Ristiveto

Arvokas elämä

 

Luin aikani uutisia ja mielipidekirjoituksia Pekka Himasen raportista Kestävän kasvun malli. Sitten kyllästyin ja ajattelin lukea edes pätkän itse raportista. Tai mikä se nyt on pamfletti, tutkimus – sitä en pysty arvioimaan. Mutta etsin siis itse Kestävän kasvun mallin googlesta ja päätin lukea Pekka Himasen osuudesta luvun 9 ”Arvokas elämä kehityksen päämääränä: ”Dignity as development”.

 

Luin ja häkellyin: tässähän on todella paljon samaa kuin siinä, mitä olen tottunut pitämään omana elämänkatsomuksenani, elämänfilosofianani, jos niin halutaan. Minulle tosin elämänteologia olisi oikeampi sana, sillä kristittynä kaiken pohjalla on kyllä käsitys Jumalasta, Ilosta, Hyvän Antajasta, Kanssakärsijästä. Himasella ei. Mutta muuten teksti olisi voinut olla osa rippikouluopetustani. Vai miltä kuulostavat vaikka tällaiset lauseet:

 

Arvokkuus merkitsee jokaisen ihmisen arvokkuutta yksilönä. Tällöin esimerkiksi vapaus tarkoittaa yksilön oikeutta vapauteen: vapautta tehdä omaa elämää koskevia vapaita valintoja, jotka kunnioittavat muiden yksilöiden vastaavaa oikeutta tehdä vapaita valintoja.  Vastaavasti välittäminen merkitsee kykyä nähdä maailma aidosti toisen yksilön näkökulmasta, vaikka toisen toiveet saattavat poiketa omistamme. Meidän on siis tehtävä toiselle yksilölle mitä toivoisimme meille toisena yksilönä tehtävän.”

 

”»Arvokas elämä» ei viittaa ulkoiseen tapakulttuuriin. Arvokkuus ei tarkoita moralismia, joka on itse asiassa häpeän, syyllisyyden ja kateuden kulttuuria – ja näin ollen dignity-käsitteen täydellinen vastakohta. Arvokkuus tarkoittaa, että ihminen on yksilönä (subjektina) vapauden, oikeudenmukaisuuden ja elämän arvoinen.”

 

Rippikoulussa olisin lisännyt tähän vaan vielä, että ihmisen arvoisuuden pohjalla on se, että kaikki ovat Jumalan luomia. Ehdoton suosikkikohtani Himaselta on seuraava, perheneuvojan työhönikin motivoiva:

 

”Arvokkuuden kokemus sisältää pohjimmiltaan myös merkityksellisyyden tason: elämä voi olla merkityksellistä, vaikka siihen ei liittyisi sen paremmin onnellisuutta kuin onnistumistakaan. Onnellisuus ja onnistuminen eivät todellakaan ole täysin hallinnassamme. Sitä voi kutsua elämän hauraudeksi. Tässä näyttäytyy myös elämän mysteeri: elämän voi kokea merkitykselliseksi, vaikkei ole onnellinen eikä onnistunut. Siinä mielessä tärkein elämänfilosofinen päämäärä ei ole hyvinvointi vaan merkityksellisyys (eli elämä, jolla on tarkoitus: »a worthy life»).”

 

Hyviä juttuja Himaselta! 

 

Hupaisaa minusta oli, että kun googletin sanoilla arvokas elämä, niin ensimmäisenä osumana tuli RAY:n rahoittama vammaisten lasten perhehoitoa kehittävä hanke, jonka arvoiksi nimettiin tasa-arvo, osallisuus ja kumppanuus.  On siis osattu jo ennen Himasta! Ehkä rippikouluopetuksen pohjalta?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *