Ristiveto

Keistä kerromme tarinoita?

Turun Sanomien aliossa on tänään Eurooppa-päivänä aiheena ”Eurooppa etsii suuntaansa – taas kerran”. Louis Clerc ja Kimmo Elo kirjoittavat näinkin: ”…tietyt skenaariot suljetaan jo lähtökohtaisesti keskustelun ulkopuolelle. Osaltaan tämä kertoo Euroopan nurkkakuntaistumisesta, jäsenvaltioiden kääntymisestä sisäänpäin ja suojan hakemisesta kansallisista kertomuksista.”

Hahmotamme maailmaa ja paikkaamme maailmassa kertomuksilla. Kansalliset kertomukset kertonevat, miten tämä kansa on ennen elänyt ja elää nyt – ja keitä vastaan on taisteltu ja taistellaan. Tiettyä kansaa ei ole olemassa, ellei sitä peilata vasten mielikuvaa muista kansoista, ei-meikäläisistä.

Myös uskontojen kertomuksista voidaan hakea suojaa muita vastaan. Niitä voidaan lukea ja kuunnella etsien sitä, mikä yhdistää meidät näitä kertomuksia rakastavat ja mikä jättää muut ulkopuolelle, uhaksi meille ja elämäntulkinnallemme.

Haluan uskoa, että niitä voi lukea myös toisin. Kun meille kerrotaan Taivaan valtakunnasta, olotilasta, jossa kaikki on hyvin, eikö meille kerrota jostain kaikkia ihmisiä koskevasta? Eiköhän jokainen kaipaa paikkaan ja aikaan, jossa ei satu eikä itketä?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *