Maailmanparantajat

Kuva: Arek Socha/Pixabay

Päästätkö SINÄKIN viemäriin ftalaattia ja triklosaania?

Turun ammattikorkeakoulun energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat osallistuivat keväällä 2021 ympäristöviestinnän kurssille. Kurssilaiset kirjoittivat monipuolisesti erilaisiin ympäristönäkökulmiin liittyviä artikkeleita. Kolme opiskelijaa suuntasi katseensa Itämereen ja Itämerta kuormittavaan haitallisiin aineisiin. Itämeren haitallisten aineiden kuormitus on yhä ajankohtainen aihe ja vähentämistoimenpiteitä tarvitaan. Haitallisten aineiden kuormitus on mitä suurimmassa määrin hajakuormitusta. Jokainen meistä saattaa olla päästölähde tekokuituisine vaatteinemme ja kosmetiikkapurkkeinemme. Haitallisten aineiden kuormitusta voidaan vähentää arkisilla päätöksillä. Näitä päätöksiä opiskelijat tutkailevat seuraavassa kirjoituksessa.

Lorautan ylijääneet liuotinjämät vessanpönttöön ja vedän äkkiä vessan. Sinne hävisi, eikä kukaan huomannut. Isoäidin kaapin perältä löytyneet vanhat yskänlääkkeet, sama homma. Pyykkipäivä. Haisevat, jonkin aikaan pyykkikopassa seisseet urheiluvaatteet kaipaavat tehopesua, siispä laitan varoiksi tuplamäärän pesuainetta. Kerran päällä ollut fleecetakki lojuu tuolin selkänojalla. Puhdashan se edelleen on, mutta laitetaan sekin nyt koneeseen, kun se kerran sattui silmään osumaan. Tunnetko piston sydämessäsi?

”Ennen vanhaan ei ollut ympäristö- eikä vesistöongelmia ja kaikki päästettiin suoraan mereen”, kuulee sanottavan. Iäkkäämpi väestö muistaa ajat, jolloin ruoho oli vihreämpää, taivas sinisempi ja vedet kirkkaampia. Oliko ennen kaikki paremmin? Kyllä ja ei. Vielä 1800-luvulla ei asiallisesta jätevedenpuhdistamisesta ollut tietoakaan vaan kaikki jätevedet päästettiin puhdistamattomana ympäristöön. Noina aikoina ympäristö- ja vesistöongelmia ei ajateltu olevan olemassakaan.

Jätevedet pätyvät mahdollisimman hyvin puhdistettuna lopulta takaisin vesistöihin. Kuva: Pixabay

Ihmismäärä on lisääntynyt, samoin materiaalin kulutus.  Samaan aikaan myös vesistöpäästöt lisääntyvät, vaikka vedenpuhdistukseen käytettävä tekniikka on parantunut. Tänä päivänä kehittyneissä maissa jätevedet pääsääntöisesti puhdistetaan, mutta silti tietyt aineet ja kemikaalit läpäisevät jätevedenpuhdistamon puhdistusaltaat. Osa haitallisista aineista joutuu puhdistetun veden mukana vesistöön ja osa sitoutuu jätevesilietteeseen. Kaikki ovat nähneet otsikoita saastaisesta Itämerestä ja keinoista sen pelastamiseksi. Tuntuu ehkä kaukaiselta ajatukselta? Ei koske minua vaan niitä muita, eikö vain? Tieto vesistön tilasta on parantunut, samoin veden laadun arviointi ja seuranta ovat kehittyneet vuosikymmenien aikana. Ehkä kaikki ei ollutkaan ennen paremmin? Nykyisin jätevedet esimerkiksi Suomessa käyvät läpi tiukan puhdistuprosessin, mutta esimerkiksi Itämeri kärsii menneisyyden päästöistä edelleen.

Vedenpuhdistuksesta huolimatta esimerkiksi mikroskooppisen pieniä muovipartikkeleita sekä mutta kuormitusta päätyy luonnonvesiin, ja tähän voidaan vaikuttaa ainoastaan omien kulutustottumusten kriittisellä syynäyksellä ja hienosäädöllä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mitä vähemmän pesuaineita, kemikaaleja ja ympäristöä kuormittavia aineita käytetään, sitä vähemmän niitä päätyy lopulta veteen, kalanruuaksi ja lopulta omalle ruokalautasellesi. Luonto, vesieliöt ja lopulta sinä itse kiität itseäsi paremmista valinnoista.

Kuinka usein peset vaatteitasi? Voisiko pienen tahran poistaa pyyhkimällä ja vaatteen tuulettaa? Onko vaatekaapissasi keinokuituvaatteita, polyesteriä, fleeceä? On arvioitu, että ihmisen elimistöön päätyy pankkikortin verran muovia viikossa, ja vaatteiden pesuun liittyviä mikromuoveja on löytynyt suuria määriä jopa Jäämeren eliöistä.

Palataan kuitenkin takaisin kemikaaleihin: Onko oma pesuaineiden ja kosmetiikan purkki- ja purtiloarsenaali katseenkestävällä tasolla? Ovathan ne jo “ympäristömerkittyjä” ja biohajoavia? Palasaippua on pop, ne eivät yleensä sisällä mitään ylimääräistä ja ovat riittoisia. Mitä sanovat pakkausmerkinnät? Onko viemärinpesuainepullossasi pahaenteisen kuolleen kalan tai pääkallon kuva?

Kuva: Willfried Wende/Pixabay

14 askelta vesistöjen kemikaalikuorman vähentämiseksi omilla valinnoilla

  1. Suosi lasisia ja pahvisia elintarvikkeiden säilytysastioita muovisten sijaan
  2. Vältä ruoan lämmittämistä muoviastioissa
  3. Suosi valurauta- ja teräspannuja ja vältä non stick -keittiövälineitä
  4. Vältä turhan elektroniikan hankkimista
  5. Älä osta kotiisi turhia puhdistusaineita tai hygieniatuotteita
  6. Käytä hajusteettomia, biohajoavia tuotteita ja suosi lyhyitä tuoteselosteita
  7. Pese uudet tekstiilit ennen käyttöä ja vältä fluorine-aineella kyllästettyjä takkeja ja kenkiä.
  8. Pese vaate aina pesuohjeen mukaan
  9. Annostele pesuaine annosteluohjeen mukaan, tarkasta vesilaitoksen nettisivuilta veden kovuus, jotta annostelu menee oikein.
  10. Pyri poistamaan yksittäinen tahra vaatteesta ilman konepesuaVältä ostamasta vaatteita, joissa on muoviprinttejä tai tekokuituja
  11. Suosi ympäristömerkkejä (esim. FSC-sertifioidut puukalusteet, TCO-sertifioidut it-laitteet, ECO-merkityt tekstiilit)
  12. Vie vanhat lääkkeet apteekkiin
  13. Mieti kaksi kertaa uuden tuotteen ostamista

Tiedätkö, mitä ovat

  • PFAS-yhdisteet? Ne ovat erittäin pysyviä yhdisteitä, joita liukenee pesujen yhteydessä viemäriin esimerkiksi paistinpannuista ja vedenpitävistä urheiluvaatteista.
  • Triklosaani? Se on antibakteerinen ainesosa kosmetiikka- ja hygieniatuotteissa. Kolmasosaa triklosaanista ei saada puhdistettua jätevedestä.
  • Ftalaatti? Sitä käytetään muoveissa. Ja muoviahan on kaikkialla! Leluissa, pakkauksissa, lääkekapselien päällismateriaalina, tekstiileissä… Ftalaatit eivät ole kovin sitoutuneita, joten ne vapautuvat muovista helposti vesistöön.
  • Biosidit? Niitä löytyy mm. Desinfiointiaineista ja torjunta-aineista. Vesistön mukana ne leviävät ympäristöön ja antavat bakteereille mahdollisuuden kehittää vastustuskykyisiä muotoja itsestään. Seurauksena voi olla noidankehä, jossa ihmisen pitää kehittää aina vain vahvempia myrkkyjä nujertaakseen bakteerin.

Turun ammattikorkeakoulu oli mukana kansainvälisessä NonHazCity II-hankkeessa, jonka tavoitteena oli lisätä kuluttajien, yritysten ja kuntien tietoutta kemikaaleista ja haitta-aineista sekä kehittää kemikaaliriskien hallintaa. Hankkeen kohderyhmiä ovat muun muassa Itämeren alueen kunnat, sertifioinneista ja standardoinnista vastaavat tahot sekä EU-organisaatiot.

Jos kiinnostuit aiheesta ja omasta vesistökuormastasi kemikaalien lisäksi, voit testata omien kulutustottumustesi aiheuttaman rehevöitymisindeksin typen ja fosforin osalta klikkaamalla tästä.

Anna Lundstedt, Pauliina Koivumäki ja Pirita Haapsaari
Energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat

Hannamaria Yliruusi
Lehtori, projektipäällikkö

Lähteet:

Ekotuki
Lappeenrannan energia Oy
SYKE
Turku AMK
TUKES
Potilaan lääkärilehti

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *