On aamu. Heräät lyhytaikaisvuokra-asunnosta, jonne päätit majoittua yöksi pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen. Tarkistat lähtiessäsi vapaiden coworking-työtilojen tarjonnan ja suuntaat kohti viereistä korttelia, jossa on yhteiskäyttöautojen parkkipiste. Omaa autoa et ole omistanut enää vuosiin, kun yhteiskäyttöautojen verkosto alkoi ulottua tarpeeksi laajalle. Oman auton tuoma vapaus alkoi tuntua illuusiolta kaikkine säilytys-, vakuutus- ja huoltomaksuineen.

Matkalla tämän päivän työpisteellesi muistat, että sinulla on laukussasi työkalulainaamosta haettu akkuporakone, jolle sinulla ei ole enää käyttöä – kalustevuokraamosta haettu uusi hyllykkö on jo saatu seinään ja vanha palautettu vuokraamon pitäjälle. Vilkaiset puhelimesta, että porakoneelle näyttäisi olevan palautuspiste aivan työmatkasi varrella. Kätevää!

Vuokratyötilaan saapuessasi tunnistat heti muutaman tutun kasvon lukuisten uusien tuttavuuksien joukosta. Siirryttyäsi työskentelemään pääsääntöisesti coworking-työtiloissa oletkin parin vuoden sisään saanut verkostoiduttua laajemmin kuin koko aiemman työurasi aikana. Moikkaat tuttujasi ja etsit tyhjän työpisteen, jonka ääressä uppoudut päivän työtehtäviin.

Kuvailtu aamun kulku olisi jo mahdollista nykypäivänä, mutta jakamisalustojen tarjonta on vielä monella osa-alueella lastenkengissään. Valtaosalle väestöstä tämän tason jakamistalouden hyödyntäminen on vielä utopiaa. Koska tarjonta on monella palveluntarjoajalla mittakaavaltaan melko pientä, ei myöskään laajaa kysyntää pääse nopealla aikataululla syntymään. Luonnonvarojen ehtyminen ja ilmastonmuutoksen tuoma paine muuttaa kulutuskäyttäytymistä on kuitenkin luonut tilaa uusille jakamistalouden käytännöille.

Kätevyys jakamistalouden voimavarana

Jakamistaloudella on pitkät perinteet. Vaikka nykyään sanan kuullessaan ensimmäisenä mieleen tulevat modernimmat yritykset, kuten Voi ja Airbnb, ovat esimerkiksi kirjastot ja pienten yhteisöjen lainakulttuuri olleet osana suomalaista arkea jo pitkään. Ennen saattoi olla pienempi kynnys lähestyä naapuria tai läheistä, kun tarvittiin lainaan jotain, mitä itseltä ei löydy. Nykyisin monet tuotteet ovat niin halpoja, että voi tuntua helpommalta ostaa itselleen esimerkiksi oma akkuporakone kuin kysellä sellaista lainaan naapurustosta. Kuitenkin moni tuote, kuten edellä mainittu akkuporakone, makaa suurimman osan ajastaan käyttämättömänä kaapissa. On aiheellista kysyä, onko tällainen järkevää luonnonvarojen käyttöä maailmassa, jossa valtavat tuotantomäärät uhkaavat ympäristöä monesta suunnasta.

Omistajuuden muutos on tärkeä osa kestävän tulevaisuuden rakentamista. Muutos lähtee ajatusmallien muutoksista, joita jakamistalouden uudet alustat ja yritykset voivat onnistuessaan edesauttaa. Kun jonkin vuokraaminen tai lainaaminen on tehty niin helpoksi, halvaksi ja yksinkertaiseksi, että oman ostaminen tuntuu ennemmin taakalta kuin ”siltä helpolta vaihtoehdolta”, muutos kulutuskäyttäytymisessä tulee luonnostaan.

Hyvänä esimerkkinä tästä on yhteiskäyttöautot, joiden tarjonta ja verkostot ovat vielä valitettavan pieniä. Oma auto on helppo kulkuväline, johon moni turvautuu liiankin herkästi. Autolla on kuitenkin valtava määrä sivukuluja ja ylläpitotoimenpiteitä, joita omistaja joutuu hoitamaan. Tarpeeksi laajalla verkostolla ja saavutettavuudella yhteiskäyttöautot alkavat puolestaan tuntua helpommalta vaihtoehdolta ja yksityisomisteiset suurimman osan ajasta parkkiruudussa seisovat autot alkavat jäädä historiaan.

Laajan verkoston ja helpon saavutettavuuden tuoman nopean muutoksen kuluttamisessa voi huomata esimerkiksi vuokrasähköpotkulautojen nopeassa yleistymisessä ja suosiossa. Kaupunkien keskusta-alueille levinnyt verkosto on totuttanut ihmiset siihen, että potkulautoja on aina kätevästi saatavilla ainakin parin korttelin päässä. Moni saattaa tällöin kokea helpommaksi jättää auto parkkipaikalle ja ottaa alleen sähköpotkulauta.

Vastaavaa jakamisalustojen ja -palveluiden laajaa leviämistä ja skaalautumista tarvitaan nyt lisää kaikilla elämän osa-alueilla työelämästä opiskeluun ja liikkumisesta vapaa-ajan harrasteisiin. Näin omistuskeskeinen yhteiskunta saadaan kestävämmän muutoksen linjalle.

Blogiteksti on kirjoitettu osana ympäristöviestinnän kurssia keväällä 2022. Tekstin aihe on saatu REDUCES-hankkeelta, jossa kiertotalouden liiketoimintamalleja hyödyntäen pyritään edistämään yritysten toimintaa kohti kestäviä, mutta samalla tehokkaita tuotantotapoja. Kyseessä on kansainvälinen Turun ammattikorkeakoulun koordinoima hanke, jossa on Turun ammattikorkeakoulun lisäksi mukana yhdeksän kumppania Euroopasta.

Hankkeen projektipäällikkö Jenni Suominen: “REDUCES-hankkeessa on kerätty yli 50 hyvää esimerkkiä viidestä eri kiertotalouden liiketoimintamallista, joista yksi keskeinen oli jakamisalustat ja siihen kerätyt esimerkit kuudelta Euroopan alueelta. Kerättyjen esimerkkien kautta on pyrkimys lisätä myös muiden alueiden kiinnostusta ja mahdollisuuksia edistää jakamisalustoihin perustuvien liiketoimintamallien käyttöönottoa.”

Mikä yksi teko veisi sinut tänään lähemmäksi sitä tulevaisuutta, jossa haluaisit elää?

Vitaliy Niemi, Timo Heikkilä, Oskari Heikkilä, Aapo Harju
Turun ammattikorkeakoulun energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat