Ristiveto

ALMUJA VAI HOIVAA?

Kerran oli myyttinen aika, jolloin miehet ja naiset olivat Aurajoen rannoilla rautaa. Tavallisen väen hyvinvointi oli siinä, missä lapset ja elukat pysyivät hengissä ja pellosta saatiin kylvöä riittävästi korjuun. Ja terveyttä, minkä Luoja armollisesti soi.

Näiltä rannoilta arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt se ”Suomen vanhin kirkko”. Emme tiedä, lauloiko 1100-luvun väki Aurajoenrannan jumalanpalveluksessaan Hoosiannaa, mutta kirkoissa alettiin kokoontua. Kristityn kirkkoväen tavaksi tuli kerätä roponsa köyhäin ja sairaitten apuun, todennäköisesti myös paikalliselle hospitaalille tai Pyhän Hengen huoneelle. Se tiedettiin, että osa sairaista ei päässyt hoitoon oikein mihinkään, sen kun makasi itsensä pois. Köyhyys oli monen sairaan kipiä kuolema.

2010-luvulla hyvinvoiva kansa on ruvennut elämään vanhaksi. Aurajoen rannoillakin sanotaan, että Pohjoismainen hyvinvointivaltio on jo nähnyt huippunsa. Tarvitaan sosiaali- ja terveyshallinnon uudistus. Aikanaan 1200-luvun alun SOTE oli sitä, että seurakuntalaitoksen myötä köyhäin ja sairaitten hoitoa alettiin organisoida yhdessä.

Sittemmin kuntien ja valtion verorahoin rakennetusta julkisesta hoidosta ovat lähteneet pois monet pätevät lääkärit. Asiakkaat ovat siirtyneet yksityiseen hoivaan ja kalliisiin vakuutuksiin. Yksityiseen siirtyvät ne, joilla varaa on. Julkisia terveyspalveluja kootaan tehojättiyksiköihin.

On uuden Hoosiannan aika. Tarvitsemme uudenlaisen, avoimen ja julkisesti kaikkien saavutettavissa olevan lähipalvelurakenteen. Semmoisen, jossa köyhän tai sairaan sielu laulaa ensin: ”pelasta, auta” – sitähän se hoosianna tarkoittaa – ja sitten hoivaan päästyään iloisena riehakoi : ”Kiitos ja ylistys” – sitäkin se hoosianna tarkoittaa. Meillä on nyt sellaisten keskenään yhteen toimivien julkisten terveyspalvelujen aika, joissa lääkärin ja hoitajan kannattaa olla töissä. Näissä palveluissa parannetaan ihmisiä, ohjataan sopivaan paikkaan ja palkitaan kehittäjät ja työn tekijät.

On ihmisarvoista saattaa avun tarvitsijaa arvokkaasti muuallekin kuin hymyillen kassan kautta ulos. Varsinkin omille jaloilleen, mutta kerran myös yhdessä hautaan.

On siis odotuksen, adventin, aika. Satojen vuosien ajan Jeesus on kirkoissamme ratsastanut tähän vuodenaikaan Jerusalemiin aasinvarsallaan. Pelastaja ratsasti silloin hyvin tietoisena vanhan ajan taakse jäämisestä ja uuden, entistä paremman ajan kivulla syntymisestä. Tänä jouluna odotamme uutta aikaa, jolloin kuka tahansa voi Suomessa vaivatta ja rahatta pyytää mistä tahansa julkisen terveyspalvelun toimipisteestä apua ja saada sitä. Hoosianna!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *