Ristiveto

Kuva: Valokuvaaja Jussi Vierimaa, Turku.

Kirkot ovat tärkeitä pysähdyspaikkoja pyhiinvaeltajille, lomailijoille ja omalle väelle – avataan kirkkojen ovet!

Paluumuutto kotiseudulle on tuonut tulleessaan monet uudet ja uudistetut vaellusreitit. Välillä on kuljettu kansallispuistoissa ja metsissä, mutta olemme viehtyneet erityisesti Turun seudun pyhiinvaellusreitteihin. Matka on vienyt Turusta Rymättylään ja toisen kerran vanhaa Hämeen härkätien pohjaa Turusta Marttilaan. Seuraava etappi aina Somerolle asti odottaa lähiviikkoina. 

Pyhiinvaelluksella yhdistyy kuntoilu, luonto, historia ja hengellisyys. Välillä painottuu yksi asia, sitten taas toinen. Kun kävelee pitkää matkaa, mieli tasoittuu. Kävely antaa päivälle rytmin. Paljon muuta ei tarvitse tehdä. Jää aikaa katsella luontoa ja maisemia. Tärkeää on repun paino ja kenkien hiertämättömyys, hyvä matkaseura ja tauot, joita odottaa. 

Polku metsässä.
Pyhiinvaelluspolkua

Vanhoilla reiteillä matka kulkee kirkonkylästä toiseen. Jo kaukaa näkyy kirkontorni, jota kohti kulkea. 

Kirkko on monilla paikkakunnilla ainut merkittävä nähtävyys. Turun seutu on täynnä keskiaikaisia kivikirkkoja ja 1700-luvun puisia ristikirkkoja. Sisältä voi löytää yllättäviä aarteita, taideteoksia eri vuosisadoilta, kirkkotekstiilejä ja esineistöä. Usein jo astuminen sisälle hiljaiseen kirkkoon on vaikuttava elämys. 

Kun on kävellyt pitkän matkan, pettymys on valtaisa, mikäli kirkko onkin kiinni. Vaelluksen hauskuudesta jää puuttumaan jotain oleellista. Eikä kirkko suinkaan ole vain pyhiinvaeltajia varten. Se kutsuu luokseen kaikki Suomea tänä kesänä kiertäviä lomailijoita, hautausmailla läheisten haudalla vierailevia ulkopaikkakuntalaisia ja oman seudun väkeä. Kirkoille riittää kysyntää. Jos usein jää lukittujen ovien taakse pääsemättä sisään, alkaa pikkuhiljaa karttaa kirkkoja matkailukohteena. Suljettu kirkko on aina petetty lupaus. 

Tänä kesänä on aika avata kirkot. Se voidaan tehdä vaikka vapaaehtoisten voimin. Seuraavaa vuottakin voi jo suunnitella. Mitä jos kesäopas palkattaisiin yhdessä kunnan kanssa. Onhan kirkko usein kunnan keskeisin nähtävyys. Näin rakennetaan molempia hyödyttävä ratkaisua. Kiinni oleva kirkkorakennus ei kerro vain seurakunnasta, vaan myös paikkakunnasta, jossa se sijaitsee. 

Kirkon alttari ja alttaritaulu, jossa aiheena Jeeuksen ylösnousemus.
Tarvasjoen kirkko

Kirkkorakennus on yhteistä henkistä pääomaa. Siitä kannattaa pitää huolta muutenkin kuin imagosyistä. Avataan ovet ja kuljetaan sisälle kirkkoon. Levähdetään ja viipyillään vähän. Kerätään voimia, niin kuin kesällä kuuluu tehdä. 

Aulikki Mäkinen
Tuomiorovasti

2 kommenttia

  1. Erinomainen kuvaus jo pohjustetulle asialle. Pyhiinvaellusta paikan päällä ja paikkakuntien kesken yhdessä paikkakuntien voimin. Kirkoissa ja hautaismailla paikkaluntien historia. Paikkakuntien järjestöistä ja seurakunnista löytyy vapaaeht. oviryhmiä. Aika nyt kypsä pyhiinvaellusbuumin puhjetessa..Turussa voimme tempaista ensi vuoden Helatorstaina. Kävellen suvivirsikirkkoon tuomiokirkon torille. Voisiko tuomiokirkko haastaa ja organisoida seurakunnat, urkeilu- ym järjestöt, partiolaiset ym. liikkeelle?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *