Ristiveto

Jos ei olisi heitä, joita emme tunne

Kirjoitan tämän erityisesti sinulle ja minulle, jotka olemme asuneet Turussa jo pitkään tai koko elämän; sinulle, jonka juuret, elämän tärkeimmät ihmiset, sosiaalinen piiri ja turvaverkko ovat lähelläsi; sinulle, joka tunnet turvallisuutta ja itsevarmuutta tutussa ympäristössäsi ja koet olevasi täällä kotonasi. Olet saanut paljon, sinua on siunattu lahjoilla, jotka saattavat olla sinulle itsestään selviä. Minulla olisi sinulle yksi pieni pyyntö, jonka täyttäminen ei vaadi vaivaa, ei ota, mutta sen sijaan voi antaa paljon.

Tänäkin syksynä tuhannet uudet opiskelijat aloittavat opintonsa Turun ja ympäristökuntien oppilaitoksissa, ammatillisista oppilaitoksista korkeakouluihin. Monet heistä muuttavat Turkuun jostakin muualta, ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Monelle uudelle opiskelijalle opintojen aloittaminen tarkoittaa muuttoa pois kotoa, satojen tai tuhansien kilometrien etäisyyttä omaan perheeseen, vanhoihin ystäviin ja tukiverkkoihin. Vastassa on vieras kaupunki, jonka paikkoja, reittejä, tapoja, ruokia, kulttuuria, kieltä, ja ennen kaikkea, –  ihmisiä  – , ei vielä tunne.

Varmasti itsenäistyminen tuo mukanaan vapauden huumaa ja oman elämän aloittamisen riemua. Parhaimmillaankin kyse on silti valtavasta elämänmuutoksesta, joka vaatii sopeutumista ja selviytymistaitoja. Puhumattakaan siitä, jos kaikki ei menekään niin kuin olisi ihmiselle hyvä: jos ei saakaan ystäviä; jos ei pärjääkään opinnoissa; jos ei tulekaan taloudellisesti toimeen; jos elämästä tapahtuukin jotain yllättävää, joka vie voimat.

Tutkimusten mukaan opiskelijoiden keskuudessa yksinäisyys ja mielenterveydelliset ongelmat, kuten masennus, ovat hälyttävän yleisiä.

Tänä syksynä opintonsa aloittavat ovat tavallista haastavamman tilanteen edessä, kun yhteiskuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä rajoittavat monet koronapandemiaa hillitsevät toimet. Nyt opintonsa aloittavat eivät joudu käsittelemään vain oman elämänsä suurta muutosta, vaan koko yhteiskuntaa ja maailmaa koskevaa kriisiä. Ja kaiken tämän keskellä pitäisi pystyä kurottamaan kohti tulevaisuuden unelmiaan tavoitteellisesti ja tehokkaasti.

Mitä tällä kaikella on tekemistä sinun ja minun kanssani?

Kun ei tunne kaupungista välttämättä ketään eikä ole valmista sosiaalista verkostoa, korostuvat arkipäivän pienet ja satunnaiset kohtaamiset. Se, miten naapuri tai asiakaspalvelija tervehtii ja huomioi, voi vaikuttaa merkittävästi siihen, miten tervetulleeksi ja hyväksi ihminen olonsa kokee. Kaupungin yleinen ilmapiiri ja tunnelma voivat parhaimmillaan ilahduttaa ja saada ihmisen tuntemaan olevansa osa yhteisöä.

Siispä, jos huomaat, että naapurustoosi on muuttanut uusi ihminen, mitä jos toivottaisit hänet tervetulleeksi, kun kohtaatte rappukäytävässä? Kaupungilla liikkuessasi, mitä jos hymyilisit vastaasi tuleville ihmisille? Savolaisena voin vilpittömästi suositella myös vieraille, tuntemattomille ihmisille rupattelua!

Sillä tämän vuoksihan me kaikki kaupungissa asumme: saadaksemme olla vieraiden ja tuntemattomien ihmisten ympäröimiä; voidaksemme olla vapaita ja elää omannäköistämme elämää; että saisimme olla ihmisten keskellä myös silloin, kun haluamme olla yksin; että meillä olisi mahdollisuuksia monenlaiseen olemiseen, tekemiseen ja palveluun, joita emme voi yksin itse mahdollistaa; jotta arjessamme olisi lukematon määrä asioita, joista saamme nauttia vain siksi, että joku tuntematon ihminen on nähnyt vaivaa niiden eteen. Tämä kaupunki ei olisi sama rakas ja tuttu paikka, jos ei olisi heitä, joita emme tunne.

Uudet opiskelijat – mikä siunaus juuri nyt, juuri tänä syksynä. Onpa hyvä, kun he tulivat. Kiitos siitä elämästä, toivosta ja ilosta, jota tuotte mukananne! Tämä kaupunki tarvitsee teitä. Olkoon Turku teille, ja meille kaikille, hyvä paikka asua ja elää.

Tiina Hallikainen, korkeakoulupappi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *