Vielä jokunen vuosi sitten liityin Facebookissa ryhmään nimeltä ”Vietän Pyhäinpäivää, en Halloweenia.”. Kulttuurinen muutos on ollut tässäkin asiassa huimaavan nopea. Nyt sanon, että vietän sekä Halloweenia, että pyhäinpäivää. Ne ovat nimittäin kaksi täysin erillistä juhlaa. Amerikkalainen Halloween kurpitsoineen, karkki-ja-keppos-kierroksineen sekä naamiaisasuineen on suomalaisille lapsille täysin normaali syyskauden juhla. Samaan aikaan pyhäinpäivästä on tullut suosituimpia kirkkovuoden juhlia; pyhäinpäivisin luetaan kirkoissa edellisen pyhäinpäivän jälkeen poisnukkuneiden nimet ja hautausmailla kierretään sytyttämässä kynttilöitä.

Merkittävä osa kansasta viettää Halloweenia tavalla tai toisella, mutta sen ajankohtaa ei tiedä kukaan. Siksi Halloween tai kekri on saatava suomalaiseen kalenteriin, ja mitä nopeammin sen parempi. Tällä hetkellä asiassa vallitsee täysi kaaos ja ainakin meidän asuinalueellamme on kierrellyt pukutyyppejä lauantai-illasta saakka. Erilaisilla foorumeilla kysellään ja pohdiskellaan, milloin lapset saa kierrokselle päästää. Kun kerran todellisuudessa juhlaa jo täällä vietetään, sen hienovarainen säätely tekisi kovin hyvää. Parhaat ehdotukset Halloweenin/kekrin sijoittamiselle kalenteriin ovat 1) lokakuun viimeinen päivä, eli amerikkalaisen Halloweenin päivä sekä 2) viikko ennen pyhäinpäivää.

Lisäksi asiaan tarvitaan muitakin yhteisiä sääntöjä. Kuuleman mukaan kaikenlaista ilkivaltaa tehdään nyt ”kepposten” nimissä; olen lukenut netistä ainakin kananmunien heittelystä ja pihalelujen rikkomisesta. Sopivia ”kepposia” olisivat jotkut pilarunot tai irvistykset. Lisäksi kodit, joissa sopii käydä karkkikierroksella, voisivat laittaa vähän aiheeseen sopivaa koristelua pihalle toivottamaan lapsia tervetulleeksi. Mikään pakko tähän uuteen hullutukseen ei ole osallistua, pienet ”emme vietä Halloweenia” tms- laput riittävät siihen, että koti jätetään rauhaan.

Itse olen löytänyt yllättävää iloa ja kepeyttä syksyn pimeyteen pukuleikeistä lasten kanssa. Luulen, että minun on ollut erityisen helppo liittyä nimenomaan tähän kulttuuriseen naamiaisperinteeseen, koska siitä ei ole ennestään mitään perinnettä joka säätelisi omaa toimintaa. Toki tähänkin pätee sama kuin kaikkiin muihinkin kalenterissa seisoviin merkkipäiviin: Jokaisen oma asia on, mitä valitsee viettää ja millä tavalla. Vapaus vallitkoon. Ja mainita pitää myös, että sakeimmissa ruuhkavuosissa rämpiville pitää suoda armahdus joka ikisestä ylimääräisestä muistettavasta naamiaspuvusta. On paljon koteja, joissa ei ole aikaa, rahaa tai muita resursseja suoda lapsille hienoja asuja. Tässä mielessä Halloweenin vietto lisää eriarvoisuutta. Joka instanssi, jossa näitä naamiaisia vietetään, tarvitsee rooliasuvaraston, josta kuka tahansa saa käydä asun lainaamassa.

Kaikesta tähän astisesta myönteisyydestäni huolimatta Halloweenin viettoon liittyy seikkoja, jotka aiheuttavat minussa rykimistä. Erityisesti kristittynä, omasta taustastani käsin, minun on kerrassaan vaikea tajuta miten pääkallot, zombiet ja muut kauhuaiheet ovat pikkulastenkin päiväkotileikeissä aikuiskasvattajien ohjaamana jotenkin katsomusneutraali aihe. Samaan aikaan kertomus Jumalasta, joka tuli ihmiseksi, oli yksi meistä, kärsi ja kuoli mutta nousi kuolleista, kaikki tämä rakkaudesta ihmisiä kohtaan, on mahdollisesti vaarallinen ja ylipäätään liian pelottava. Epäilen, että yksi syy Halloweenin vieton suosioon varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa onkin Halloweenin näennäinen katsomuksellinen neutraalius.

Ihminen on juhlinut sadonkorjuun päättymistä ja vuodenkierron merkittäviä aikoja, kuten talven taittumista ja valon lisääntymistä, varmasti ainakin maanviljelyn kehittymisestä saakka, ellei aiemminkin. Jokainen liittää vuodenkiertoon, elämän taitekohtiin ja muihin merkittäviin tapahtumiin oman katsomuksensa mukaisia merkityksiä. Elämme todellisuudessa, jossa uskomme ja olemme uskomatta kovin monenlaisiin asioihin. Voisiko Halloweenin lisääminen viralliseen kalenteriin olla yksi pala uutta kulttuuria, jossa uskomuksia ja katsomuksia ei tarvitse piilottaa, vaan jokaisen armo- eikun arvomaailma saa olla aidosti olemassa?