Ristiveto

Appelsiinista?

Yksi appelsiini. Kaksi ryhmää. Ohikiitävä hetki seurakunnan kasvatustyössä. Ryhmät ovat tietämättömiä toistensa tavoitteista. Toisella se on tarve saada appelsiinin paloja, joista he voisivat tehdä mehua. Toinen ryhmä taas havittelee appelsiinin kuorta, joka on välttämätön ainesosa hyvää kakkua leipoessa. Ryhmät asettuvat eri puolille pöytää, vastapäätä toisiaan. Kolme minuuttia aikaa täyttää oma tavoite. Asetan yhden appelsiinin keskelle pöytää ja sanon rauhallisesti: ”Alkaa.”

Todistan seuraavaa. Mehuryhmän jäsen kaappaa appelsiinin käteensä salamannopeasti. Kuoriryhmän samaa ajatellut jäsen jää toiseksi. Puolet osallistujista jää hämmennyksen valtaan. Appelsiinin pyydystänyt ryhmä pakenee aarteensa kanssa huoneen takaseinän turvaan pois pöydän äärestä ja muodostaa hedelmän ympärille suljetun tiiviin piirin. Samalla kuoriryhmän eräs jäsen hyppää, liukuu pöydän yli ja lähestyy määrätietoisesti appelsiinia paloittelevaa ryhmää. Paljon puhetta, huutoa, sekavia sanoja. Kunnes joku toinen kuoriryhmästä keksii huutaa: ”Me tarvitaan vaan se kuori, antakaa meille vaan se kuori!”

Tilanne rauhoittuu. Ryhmien jäsenet alkavat kommunikoida siitä, mitä he oikeastaan haluavat. Selviää, että appelsiini on mahdollista jakaa. Helpottuneita naurahduksia. Kaikki palaavat pöydän ääreen. Appelsiinin paloja jaetaan tasaisesti jokaiselle niitä haluavalle. Kuoret jaetaan samoin. On kulunut puolitoista minuuttia ja osallistujat alkavat naureskella. Joihinkin kuorenpalasiin on jäänyt hedelmälihaa. Sekin vähä annetaan mehuryhmälle.

Ajan loputtua tunnelma on jo kerrassaan hysteerisen hauska. Jokainen muistelee ja analysoi omaa käyttäytymistään, sanojaan, ajatuksiaan toisista. Nauramme yhdessä, vaikka kyseessä on vakava asia. Monessa paikassa ja tilanteessa kyse on jostain paljon suuremmasta kuin appelsiinin jakaminen. Silti käyttäytyminen tuntuu niissäkin tilanteissa olevan samalla tasolla. Jokin primitiivinen pyrkii esiin. Minulle! Minun! Tämä on tärkeää minulle!

Pohdimme vielä ryhmän kanssa yhdessä, miten konflikteja ratkaistaan ja miten niitä voisi ratkaista. Miten käyttäydymme itsellemme tärkeän asian ollessa esillä tai uhattuna ja miten varmistamme itsellemme hyvät lähtökohdat neuvotteluun. Miten pyydämme anteeksi.

Ryhmien jäsenet, 27-55 -vuotiaat työntekijät, saivat yhteensä kymmenen minuutin aktiviteetista paljon ajateltavaa. Ja tahmeat kädet.

1 kommentti

  1. Omien käyttäytymistapojen analysointi vie ihmisen joskus huomaamaan, miten vähällä näkökulman muutoksella voi saavuttaa paljon. Joskus tämä näkökulman muutos vie pelottavalle tielle, pysyvän muutoksen tarpeen huomaamisen tielle omassa asennoitumisessaan. Silloin heräävät defenssit ja koko pieni näkökulman muutos voi kriisiyttää ihmisen elämän. Tätä kriisiyttämistä ihminen tarvitsee aika ajoin.

    Hyvä kuvaus jonkun mahdollisen havahtumisen alusta. Kiitos.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *