Tähän aikaan vuodesta Turku on täynnä uusia unelmia, elämänjanoa ja luovaa energiaa – sen voi melkein aistia ilmasta. Opiskelijat ovat saapuneet jälleen kaupunkiin ja monet heistä ovat aloittamassa paitsi uutta lukuvuotta, myös upouutta omaa itsenäistä elämäänsä.

Ilon ja unelmien lomassa on myös huolta. Saako uusia ystäviä, onnistuuko löytämään paikkansa porukassa, pärjääkö opinnoissa, tuleeko toimeen taloudellisesti. Onko valinnut oikean alan, mitä oikeasti haluaa elämässään tehdä. Lisäksi mukana kulkee aiempi elämä ja sen ihmissuhteet iloineen ja haasteineen – puhumattakaan omasta kehon ja mielen sisäisestä elämästä.

Kaiken tämän myllerryksen keskellä pitäisi sitten vielä omata hauska, aito ja kekseliäs somepreesens, rakentaa määrätietoisesti omaa brändiä, tietää, mitä haluaa loppuelämältään, näyttää hyvältä, jaksaa olla sosiaalinen, tutustua uusiin ihmisiin ja käydä mahdollisimman monissa opiskelijatapahtumissa.

Jos jotakin opiskelijoille haluaisin sanoa, niin tämän: pidäthän kaiken tämän keskellä kiinni omasta sisäisestä tilastasi ja niistä asioista, jotka tuottavat syvää iloa. Oma sisäinen tilasi ja syvin ilosi ovat suurimmat aarteesi ja voimavarasi myös hektisen ja vaativan arjen keskellä.

Ethän luovu rakkaasta harrastuksestasi tai kiinnostuksesi kohteesta vain siksi, että se vie liikaa aikaa eikä siitä ole mitään ”hyötyä”. Päinvastoin: varaa viikosta vaikka tunti aikaa sellaiselle, minkä parissa unohdat ajan kulun ja jota teet pelkästään siksi, että se on hauskaa. Tai tavoittele unelmaasi vartti päivässä! Lyhytkin aika oman unelman parissa voi tehdä ihmeitä sielulle.

Sinua ei saa valjastaa tämän yhteiskunnan rattaisiin olemaan pelkästään tehokas ja hyödyllinen, olet aivan liian arvokas sellaiseen. Elämästä saa välillä myös vain nauttia ja iloita, sanoipa hallitus tai ympäröivä yhteiskunta mitä tahansa muuta. Joskus voi olla parempi kapinoida kuin olla kiltti. Ympäristöstä, somesta ja oman itsen sisältä tuleviin paineisiin ja vaatimuksiin voi olla hyvä suhtautua kriittisesti ja sanoutua irti sellaisesta, mikä ei tunnu hyvältä.

Muistathan myös, että välillä on ihan ok vetäytyä ja olla yksin. Tiedän kyllä, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Mistä jää paitsi, jos jättää yhdet kemut väliin? Ehkä kysymyksen voisi kääntää myös toisin päin: mistä elintärkeästä jää paitsi, jos ei koskaan pysähdy kuuntelemaan itseään? Jos antaa aina vain toisten ihmisten ja sosiaalisen median täyttää oman sisäisen tilan sellaisilla ajatuksilla, intresseillä ja motiiveilla, jotka eivät ole alun perin omia? Jos ei koskaan lepää ja rentoudu?

Jos ei pidä omasta sisäisestä tilastaan huolta, lopulta voi käydä niin, että ei saa enää lainkaan happea eikä tiedä, kuka on ja mitä haluaa. Yhtäkkiä vain huomaa elävänsä elämää, joka perustuu kuluttamiselle, suorittamiselle ja sellaisten tavoitteiden saavuttamiselle, jotka eivät ole edes itsestä peräisin.

Kaiken kokemisen ja mahdollisimman rikkaan ja täyden elämän sijaan voi tehdä parempaa opetella elämään omassa tahdissa ja valitsemaan ne asiat, joihin haluaa keskittyä. Omat motiivit on hyvä selvittää kaikessa rauhassa. Mitä tavoittelen ja miksi? Joskus merkityksettömyyden tunne voi johtua yksinkertaisesti siitä, että omaa toimintaa ei ohjaakaan oma sisältä kumpuava motivaatio.

Älä seuraa toisten elämää, vaan elä omaasi. Ja muista pitää salaisuuksia! Kaikkea ei kannata jakaa kaikkien kanssa ja julkisesti. Tärkeimmät kokemukset ja oivallukset voi olla viisasta pitää itsellään, omina sisäisinä aarteinaan, sillä toisten käsissä ne saattavat mennä rikki. Pahimmillaan toisten ihmisten ymmärtämättömät reaktiot voivat saada aikaan vaikkapa sen, että ihminen luopuu suurimmasta unelmastaan toisten ”järkipuheen” seurauksena.

Kristinuskossa on perinteisesti ajateltu, että jokaisella ihmisellä on oma yksilöllinen tehtävänsä ja kutsumuksensa. Tämän ajatuksen mukaan kenenkään ei siis tarvitse elää samalla tavalla kuin muut ympärillä olevat ihmiset. Kukaan muu ei voi ulkoapäin tietää, mitä toinen ihminen sisimmässään haluaa. Ihmisen elämäntehtävä saattaa joskus hyvinkin olla se, missä hän erottuu toisista ihmisistä, mikä tekee hänestä ainoan laatuaan.

Kun on lopulta selvillä siitä, mikä itselle on tärkeää ja merkityksellistä, kannattaa toimia. On tutkitusti todettu, että konkreettinen toiminta omien arvojen ja tärkeäksi kokemiensa asioiden puolesta lisää ihmisen hyvinvointia – vaikka ei saisikaan koko maailmaa pelastetuksi.

Tiina Hallikainen, yliopistopappi