Ristiveto

Ihmeellinen verkosto maan alla

Seison keskellä Littoisten lumoavia pihoja. Kuuntelen juuri kasviasiantuntijan ohjeita pensaiden leikkuusta, kun viinimarjapuskaan laskeutuu kesän ensimmäinen sinisiipi. Pysähdymme kuin automaatista katsomaan. Opittu ajatusvainolainen iskee päähäni: On pakko iloita jokaisesta harvaksi käyneestä lentävästä ötökästä, perhosista puhumattakaan.

Aurinko paistaa kukkivien omena- ja kirsikkapuiden alle. Kasvitieteilijäni jatkaa kuvailemalla pensaiden juuriston kokoa:

– Vain kolmasosan vuosittaisesta oksistosta saa leikata kerralla. Juuresta leikataan ja mieluiten noin huhtikuulla.

Niinpä niin.

– Jos leikkaat enemmän, juuristo jää liian suureksi suhteessa oksiin. Tasapaino horjuu ja semmoinen heikentää kasvia.

Ymmärrän. Alan kysyä. Pääsemme tauteihin.

-Miksi lehtiin tulee tällaisia pallomaisia epämuodostumia?

-Virus, ei haittaa kovasti kasvia eikä marjomista. Olet laittanut puuhaketta maahan katteeksi. Hake syö ensimmäisenä vuonna kasvilta typpeä. Lannoita siis ennen katteen laittamista Luonnon lannalla – ja siinähän sitä onkin!

-Toukat hävisivät, kun laitoin puskan alle katetta.

– Sun pensailla on ollut todennäköisimmin sinä vuonna stressi.

-Stressi!?

– Pensaat stressaantuu, kun on niin kuumaa ja kuivaa kauan kuin meillä nyt on ollut.

– Mitä ne sitten tekee?

– Ne alkaa erittää ainetta, jonka toukat haistaa ja tulee syömään kasvia. Kasvit ilmoittaa niin ympäristölle, että niillä on hätä.

-Miks ne ilmoittaa muille, että niitä saa tulla syömään?

– Ne ilmoittaa samalla muille puille, että niiden hiusjuuret ovat hajonneet ja ne on kuolemassa. Muut kasvit ja eläimet saavat niistä sitten nopeammin ravintoa. Tai sitten muut puut voi auttaa.

Silmäni leviävät.

– Ai kui?

-Esimerkiksi alueen emopuu voi lähettää kuivuvalle kaverille rihmastoja pitkin muualta vettä. Pensaat ja varsinkin puut keskustelevat nytkin koko ajan keskenään. Missä on isompia puita, koko maa on täynnä niiden ja sienten rihmastoverkostoa. Viestejä kulkee koko ajan. Luonnossa kaikki liittyy kaikkeen. Me olemme osa yhtä suurta kokonaisuutta.

En sano enää mitään. Silmäni pyörivät puiden kukkivissa latvuksissa. Meille kuuluu varmaan tänään hyvää.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *