Ristiveto

Eroon virasta, ei ihmisistä

Lapsena kesäloma ja kesäpäivät tuntuivat loputtoman pitkiltä. Oli helppoa jättää koulutehtävät taakse ja heittäytyä kesämoodiin.

Miten nyt päästä työn paineista eroon? Miten karistaa meneminen ja tekeminen ja löytää tilalle lomaolo? Miten olla JVG:n sanoin ”…free niin kuin frisbee, joka ei ikinä landaa”?

Siirtymä ei enää tapahdu noin vain. Pitää ensiksi putsata pöytää välttämättömistä töistä ja sitten asettaa askelmerkkejä lomalta paluuta varten.

*

Maanantaista tuli suomalaisille 1970-luvulla viikon ensimmäinen päivä. Palvomme tekemistä. Ajattelumme ja arvomme rakentuvat ahkeruudesta käsin. Kulttuurimme viettää kuin pitkää ja päättymätöntä maanantaita. Joutilaisuudesta ja tyhjästä ajasta tunnetaan syyllisyyttä.

Opiskelijoiden pitäisi opiskella ripeämmin ja hankkia samalla työkokemusta. Työpaikoilla pienemmällä työntekijämäärällä pitää tehdä enemmän. Tehokkuudesta on tullut tiedostamaton ajatusrakennelma, joka on kääntynyt jo itseään vasten. Paine tappaa luovuuden, ihmiset väsyvät työhön ja elämään.

Tarvitaan uudelleen ajattelua. Kaikki hyvä alkaa levosta. Kysymys ei ole siitä, että lomaa vietetään työtä varten, vaan kaiken lähtökohta on lepo. Muuttuisiko ajattelumme, jos viikon ensimmäinen päivä olisi sunnuntai?

*

Kun työpaikat ja kaupungit pian hiljenevät, astumme kohti elämämme keskustaa. Kun mökkisaunat lämpenevät ja kesän raukeus laskeutuu, teemme matkaa elämän syvimpiin merkityksiin. Matka omaan elämään voi olla matka Jumalaan.

Käsiini tarttui äskettäin lehtihaastattelu, jossa oli selvitetty hyvän elämän lähteitä. Asiaa oli kysytty lapsilta, onnen ammattilaisilta. Lasten käsitys oli kirkas. Onnea on se, ”kun joku rutistaa”, se ”kun saa olla rauhassa”.

Lomalla pitää päästä eroon työstä, muttei ihmisistä. Olla rauhassa ja olla lähellä. John Donne sen aikanaan tiivisti: Ihminen ei lopulta ole saari, eikä täydellinen itsessään.

Risto Leppänen
kirkkoherra

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *