Lähiaikoina olemme saaneet lukea hallitusneuvotteluista ja tulevasta hallitusohjelmasta. Sairaanhoitaja-diakonissana olen sydän syrjälläni aina, kun ihmisten hyvinvointiin liittyviin palveluihin esitetään leikkauksia. Amnestyn raportin (2023) mukaan Suomi ei turvaa oikeutta terveyteen tälläkään hetkellä. Terveydenhuollon eriarvoisuus on totta ja se kurittaa erityisesti työttömiä ja pienituloisia. Köyhyys ja sairaus näyttävät kulkevan käsi kädessä, jommankumman ilmaantuessa ensin. Perusterveydenhuollolla ei ole tälläkään hetkellä riittävää rahoitusta, eikä se pysty turvaamaan hoidon saatavuutta kroonisessa henkilöstöpulassa. Voidaan vain arvailla, mitä julkisten palveluiden ja rahoituksen leikkaaminen aiheuttaa tämänkaltaisessa tilanteessa.
Kirkon diakoniatyöntekijät taistelevat ihmisten rinnalla yhteiskunnan byrokratian rattaiden hampaissa. Marginaaliin jää jatkuvasti ihmisiä, joiden ongelmat ovat hyvin moniulotteisia. Pienillä yhteiskunnan tuilla elävät säästävät lääkkeiden hankinnassa ja terveydenhuollon kustannuksissa sillä, että eivät mene lääkäriin tai jättävät lääkkeitä ostamatta. Liian monesti asiakas kertoo olleensa myös syömättä lämmintä ruokaa viikkoon, kun tulee diakonian vastaanotolle. Usein pienituloiset joutuvat ottamaan myös lainoja isoihin yllättäviin menoihin. Perustoimeentulotuessa ei huomioida esimerkiksi näiden lainojen hoitokuluja eikä sosiaalista luototusta myönnetä tällä hetkellä Turun seudulla. Terveydenhuollon kustannuksiin voi vielä hakea täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea sosiaalitoimesta, mutta tätäkään ei aina myönnetä. Vuonna 2022 lähes puoli miljoonaa sote-asiakasmaksua päätyi ulosottoon. Amnesty tarkastelee oikeutta terveyteen ihmisen perusoikeutena. Ihmisoikeusnormien mukaan yhteiskunnalla on velvollisuus turvata jokaiselle korkein mahdollinen saavutettavissa oleva terveydentila ja tarjota palveluita syrjimättömästi. Hallitusohjelmassa perustoimeentulotuesta puhutaan ”rinnakkaisena lääkekorvausjärjestelmänä”, jota tullaan tarkastelemaan uudestaan. Lääkekatto ja terveydenhuollon maksukatto ovat pienituloisille jo tällä hetkellä hyvin suuret. Perustoimeentulotuki on ollut tähän asti pienituloiselle pelastus ja turvannut oikeutta terveyteen.
Otteemme Yhdistyneiden kansakuntien Agenda2030 kestävän kehityksen tavoitteista on lipsumassa. Kestävä kehitys on paljon muutakin kuin ilmastotekoja. Kestävän kehityksen sosiaaliset osa-alueet ovat Agenda2030:ssa merkittävässä osassa. Tavoitteissa pyritään poistamaan köyhyys ja nälkä, turvaamaan terveellinen elämä ja hyvinvointi kaikille ja kaikenikäisille sekä vähentämään eriarvoisuutta maiden sisällä ja välillä. Terveydenhuollon tämänhetkisessä tilanteessa sinne pitäisi kaataa rahaa, eikä leikata. Vuoteen 2030 mennessä meidän pitäisi saavuttaa yleiskattava terveydenhuolto, johon kuuluu myös turva taloudellisiltä riskeiltä. Palveluiden tulisi olla tehokkaita, turvallisia ja laadukkaita. Tavoitteena on myös vähentää vuoteen 2030 mennessä ainakin puolella niiden määrää, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella.
Kehitysavun leikkaaminen tarkoittaa sitä, että eriarvoisuus maiden välillä kasvaa. Olemme lähivuosina globaalissa maailmassa nähneet sen, että naapurimaiden ongelmat ovat myös meidän ongelmiamme. ”Rakkaus velvoittaa meitä huolehtimaan kaikkien toimeentulosta. Yhteinen vastuumme ulottuu koko ihmiskuntaan. Jos etsimme itsekkäästi omaa etuamme köyhien kustannuksella, varastamme niiltä, joiden elinehdot ovat kaikkein huonoimmat. Meidän on oltava valmiit tinkimään sekä henkilökohtaisesta että kansallisesta hyvinvoinnistamme.” (Katekismus 1999.)
Hallitusohjelma näyttäisi edelleen polarisoivan kansaa ja köyhät köyhtyvät entisestään. Kristittynä edustamme vastavirtakulttuuria tähän maailmaan ja meidän tulee pitää ääntä epäkohdista, joita kohtaamme. Diakoniatyö menee aina sinne, missä ihmisten hätä on suurin, mutta myös tärkeä osa työtä on pyrkiä vaikuttamaan ihmisten hädän syihin. On siis mukavaa päästä mukaan tähän joukkoon kirjoittamaan ja nostamaan ylös heidän ääniä, joita ei muuten kuulla.
Diakoniatyö on myös yhteiskunnan tilaan muovautuvaa työtä. Enää vastaanotoilla ei mitata verenpaineita, vaan laman jälkeen on keskitytty enemmän sosiaaliseen, henkiseen ja taloudelliseen auttamiseen. Kirkon diakonian resurssit ovat rajalliset, ja kirkon jäsenmäärä vaikuttaa rahoitukseemme. Yksi ihmisoikeusteko on siis kuulua kirkkoon! Silloin meillä diakoniatyöntekijöillä on edelleen mahdollisuus auttaa heitä, jotka yhteiskunnan turvaverkon läpi tipahtavat. Katsotaan, millaiseksi diakoniatyö muovaantuu tulevaisuudessa. Aina se on kuitenkin heikoimman lähimmäisen puolella. Työtä varmasti riittää jatkossakin.
Lähteet
Amnesty (2023). ”Tiedän etten saa apua” – Terveydenhuollon eriarvoisuus Suomessa. Saatavilla internetissä Terveydenhuollon eriarvoisuus Suomessa_Amnesty International Suomen osasto_06_2023
Katekismus (1999). Suomen Evankelis-Luterilaisen kirkon kristinoppi. Hyväksytty kirkolliskokouksessa 1999. Edita, Helsinki. Saatavilla internetissä Katekismus: Sisällysluettelo
Yhdistyneet kansakunnat (2015). Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda 2030. Saatavilla internetissä Agenda2030 -toimintaohjelma – Kestävä kehitys (kestavakehitys.fi)
– Oona Nissinen
Turun Katariinanseurakunnan diakoniatyöntekijä