Ristiveto

Elämän ja kuoleman puut

Kuva: Miikka Laihinen.

maisemaa peittävät tuhannet puut

jokainen niistä suurempi kuin sinä

antavat sinulle luvan olla itsesi kokoinen

ikivanha kirjojen metsä palaa keskellään pensas jota tuli ei kuluta

astut päättäväisesti siimekseen

tällaisessa kirjassa et ole ennen kulkenut

syheröisellä iholla

aukeavan haavan lehdellä

vaellat sivulta toiselle

silität kirjainten raastettua kaarnaa

kättelet lauseiden pahkaisia oksia

puiden atopia: paperi ja kirjoitustaito

silmäsi alkavat pikkuhiljaa tottua savuun

X ei ole ketään tuttuja ei kuusia mäntyjä koivuja

X on vain outoja puita rautatammi santeli palmunlehvä sypressi laakeri

X plataani myrtti valkopoppeli  paju 

X puita joilla on vakavat seuraukset

X hyvän ja pahan tiedon puu

X yksinäinen vangittu ja vartioitu

X elämän

X ja paljon syötäviä

X viini, siementä tekevä, hedelmistään tunnettu

X taateli, omena, manteli, sinappi, pistaasi

X granaatti, oliivi ja viikuna

X ennen ja jälkeen Jumalan nälän

X elää ja ei elää enää

jonkun toisen nälkä sisälläsi kasvaa

istahdat lepäämään

risiinipuun alle

orjantappurapensaan suojaan

omenapuun, tammen juurelle

jokaisen viheriöivän puun luo

joistakin paikoista sen vain aistii

tässä on levätty ennenkin

enkelit

rakastavaiset

kapinallinen mieli

kaiken menettänyt

ilon varjo

asetelma on sama kuin ennenkin

ihminen huutaa ja Jumala hymyilee

mitä sitten jos hiukan nahkaa kärventää

jos pelastuvat eläimet

nouset ylös ja jatkat matkaa

katselet latvoja

ilosta humisevat puut

tuulesta vapisevat

syvyyksien virrasta kasvavat

kauniit katsella

antavat ymmärrystään

kahdesti kuolleet

tässä metsässä jokaista kutsutaan nimeltä

elävät tatuointeina omassa ihottumassaan

lasten muistiin kirjoittamina

eden ja eben

itkutammi

Getsemane

Basanin tammet

Libanonin setrit

Herran Jumalan puut

koko maan peittäneet

hakatut

veistetyt

poltetut

temppelin perustukset

oksillaan tuliset taivaanlinnut

kompastut vedelle avoimiin revittyihin juuriin

ympärillään ihmisen riekaleita

irti kiskottu toivo

painat pääsi ikivanhaan ihoon

tätä varten lähdit

että et palaisi aivan samana

palat

eikä sinusta tule kuinpuu

eivät juuret työnny kantapäistäsi

eivätkä oksat puhkea kämmenistäsi

eivät näkönsä takaisin saaneet katso sinua ja luule puuksi

ei ihminen puu

ei jumala, edes veistetty

puu jolla on vielä toivoa

kunpuut ovat puita

ja juuri siksi ne saavat suonesi kohisemaan

selviytyä läpi vuosituhansien

ihmisen unelmana saada olla jotain muuta kuin on

hiljaisina ja eittämättöminä

puut

ovat läsnä kaikissa kohtauksissa

huomaamattomat parenteesit

muiden joukossa

alun ja lopun puut

maailman ja historian

hän, joka oli jo alussa, ei sana

mutta sanaksi kirjoitettu

ihollaan jotakin mitä siinä ei olisi pitänyt olla

kirjaimia

ja hän, joka tulee olemaan lopussa

jolla ei ole lupaa raapia kirjoitettua itseään

jonka katveeseen ei pääse sanoja syömällä

voi teitä profeetat!

ja yhden miehen

elämän

syntymän ja kuoleman

puut

seimi ja risti

joiden ääressä

oli monta idän viisasta miestä

mutta toisaalta ei yhtään puuta

joka ei olisi osannut lukea

kirjoittamisesta puhumattakaan

vaikeinta on olla

seppä jo syntyessään

puut eivät paenneet.

entä jos olisi luettu kaikki se mitä

he itse olivat jo kirjoittaneet

puiden runot

puiden suru

puiden syyt

pitkiä

seisot keskellä roihuavia kaatuvia katkeilevia oksia

otat kirveen käteesi

kirjoitetut puut ovat kaikkein vaarallisimpia

satuja ne ovat

kuka nyt puihin uskoisi

kuka nyt puiden tietoon uskoisi

puun terveyttä edistäviin vaikutuksiin

elämän ja kuoleman puut

alun ja lopun puut

puuta heinää

Tiina Hallikainen, korkeakoulupappi

Kuva: Miikka Laihinen.

2 kommenttia

  1. Hei, tuli sua ikävä tota lukiessa! ja sitten nauratti – minä kun noita vieraita sanoja ymmärrä en, niin löytyipä yksi : parenteesi. Kaikkea hyvää sinulle.

    1. Voi Seija, nyt vasta huomasin kommenttisi! Toivottavasti voit hyvin.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *