Kaikki me olemme saaneet oman osuutemme uutiskuvista, joissa kuvataan valtamerten muovipyörteitä ja muoviroskiin takertuneita eläimiä. Muoviteollisuus nähdään osana öljyntuotantoa, joka tarkoittaa ilmastonmuutosta kiihdyttäviä fossiilisia polttoaineita, joista nyt yritetään pyrkiä hädissään eroon. Oman muoviahdistuksen helpottamiseen on nykyään enemmän keinoja, sillä vaihtoehtoisia materiaaleja ja tietoa on enemmän saatavilla. Muovi on osaltaan ollut mahdollistamassa elintason nopeaa nousua, ja se on monipuolinen ja kestävä materiaali. Kun se päätyy luontoon, tulee siitä kuitenkin todellinen ongelma.  

Syntyy helposti kuva, että kaikenlaisesta muovinkäytöstä on pyrittävä eroon hinnalla millä hyvänsä. Kestävämmän ratkaisun ajatellaan olevan öljypohjaisen muovin korvaaminen biopohjaisilla, esimerkiksi sokeriruo’osta valmistetuilla muoveilla. Ovatko biomuovit kuitenkaan sen parempia kuin fossiiliset öljypohjaiset muovit vai olemmeko astumassa viherpesun tyypilliseen ansaan? Tähän kysymykseen vastaa kattavasti Johanna Kohvakan ja Liisa Lehtisen kirjoittama kirja ”Hyvä, paha muovi – vähennä viisaasti”, jossa pohditaan muovin merkitystä yhteiskunnalle monesta eri näkökulmasta. Suosittelemme kirjan lukemista kaikille niille, jotka haluavat kuluttaa muoveja vastuullisemmin ja viisaammin.

Mitä ovat biomuovi ja biohajoava muovi?

Tuote saa biomuovistatuksen, kun 20 % sen painosta on eläin- tai kasviperäisestä lähteestä, joten monet ”bio”-nimellä kulkevat muovit ovat silti suurilta osin perinteistä, öljypohjaista muovia. Vaikka toisin halutaan uskoa, on biomuovi monilta osin yhtä “pahaa” tai “hyvää” kuin täysin fossiilisesta lähteestä jalostettu muovi. Esimerkiksi PE-muovi on PE-muovia, oli se sitten jalostettu bio- tai öljypohjaisesta lähteestä, ja se hajoaa mikromuoviksi aivan samalla tavalla. Joissakin tapauksissa biomuovien kierrättäminen voi olla myös haasteellista. Biomuovien kolikon kääntöpuolena on niiden tuottamiseen tarvittavan raaka-aineen hankkimiseen vaadittava maa-ala ja energian määrä. Sen sijaan biomuovin valmistaminen maatalouden tai teollisuuden sivuvirroista on järkevää niin eettisesti, taloudellisesti kuin ympäristönäkökulmistakin.

Sanasta “biohajoava” monelle tulee mielikuva vastuullisesta valinnasta ja täydellisestä hajoamisesta. Kuitenkaan näin ei ole eikä biohajoava muovikaan kuulu luontoon. Biohajoavalla muovilla tarkoitetaan bio- tai fossiilista muovia, joiden polymeeriketjuja on heikennetty, jolloin ne pilkkoutuvat herkemmin kuin perinteiset muovit. Biohajoavien muovien hajoamisnopeutta on vaikea kontrolloida, jolloin niitä ei voida tehokkaasti hyödyntää elintarvikekäytössä. Kompostoituvat pussit eivät taas hajoa tarpeeksi nopeasti, jolloin niiden palasia joudutaan keräämään pois mekaanisesti ja ne on poltettava. Biohajoavat muovit hajoavat mm. hiilidioksidiksi, metaaniksi, vedeksi ja biomassaksi, painovärejä unohtamatta.

”Biohajoavat muovit eivät kuulu muovinkeräykseen, eivätkä varsinkaan luontoon.”

Biohajoavat muovit ovatkin usein koko tuotteen elinkaarta tarkasteltaessa heikompi vaihtoehto ympäristövaikutuksiltaan perinteisiin muoveihin verrattuna. Biohajoavista tuotteista joudutaan usein myös tekemään paksumpia, jolloin ne eivät ole kovinkaan materiaali- tai resurssitehokas vaihtoehto. Niiden heikkoutena on myös niiden huono kierrätettävyys uusiomateriaaliksi. Biohajoavat muovit eivät kuulu muovinkeräykseen, eivätkä varsinkaan luontoon. Biohajoava muovi voi pahimmassa tapauksessa pilata koko kierrätysmuovierän.

Onko fossiilinen muovi maineensa veroinen?

Fossiilisen muovin huonosta maineesta huolimatta sillä on myös monia erittäin hyviä ominaisuuksia, jotka ovat säästäneet luontoa ja vähentäneet kasvihuonekaasupäästöjä. Keveytensä ansiosta muovit mahdollistavat autoissa ja lentokoneissa pienemmän polttoainekulutuksen, muovipakkausten ansiosta elintarvikkeiden säilyvyys paranee ja hukka vähenee. Synteettistä muovia käyttämällä on mahdollista säästää luonnonmateriaaleihin verrattuna huomattavasti maa-alaa ja biodiversiteettiä. Myös kertakäyttöinen muovi on monissa yhteiskunnan toiminnoissa välttämätöntä: terveydenhuollossa tarvitaan hygieniasyistä kertakäyttöisiä hoitotuotteita, esimerkiksi ruiskuja.

Muovista tulee varsinaisesti ongelma sen päätyessä luontoon tai vesistöihin. Tällä hetkellä muovintuotanto tapahtuu muun öljyntuotannon sivutuotantona, joten se ei itsessään lisää öljyntuotantoa. Tulevaisuudessa asetelma tulee kuitenkin muuttumaan, kun fossiilisista polttoaineista ja energialähteistä pyritään eroon. Tämä on kuitenkin vielä valitettavan kaukana tulevaisuudessa. Öljypohjaiset muovit ovat useissa tapauksissa helposti kierrätettävissä uusiomateriaaliksi ja energiaksi, kunhan niille osoitetaan oikea paikka. Suomessa tämä paikka on taloyhtiön tai kunnan keräyspiste.

Muovin kierrätys

Suomessa muovien lajittelu ja keräys on hyvällä mallilla. Kaupunkialueilla lähes kaikissa taloyhtiöissä alkaa jo olla muovinkeräysastiat ja haja-asutusalueilla keräyspisteet, joihin asukkaiden on helppo nakata voipakettinsa. Uusiomuovin jalostuslaitoksia alkaa olemaan jo kattavasti ja kierrätysmuovisia tuotteita valmistetaan paljon. Helpoiten kierrätettäviä muoveja ovat kirkkaat ja yksiväriset muovit. Musta, läpivärjätty muovi ei ole tällä hetkellä kierrätettävissä, sillä kierrätyslaitosten optiset lukijat eivät pysty tunnistamaan sitä. Suosi siis pakkauksia, joissa ei ole paljon painatuksia tai ne ovat erikseen irrotettavissa esimerkiksi pahvisen kääreen muodossa. Näin voit irrottaa pahvisen kääreen erikseen pahvinkeräykseen ja laittaa muovin muovinkeräykseen. Paperiset ja pahviset kääreet ja etiketit ovat kierrätyslaitoksilla myös helposti poispestäviä. Anna yrityksille palautetta pakkauksista niiden kierrätettävyyden parantamiseksi.

Kuluttajalla eli juuri sinulla on hyvin tärkeä tehtävä muovin kierrätyksen onnistumisessa ja kierrätysmuovin laadun takaamisessa. Pitää kuitenkin muistaa, että kuluttajat voivat vaikuttaa vain rajatusti asioihin: suurin vastuu on päättäjillä ja tuottajilla. Tärkeintä turhan muoviroskan syntymiseksi olisi mahdollisimman tehokkaan jätehuollon kehittäminen ja kierrätyksen tekeminen mahdollisimman helpoksi. Kuluttajien vastuulla ei myöskään pitäisi olla sen arvioiminen, millaiset muovituotteet ovat parhaita ympäristön kannalta, vaan uudenlaiset muovituotteet pitäisi saada säännösten ja standardien piiriin. Standardeja tulisi kehittää sellaisiksi, että ne kertoisivat tuotteen todellisen ympäristövaikutuksen. Pakkausten kierrätysohjeiden selkeyttäminen ja liittäminen osaksi pakkausta tekisi kierrätyksestä helpompaa ja todennäköisesti tehostaisi sitä.

Miten toimia vastuullisena muovinkuluttajana

TIESITKÖ TÄMÄN MUOVISTA?

Vuonna 1862 Alexander Parkesin keksiessä muovin se oli täysin biopohjaista. Ensimmäinen täysin öljypohjainen muovi keksittiin 1907 ja nopeasti huomattiin miten paljon helpommin muotoiltavaa, kestävämpää, halvempaa ja paremmin massatuotantoon soveltuvaa se oli verrattuna edeltäjiinsä. Öljypohjaiset muovit kehitettiin alun perin suojelemaan luonnonvaroja ja luonnon monimuotoisuutta. Sillä korvattiin esimerkiksi norsunluusta valmistettuja tuotteita.

Tämä blogikirjoitus on osa Turun ammattikorkeakoulun ympäristöviestinnän kevään -22 kurssia. Aihe blogitekstiin saatiin Bio-Plastics Europe -hankkeelta, jossa Turun AMK on mukana. Hankkeessa tutkitaan biomuovien valmistukseen ja ominaisuuksiin liittyviä asioita, joita tässä blogissakin on pohdiskeltu. Blogikirjoitus pohjautuu Johanna Kohvakan ja Liisa Lehtisen teokseen Hyvä, paha muovi – Vähennä viisaasti (2019).

Laura Simola ja Elisa Hyttinen
Energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat, Turun AMK

Lähteet:

Kohvakka J, Lehtinen L: Hyvä, paha muovi – Vähennä viisaasti.  Minerva kustannus Oy. 2019.