Maailmanparantajat

Vilskettä pelloilla

Kevään ensimmäinen muuttolinturyntäys saapui Varsinais-Suomeen melko aikaisin, jo noin kolme viikkoa sitten. Nyt pellot ympäri maakuntaa ovat kiurujen, töyhtöhyyppien, laulujoutsenten ja paikoittain hyvinkin suurten hanhilaumojen kansoittamia. Lähitulevaisuuden sääennuste näyttää lähelle kymmenen asteen päivälämpötiloja, joten loput lumet saavat nyt varmasti kyytiä ja tännepäin kesäksi jäävien lintujen pesinnät voivat jo alkaa. Nyt on siis sopiva aika mennä linturetkelle avoimille peltomaille.

Julistan nyt kevään virallisesti alkaneeksi. Joku muu on toki saattanut tehdä sen jo aikaisemminkin. Työkiireiden vuoksi ihan ensimmäisiä muuttolintuja en ehtinyt juuri havainnoimaan, mutta nyt uusia tulijoita ei pysty olemaan huomaamatta, jos vaan päänsä ulos ovesta työntää. Vanhan kesäntuloa lintujen kautta kuvaavan lorun kiuru ja peippo ovat jo runsaslukuisina paikalla. Västäräkkiä en itse ole vielä ehtinyt nähdä, mutta etelärannikolla niitä on nähty jo yleisesti. Pääskyjä ja muita hyönteissyöjälintuja saadaan vielä hetki odotella.

Hanhia on lennellyt päivittäin kotipihankin yli jo reilun viikon verran, nytkin tätä kirjoittaessa kaakatus kuuluu sisälle saakka. Tyypilliseen huhtikuiseen tapaan suurin osa on metsähanhia, mutta tänä vuonna joukossa on ollut tavallista runsaammin myös kiljahtelevaa ääntä pitäviä mustilla vatsalaikuilla ja valkoisella otsakilvellä varustettuja tundrahanhia. Eilisellä ruokatunnilla suuntasin kodistani noin 15 kilometrin päässä sijaitseville Koski TL:n Urmaankulman ja Vähä-Sorvaston peltoalueille, missä on tämän hetken yksi suurimmista keväisistä hanhikerääntymistä. Sunnuntaina alueella oli lintuharrastajien arvioiden mukaan jopa noin 3500 arktisille alueille pesimään suuntaavaa hanhea, joista noin 70% oli rossicus-alalajin (tundra)metsähanhia ja suurin osa lopuista tundrahanhia.

Tundrahanhia ja muita vesilintuja tulvapellolla aivan Hämeenlinnan valtatien vieressä, Koski TL, 1.4.2019.

Viime sunnuntaina, kun en tietenkään itse ehtinyt paikalle, porukassa oli mukana myös kaksi yksilöä harvinaisempia punakaulahanhia. Laji on ollut viime vuosina suhteellisen helppo nähdä lepäilevien arktisten hanhiparvien mukana esimerkiksi Kaakkois-Suomessa, mutta maaliskuisia havaintoja tätä ennen on koko Suomesta vain pari ja täällä Varsinais-Suomessa laji on ollut erittäin harvalukuinen. Ehkä sama kaksikko nähtiin pari päivää aikaisemmin Vammalassa ja maanantaina todennäköisesti samoja kaunokaisia ihasteltiin Salon suunnalla Villilässä, josta on viime päivinä myös laskettu noin 3000 hanhen kerääntymä. Useiden tuhansien hanhien kerääntymiä on tällä hetkellä myös itäisessä Suomessa.

Punakaulahanhet tundrahanhien mukana, Koski TL Vähä-Sorvasto, 31.3.2019. Kuva Pekka Alho.

Viime aikoina hanhimuuttojen ajoituksessa, reiteissä ja lajisuhteissa on tapahtunut huomattavia muutoksia. Erittäin ansiokas maakuntalinnustoteos Varsinais-Suomen Linnut (Lehikoinen E. ym.) vuodelta 2003 tietää kertoa mm. että tundrahanhi on keväällä Varsinais-Suomessa vähälukuinen ja suurimmat kerääntymät aiemmin ovat keväällä olleet maksimissaan muutamia kymmeniä lintuja ja ”poikkeuksellisen runsaana laji esiintyi 1991 myös Halikonlahdella…3.5 peräti 110 paikallista…”. Nyt viime vuosilta tundrahanhen suurimmat paikalliset kerääntymät ovat useista sadoista yli tuhanteen yksilöön. Myös aiemmin hyvinkin harvinainen lyhytnokkahanhi on nykyään löydettävissä melko helposti keväisistä hanhiparvista, jos vain tietää mitä etsiä. Viime vuosisadalta Varsinais-Suomesta on yhteensä havaintoja yhteensä vain reilusta viidestäkymmenestä yksilöstä, nykyisin havaitaan jopa samankokoisia parvia yhdessä paikassa.

Kylmässä tuulessa jonkin aikaa hanhia Koski TL:n alueella kiikaroituani kurvasin takaisin kotikonttorille Hevonlinnanharjun ja Rahkion peltoaukeiden kautta ilman pidempiä pysähdyksiä. Pienempiä hanhiporukoita lenteli kotipelloillakin ja myös töyhtöhyyppiä oli kerääntynyt isoihin parviin. Metsäalueilla on vielä runsaasti lunta.

Hevonlinnanharjulla vielä hiihtokelit. Korvasieniä ei ihan vielä kannata lähteä etsimään.

Megaluokan harvinaisuuksia ei ainakaan suuren bongariyleisön saataville ole vielä tänä vuonna Suomen rajojen sisäpuolelle tullut. Viime päivinä on kuitenkin nähty säihin ja ajankohtaan nähden tyypilliseen tapaan ensimmäisiä pikkuharvinaisuuksia, kuten esimerkiksi amerikantavi, mandariinisorsa ja avosetti, edellä mainittujen punakaulahanhien lisäksi. Vielä joitain vuosia sitten suurharvinaisuudeksi luokitellun isohaarahaukan havaintomäärät näyttävät olevan edelleen wanhoja aikoja korkeammalla tasolla ja tänäkin keväänä niitä on nähty liihottelemassa lounaisrannikon alueella jo useita eri yksilöitä.

Kevät siis on jo täällä, ulos sieltä koloistanne!

Maailmanparantajat/Olli

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *