Ristiveto

Kirkon eduskunta on valittu – kuka vie ja mihin suuntaan?

Mitä yhteistä on Suomen ev-lut kirkon ja Yhdysvaltain osavaltioiden vaalijärjestelmällä?
-Eipä juuri mitään, paitsi se, että virallisia tuloksia saa vaalipäivän jälkeen odottaa molemmissa noin viikon verran.

Kerran neljässä vuodessa Suomessa käydään kirkolliskokousvaalit. Jokainen hiippakunta valitsee edustajansa kirkon parlamenttiin.

Samassa yhteydessä valitaan alueellisten hiippakuntavaltuustojen edustajat. Maallikkoedustajia valitaan pappisedustajia enemmän: Suhdeluku on 1/3 pappeja, 2/3 maallikkoja.

Vaalit pidettiin koko maassa rovastikunnittain samaan aikaan 11.2.2020. Äänestys toimitettiin perinteisin lipuin.

Mikä oli tulos?

Uusia edustajia Kirkolliskokoukseen valittiin tällä kertaa melkein puolet (46 %). Vaihtuvuus on siis kohtuullista. Miten vaikuttavaa uusiutuminen on, jää nähtäväksi.

Vaalit ovat aina yleisen ilmapiirin ja tulevaisuuden puntari. Kirkossa puntaroidaan henkilöiden tunnettuuden lisäksi varsinkin pappien kesken sitä, minkälaista teologista ajattelua he edustavat. Vaalien tulos kertoo tässä mielessä jotain kirkon suunnasta.

Perinteisesti kirkossa on puhuttu konservatiivi-liberaali -jaottelusta, mikä lienee ollut monia tavallisia kansalaisia, ehkä osin myös uusia teologeja hämäävää.

Teologialtaan konservatiivinen ja raamattukäsitykseltään yhtä oikeaa oppia korostava pappi voi nimittäin olla esimerkiksi jumalanpalveluskäytännöiltään hyvinkin vapaakirkollinen, mediahenkilönä näkyvä ja siksi myös teologisesti uudistusmielisenä pidetty.

Vastaavasti teologialtaan vapaamielinen pappi voi mielellään käyttää ikivanhoja kirkollisia perinteitä. Todennäköisesti liberaali puolustaa tasa-arvoajattelua ja luomakunnan arvoa.

Teologisesti useimmat puolue- ja partiotaustaiset edustajat ovat teologialtaan maltillisia. Hengellisten järjestöjen kenttä on karkeasti jakaen koostunut teologisesti konservatiivisesta herätyskristillisyydestä, perinteitä ylläpitävästä kansankirkollisuudesta ja uudistusmielisestä liberalismista.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Veli-Matti Salminen jaottelee tällä kertaa valitut kirkolliskokousedustajat (papit ja maallikot yhteensä) neljään pääryhmään heidänvalitsijayhdistystensä painotusten mukaan:

1. Tunnustuksellisuutta ja Raamattua korostavat konservatiivit (11 %)
2. Kirkon perustehtävää, rakenteellista uudistumista ja vuoropuhelua korostavat maltilliset konservatiivit (40 %)
3. Kirkon uudistumista ja yhteisymmärrystä korostavat maltilliset liberaalit (25 %) ja
4. Kirkon uudistamista ja tasa-arvoa ajavat liberaalit (24 %)

Perinteinen konservatiivi-liberaalijako näyttäisi olevan uuden kirkolliskokouksen aloittaessa lähes tasan, fifti-sixti.

Kokonaisuutena suunta on kirkossa perinteisen kansankirkollisuuden liberaalistuminen. Samaan aikaan perinteisesti konservatiivisesti ajatelleet tiivistävät yhteistyötään ja haluavat tuottaa uutta hengellisyyttä.

Kokonaisuutena edustajiksi valitut papit ovat olleet pitkän aikaa selkeästi valittuja maallikkoja liberaalimpia.

Arkkihiippakunnan edustus poikkeaa tällä kertaa tästä kehityksestä. Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella konservatiiviset virtaukset ovat perinteisestikin olleet vahvasti edustettuja. Satakunnan ja Varsinais-Suomen aluetta voitaisiin pappien vaalituloksen perusteella pitää jopa naispappeuden vastustamisen ydinseutuna: neljästä kaksi arkkihiippakunnan pappien kirkolliskokouspaikkaa meni tällä tavoin profiloituneille papeille. Seurakuntapappeja oli listoilla runsaasti, heille annetut äänet hajaantuivat.

Arkkihiippakunnan vaalitulokseen vaikutti vaalimatematiikan myötä sekin, että Satakunnan pappien oma lista ei saanut läpi yhtään ehdokasta.

Tampereen hiippakunnassa vaalimatematiikka yllätti toisella tasa-arvoon liittyvällä tavalla: siellä kaikki valitut edustajat olivat miehiä. Useimmissa hiippakunnassa muutos oli vahvasti toiseen suuntaan: mm. Mikkelin ja Espoon hiippakunnissa selkeä valittujen enemmistö oli naisia.

Kirkolliskokouksen lähtöasetelman ollessa edellä kuvatun tyyppinen, ei ole ihan helppoa saada voimassa olevan kirkkolain mukaisia ¾ -enemmistöpäätöksiä. Painetta periaatteellisiksi koetuissa asioissa eteenpäin menemiselle syntyy esimerkiksi kirkon jäsen- ja talouskehitykseen liittyen.

Yksinkertaisen demokratian lisäämistä ja /tai määrävähemmistön lieventämistä on kirkossa toivottu erityisesti liberaalien ja uudistusmielisten toimesta. Ehdotukset ovat kaatuneet kulloisenkin määräenemmistön ääniin.

Uusi kirkolliskokous naisistui reippaasti: edellisen kauden 36 prosentista nyt valittujen naisten 44 prosenttiin koko edustajistosta. Valituista 32 pappien edustajasta naisia on nyt tasan puolet. Muutos vuosikymmenen takaiseen on ollut selkeä. Vielä edellisissä vaaleissa valitusta pappisedustajista naisia oli alle kolmasosa kaikista pappisedustajista.

Toistaiseksi valittujen keski-ikä laski: nyt se oli 54 vuotta, viime vaaleissa 56 vuotta. Valittujen ikähaarukka 24-78 vuotta.

Mitä siis on odotettavissa?

Vääntö tasa-arvoisesta oikeudesta kristilliseen avioliittoon vihkimiseen jatkuu.

Professori Eila Helanderin tekemä välittävä pohjaehdotus tullee tavalla tai toisella käsittelyyn. Lopputuloksen ratkaisevat edustajien ja ryhmien todelliset neuvottelutaidot sekä halu viedä kirkkoa yhdessä eteenpäin. Jos ratkaisua ei tule, samaa sukupuolta olevien vihkimisoikeusasian ratkaisee kirkon puolesta valtion oikeuslaitos.

Kirkon talous on varmasti agendalla.
Organisaatio-rakenteellisia ratkaisuja etsitään, esimerkiksi hiippakuntamalleja tullaan esittämään, mahdollisesti myös kehittämään.

Seurakuntien perustoiminnan kehittäminen ja paikoin jopa ylläpitäminen ovat haaste. Siihen, mitä saadaan aikaiseksi, vaikuttavat kirkon käyttämä talous-ja sopimusosaaminen, uskallus ja yleinen talouskehitys. Yhteistyö valtion ja kuntien kanssa on edelleen rakenteellinen mahdollisuus.

Kirkossa on paljon halua toiminnalliseen uudistumiseen. Kirkolliskokouksen jatkotyöskentelyjen pohjalla tämän mahdollistamiseksi on edelliseltä kaudelta hyvät linjaraportit: Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö sekä missiologinen mietintö.

Lisäksi:

Rajat ylittävä monikulttuurisuus toivottavasti inhimillistää ja avaa kirkkoa: yhdessä tekeminen ja auttamisen mahdollistaminen kirkon toimintatapoina ovat sekä symbolisesti että käytännössä suuntaa antavia.

Kirkon käsikirjojen uudistaminen pannaan toivottavasti alulle.

Vaalitapaan liittyvät muutosehdotukset ovat kirkolliskokouksen arkea. Juuri nyt varsinkin maallikoille on toivottu yleistä äänioikeutta omissa vaaleissaan.

Demokratian toteutumista kaiken kokoisten hiippakuntien vaaleissa lisäisi se, että vaaleissa voisi äänestää useampaa ehdokasta suositummuusjärjestyksessä.

Toivottavasti kirkon kiinnostavuusarvo ja kulttuuritoimijuus paineessa kasvavat.

Kirkkomuseosta voisi tulla eri tahojen yhteinen verkostohanke.

Meihin kaikkiin vaikuttaa ilmastonmuutos. Kirkossa tullaan tekemään lähivuosina todennäköisesti useita ympäristötoimijuuteen liittyviä päätöksiä.

Kirkolla edustajineen on monta syytä rakastaa, sitä mitä tekee.

Merja Hermonen
Kirkolliskokouksen pappisedustaja 2008-2011

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *