Ristiveto

Kannatan Guggenheimia

Kannatan Guggenheimia!

Parasta mitä suomalaisessa taide-elämässä on pitkään aikaan tapahtunut, on Helsinkiin kaavailtu Guggenheim-museo. Puskista on kaivautunut Esson baareihin valtava määrä taideasiantuntijoita, jotka tietävät taiteesta ja kaiken maailman guggenheimeista. Nettipalstoilta voi löytää mielenkiintoisia keskusteluja suuntaan jos toiseen, joissa pohditaan museoinstituution sekä politiikan suhdetta ja kaikkea siihen liittyvää maan ja taivaan väliltä. Taide liikuttaa ajatuksia.

Keskusteluissa vilahtelee muutama perusteema. Yksi teema on asettaa taidemuseo ja lastensairaala vastakkain. Tällaisessa ajattelussa lähdetään siitä, että jossain ajelehtii rahakasa, joka jaetaan sopiviin kohteisiin. Tällä logiikalla voidaan kyseenalaistaa ihan mikä tahansa hanke. Lopulta se on poissa lastensairaalalta. Onko todella niin että hyvää on vakiomäärä ja joku hyvä on aina toiselta pois? Voittaako kateus kansalliseen tapaan kiiman?

Museon mahdollinen sijoituspaikka herättää tunteita, sillä se olisi tulossa hyvin keskeiselle paikalle kauppahallin ja teollisuuden päämajan viereen Kauppatorin kupeeseen. Se on joidenkin mielestä liian keskeinen ja näkyvä paikka. Uusi museo pilaisi maiseman. Nykyisin paikalla sijaitsee takapihanomainen parkkialue. Kaupunkiarkkitehtuuri on vaikea kysymys. Kuinka paljon on tarpeen säilyttää Helsingin paraatipaikalla derkkuhenkisiä kulmia, sillä ne ovat luja osa kansallista kertomusta?

Siitäkin on oltu huolestuneita, että Helsinkiin rakennettavan rakennuksen arkkitehtuurikilpailun järjestämiseen oltaisiin saamassa suomalaista tukirahaa. Onko niin, että jos joku rakennushanke täyttää apurahoille asetetut vaatimukset, niin riippuu kuitenkin hakijasta onko sitä sopiva ylipäätään antaa?

Joltakin pois – ajattelu on hyvin tyypillinen keskustelun tapa. Se lähtee ajatuksesta, että materian määrä on vakio ja sen jakaminen on aina jotenkin omalta viiteryhmältä pois viemistä. On olemassa myös toisenlaista hyvää, jonka määrä ei vähene jakamisella. Sillä on tapana lisääntyä. Me emme elä yksistään lauantaimakkarasta, vaan tarvitaan myös inhimillistä hyvää.

6 kommenttia

  1. Neljä kysymystä:

    1) Miksi lastensairaalalle pitää järjestää keräys, vaikka kohde on paljon tärkeämpi kuin taiteen mäkkäri Guggenheim?

    2) Miksi valtio väen vängällä haluaa osallistua jo suunnittelukilpailun rahoittamiseen, vaikka alun perin sen piti tapahtua Guggenheimin rahoilla?

    3) Mihin tarvitaan uusi huuhaataiteen pytinki tappiota tuottamaan? Bilbaon G lienee ainoa, joka ei ole ollut taloudellinen katastrofi. Lisäksi meillä on jo Kiasma, joka sekin on täysin turha ja kallis menoerä.

    4) Sitten se tärkein: Ketkä ovat ne roistot, jotka haluavat vetää välistä, kun Guggenheim rahoitetaan suurimmaksi osaksi verovaroin?

  2. Lainataan Petteri Järvisen tekstiä kahden vuoden takaa: http://petterijarvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/94487-kiasma-ei-ole-en%C3%A4%C3%A4-mit%C3%A4%C3%A4n

    ”Kiasman tiimoilta aikoinaan käyty väittely palautui mieleeni, kun kaivoin Hesarin arkistosta vanhoja juttuja 1990-luvulta (Kiasman nimi oli muuten aluksi Chiasma):

    ”Voimme valmistautua siihen, että tämä amerikkalaisen arkkitehdin työ tulee vetämään tänne mielenkiintoa, joka sitten kohdistuu myös suomalaiseen arkkitehtuuriin”, Lipponen sanoi…. ”Pelkkä bisnes-city ei riitä tekemään Helsingistä sitä aluekeskusta, jollaisen haluamme tästä kaupungista tehdä.” (Peruskiven muuraus 11.5.1996)

    Menneisyyden arvot eivät saa siirtää Nykytaiteen museota. Seuratessa keskustelua Nykytaiteen museosta voisi saada sen käsityksen, että Suomen kansan syvät rivit ovat nousseet vastustamaan suunnitelmaa… Minua huolestuttaa kaupungin, kaupunkikulttuurin ja suomalaisen kulttuurin muumioituminen jos menneisyyden arvojen annetaan estää nykyisen ja tulevan. (Mielipide 15.6.1994)

    Arkkitehdin maailmanmaine tuo julkisuutta Suomellekin. Suomessa saattaa välillä unohtua se suuri kansainvälinen arvostus, jota Steven Hollin arkkitehtuuri maailmalla nauttii. Hänen kaikkiin aisteihin vetoava, fenomenologinen lähestymistapansa on ajankohtainen… Hollin suuri maine on tuonut oheistuotteena julkisuutta Suomellekin, kun kansainvälinen arkkitehtuurilehdistö julkaisee kilvan hänen teoksiaan, joukossa ajankohtaisena suunnitelmana Helsingin Nykytaiteen museo. (Kulttuuri 5.6.1994)

    ”Voiko käydystä keskustelusta aistia myös jonkinasteista ulkomaalaispelkoa? Rakennustaiteen museon käynnistämä kampanja amerikkalaisvoittajan ehdotuksen arkkitehtuuria vastaan on yllättävää… Suomen, myös arkkitehtuurin, on antauduttava vuorovaikutukseen kansainvälistyvän maailman kanssa. Rakentamalla pääkaupunkiimme keskeiselle paikalle nykykulttuurin keskuksen, jossa suomalainen ja ulkomainen taide kohtaavat, muovaamme Helsingistä kulttuurisesti täysipainoista pääkaupunkia.” (Mielipide 17.9.1993)

    Miten nämä kuulostavatkin niin tutuilta? Kiasman sijaan voisi yhtä hyvin vaihtaa Guggenheimin. Olisiko siis Guggiksella edessään Kiasman kohtalo?”

  3. olisko noille rahoille parempaa käyttöä ? keneltä on taas pois se raha mikä joka paikasta puuttuu ?? telakka meni nurin ja sairaaloihin kerätään pop konsertein tukia jos ei suljeta ja joku vitun guggenheim nyt raplataan pystyyn väkisin. Tehkää se edes Suomalaisvoimin mutta ei ! joku YIT korjaa taas hillot ja kermat pääktä ja Virolaiset tekee tönön

  4. Taideraha on siitä ihmeellistä rahaa, että se ei ole koskaan mistään muualta pois. Vaikka lapioisimme Guggenheimille 100 miljoonaa, olisi se sama rahamäärä käytössä aina myös kaikkeen muuhun kivaan. Vai siis mikä se tämän kirjoituksen ydinajatus oli?

  5. Tässä vähän ajatuksia aiheesta:

    http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2012/01/12/ja-rahaa-on-takaan-sen-guggenheimille/

    Tässä koko tarina ja alla osa lainaus:

    keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/message.jspa?messageID=6137339#6137339

    ”Tuosta listasta tulee eittämättä mieleen se epämiellyttävä ajatus, että kaikkien muiden ensin kieltäydyttyä etsittiin vihdoin se hölmöin kansa, jolla on hölmöimmät päättäjät:

    Guggenheim Museum in Lower Manhattan (New York, Yhdysvallat)
    Vuonna 2000 Guggenheim ilmoitti suunnitelmistaan rakentaa New Yorkiin toisen Guggenheimin. 950 miljoonan dollarin jättiprojekti peruttiin taloudellisen tilanteen vuoksi vuonna 2002.

    Guggenheim Hermitage Las Vegas (Yhdysvallat)
    Guggenheim ja Eremitaasi perustivat Las Vegasin hotelli Venetianiin Stripille museon vuonna 2001. Museo suljettiin lopullisesti vuonna 2008 kymmenen näyttelyn jälkeen.

    Guggenheim Rio de Janeiro (Brasilia)
    Rio de Janeiron pormestari César Maia sopi Guggenheimin kanssa vuonna 2003 kaupungin maksavan 130 miljoonan dollarin museon ja 30 miljoonan lisenssimaksun. Vuonna 2003 pormestarin lupaukset peruutettiin oikeudessa lainvastaisina.

    Guggenheim Guadalajara (Meksiko)
    Kahden miljoonan dollarin hankekartoitus tehtiin 2004, kaupunki lahjoitti 2,8 hehtaarin tontin, museon piti valmistua 2011, hanke peruttiin 2009.

    Guggenheim Bucharest (Romania)
    Ainakin unkarilainen TriGranit -niminen grynderiyhtiö kävi neuvotteluja Guggenheimin kanssa vuonna 2006, museon piti valmistua 2010. Ilmeisen haudattu ajatus.

    Guggenheim Hermitage Vilnius (Liettua)
    Hankekartoituksen rahojen suuntaamisessa oli epäselvyyksiä ja riitoja. Museon piti valmistua 2011 ja sitten 2013. Hanke ilmoitettiin lopetetuksi helmikuussa 2011 Helsingin tultua tilalle.

    Guggenheim Urdaibai (Espanja)
    Neljänkymmenen kilometrin päässä Bilbaosta olisi Bilbaon Guggenheimin erillinen museo. Hankekartoitus tehtiin 2009. Hanke on kokenut vastatuulta baskikulttuurin ja luonnon suojelijoiden puolelta.

    Guggenheim Tokyo (Japani)
    Väliaikaiseksi pop up -museoksi suunniteltu kymmenvuotinen hanke, johon Zaha Hadid teki vuonna 2002 suunnitelmat. Museo ei toteutunut, koska yksityinen sponsori veti rahansa pois.

    Guggenheim Taichung (Taiwan)
    2005 aloitettu 400 miljoonan dollarin projekti kaatui taiwanilaiseen poliittiseen vastustukseen ja rahan puutteeseen.

    Guggenheim Hong Kong (Kiina)
    Hanke peruuntui vuonna 2006 gryndereiden vetäydyttyä. Hankkeella oli myös poliittista vastustusta.”

    Ps. Pitäkää vaan kirkkonne läpimänä, mutta ette minun rahoillani, vaan niillä loppumattomilla rahoillanne.

  6. Guggenheim-projekti näyttää saavan päivittäin uusia farssimaisia käänteitä. Tuli Guggenheim tai ei, niin nämä käänteet kertonevat jotakin hälyttävää politiikan tekemisestä, jota kautta voi olla yhteys myös moniin muihin asioihin.

    Itse hankkeen toteutuminen tai toteutumatta jääminen ei vaikuta todellisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Eriarvoistumisen kasvu on nopeaa. Leipäjonot ovat totta.

    Guggenheim-projektin kiistaton ansio on, että kulttuuri- ja arkkitehtuurikysymykset ovat nousseet päivänpolttaviin otsikoihin.

Kommentointi on suljettu.