Ristiveto

Ihmiskunnan vihollinen kilvoittelee

Joskus kastetta tai saarnaa pitäessäni tunnen itseni vaivaantuneeksi. Ihmisiä olisi mukava kehua ja kannustaa, periaatteessa, niin kuin monet näkyvät tekevänkin. Työni on kuitenkin sen kertomista, että olemme kaikki syntisiä emmekä selviä elämästä itsemme varassa. Vasta kun päästää irti vaatimuksistaan, ilo pääsee kannattelemaan askelta.

Joskus ärsyttävää ihmistä kuunnellessani tajuan olevani itse samanlainen, yhtä herkkä vaatimaan, että muut olisivat juuri minun kanssani samaa mieltä ja halukkaita toimimaan juuri ehdottamallani tavalla. Samassa huomaankin iloitsevani siitä, missä tuo ärsyttäjä on erilainen kuin minä, määrätietoisempi ja maanläheisempi. Kuinka tylsää olisikaan jos kaikki olisivat kaltaisiani tai minä muiden kaltainen!

Usein kielelläni pyörii huomio siitä, miten asiat olisivat voineet mennä paremmin. Joskus kieli muodostaa ajatuksista sanojakin. Toisinaan ymmärrän olla hiljaa. Elämä kulkee radallaan, ajatukset menevät menojaan. Kaaoskestävyyttä täällä tarvitaan, jos mitään.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *