Ristiveto

Harmi, kun on nämä ihmisoikeudet!

Harmi, kun on nämä ihmisoikeudet, joita pitäisi kunnioittaa. Näin ei, Luojan kiitos, kukaan ole (toivottavasti!) tosiasiassa sanonut. Hieman tällainen sävy valitettavasti kuitenkin välittyy osasta yhteiskunnallista keskustelua, jota viime päivinä on käyty. Kyse on keskustelusta, jota käydään niiden ihmisten ympärillä (mutta ei heidän kanssaan?), jotka odottavat Puolan ja Valko-Venäjän rajalla pääsyä edes jonnekin lämpimään ja turvalliseen tilaan. Keskustelu on laajentunut pohdintaan siitä, mitä pitäisi tehdä tilanteessa, jossa Suomen ja Venäjän rajalla tapahtuisi jotain samankaltaista.

                      On selvää, että Valko-Venäjällä ei ole ollut hyvä tahto ja auttamisen halu mielessään myöntäessään ihmisille viisumeita maahansa. Mutta eipä näytä hyvää tahtoa ja auttamisen halua löytyvän Puolastakaan tai EU:sta. Aivan kuin meneillään olisi lapsellinen tuijotuskilpailu, jossa mitellään vain vallasta ja voitosta. Fakta on joka tapauksessa se, että siellä ne ihmiset nyt ovat. Heitä pitää auttaa ja auttamistoimiin on ryhdyttävä välittömästi.

Se, että EU ei halua antaa periksi Valko-Venäjälle, ei oikeuta jättämään ihmisiä rajalle oman onnensa nojaan, ilman ruokaa ja suojaa. Lisäksi rajalla olevien ihmisten väkivaltaista ja epäystävällistä kohtelua ei pidä hyväksyä eikä painaa villaisella. Luotan ja toivon, että monet ihmiset työskentelevät parhaillaankin näiden epäkohtien korjaamiseksi. Ihmisoikeuksia pitää kunnioittaa ja noudattaa kaikissa tilanteissa eikä pidä yrittää keksiä keinoja niiden kiertämiseksi tai laiminlyömiseksi.

                      Suomessakin on alettu käydä keskusteluja siitä, miten ihmisten tuloa voitaisiin rajata ja miten heitä voitaisiin käsitellä ja liikutella mahdollisimman tehokkaasti. Käytetään sellaisia ilmaisuja kuin ”ihmismassat”, ”vyöry” ja ”tulva”. Mediaa seuratessa syntyy helposti sellainen mielikuva, että rajoilla vastassa on jokin pelottava uhka. Päinvastoin, ihmisiä siellä vain on. He ovat todellisia. Rajat sen sijaan eivät ole. Ne ovat keksittyjä ja sovittuja.

                      Kristittynä minun on pidettävä ihmisten keksimiä rajoja toissijaisina ja Jumalan luomia ihmisiä pyhinä ja kaikkia heitä kanssani tasa-arvoisina. En voi ajatella, että minulla olisi suurempi oikeus jalkojeni alla lepäävään maahan tai turvalliseen ja vapaaseen elämään kuin kenellä tahansa muulla Jumalan luomalla olennolla. Alkuajoistaan saakka kristinusko ja kristityt ovat olleet tunnettuja vieraanvaraisuudestaan. Myös minun on uskallettava toivottaa vieraat tervetulleiksi, vaikka huolestuttaisi ja pelottaisikin. Ranskalaisen filosofin Jacques Derridan mukaan yhteisö voi olla terve vain silloin, kun se on valmis toivottamaan vieraan tervetulleeksi.

Tiina Hallikainen

2 kommenttia

  1. Kiitos, että sanot tämän ääneen! Tässä ollaan kristillisten arvojen ytimessä. Niin sanottu kristillinen Eurooppa on ajautunut törmäyskurssille omien arvojensa kanssa, ja useimmille on liian kipeää myöntää miten tekopyhiä olemme. Mutta sen myöhtäminen on ainoa kestävä tie eteenpäin.

Kommentointi on suljettu.