taas kiinnostaa lietolaisia, koska Liedon kirkko on nimenomaan nimikoitu Pyhälle Pietarille. Viimeksi Pyhä Pietari oli Liedossa lainassa vuonna 2008, kun seurakunnassa järjestettiin seurakunnan historiaa koskeva näyttely.

Mitä pysyvämpään sijoittamiseen tulee, Ruotsin kirkon kirkkoantikvaari Heikki Ranta on tiivistänyt osuvasti esineiden uudelleensijoittamista koskevat ydinkysymykset. 

1. Kuka on esineiden todistettu omistaja?
2. Olivatko lupa-asiat aikanaan kunnossa?
3. Onko uuden sijoituspaikan turvallisuus kunnossa?
4. Toimiiko uuden sijoituspaikan sisäilmasto?
5. Minkälainen teologinen perustelu on taustalla?

En ole ammattilainen näiden juridisten ja historiallisten(1-2) kysymysten osalta. Mutta sen tiedän, että Liedossa ollaan kirkon peruskorjauksen yhteydessä valmiita rakentamaan tarvittavat olosuhteet esineille. Vähäisenä en Rannan listauksessa pidä myöskään asiaan liittyvää teologista keskustelua.

Ei puuesineissä ole kyse pelkästään museaalisista taide-esineistä. Esineet ovat jakamattoman kirkon aikaan olleet jumalanpalveluselämän ja kulkueiden osa. Eikä myöskään luterilainen teologia pyhien esineiden kunnioittamisesta tai pyhimysten palvomisesta ole niin jyrkkä, kuin puhdasoppisuuden vaikutuksesta on mieliin iskostunut.

Augsburgin tunnustus sanoo pyhien palvonnasta: ”…seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan”.

Kirkossa on pikemminkin nähtävissä kiinnostusta uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen. Siksi myös kirkkorakennusten ja kirkollisten esineiden symboliarvoon kiinnittyy huomio. Kirkossa ei esineitä tietysti pidetä maagisina. Puuveistokset pysyvät loppuun asti puuna, mutta niiden ”kääntöpuolen” voi ajatella viittaavaan toiseen todellisuuteen. Ne ovat kristitylle ennen muuta hengellisen katseen kohteita ja herättävät kaipausta Jumalan yhteyteen. 

Tämä on tärkein syy, miksi toivoisimme saavamme lainaan jonkun veistoksista sen alkuperäiselle paikalle.

Tietysti on samalla hienoa, että museossa kristilliset symbolit ja vanha kirkkotaide saavat reippaasti näkyä ja olla esillä. Tästä Liedon seurakunnan ja koko kirkon on syytä olla pelkästään iloinen.

Ja ehkä myös siitä, että ”kolmiodraama” museon, seurakunnan ja Madonnan välillä on saatu synnytettyä. Draaman osapuolista se, johon ollaan kiinnytty, ei enää puhu. Hymyilee vain kauniisti.

Risto Leppänen
kirkkoherra

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *