Maailmanparantajat

Kuva: Hannah Busing/Unsplash

Ilmastopahiksen toinen puoli

Betonin tiedetään maailmanlaajuisesti olevan suuri kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin, tuottaja. Sementti on kiviaineksen ja veden ohella betonin tärkein valmistusaine. Sementti on se, jonka valmistuksessa vapautuu paljon hiilidioksidia, kun kalkkikivi jauhetaan ja kuumennetaan korkeassa lämpötilassa. Betoni on ilmastopahis, jota joka tapauksessa tullaan käyttämään, ja sen käyttö vain lisääntyy, kun maailma urbanisoituu ja rakennetaan lisää. Betoni on hyvä rakennusmateriaali, se taipuu moneen tarkoitukseen, on turvallinen ja suhteellisen edullinen.

Betonilla on kuitenkin ominaisuus, jolla voidaan saada ihmisten mielipiteet muuttumaan. Se nimittäin pystyy sitomaan ilmakehästä hiilidioksidia itseensä, jonka jälkeen se toimii hiilivarastona. Tätä ilmiötä kutsutaan karbonatisaatioksi, ja se tapahtuu kaikessa betonissa, mutta erityisen tehokasta hiilidioksidin sitominen on murskatussa betonissa.

Ensisijaisesti toki pyritään siihen, että rakennukset ja rakenteet ovat käytössä niin pitkään kuin mahdollista. Kun niiden käyttöikä tulee tiensä päähän, betoni voidaan murskata ja käyttää esimerkiksi tienrakentamisessa kivimurskeen korvaajana. Tällöin säästytään luonnonkivimurskeen louhimiselta kallioista. Betonimurske on kantavuusominaisuuksiltaan hyvää, ja sitä voi käyttää ohuempia kerroksia kuin kivimursketta.

Betonin sisältämät haitta-aineet tulee kuitenkin tutkia hyvin ennen laajamittaisempaa käyttöä, jottei luonnolle koidu odottamatonta haittaa pitkän ajan kuluessa, mikäli betonista liukenee esimerkiksi raskasmetalleja.

Betonimurskeella voi olla myös muita mielenkiintoisia käyttösovelluksia, kuten viherkattorakentamisessa tai jäte- ja hulevesien hallinnassa. Kevyenä materiaalina se sopii viherkattorakennelmin, erityisesti kasveille, jotka viihtyvät vähemmän happamissa maissa.

Hulevesien hallinnassa betonimurskeen on osoitettu pidättävän liuenneessa muodossa olevaa fosfaattia, kun se emäksisenä kykenee laskemaan hulevesien pH:ta. Betonimurskeen sisältämä kalsium, alumiini ja rauta sitovat kaikki fosfaattia. Myös jäteveden käsittelyssä on tehty kokeita ja laboratorio-oloissa betonimurske kykeni sitomaan itseensä fosfaattia.

Betonimurskeen käytön helpottamiseksi on tehty End of Waste -asetusehdotusluonnos, joka oli vuodenvaihteessa 2020–2021 lausuntokierroksella asiaan liittyvillä tahoilla. Betonimurskeen käyttö kärsii siitä, että se luokitellaan jätteeksi ja jätettä koskee jätelaki eli sitä ei voi käyttää vapaasti. Tällä hetkellä betonimursketta on voinut käyttää ilmoitusluontoisesti MARA-asetuksen (valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakennuksessa 2017/843) nojalla tietyin ehdoin, ja jos on vaara, että ympäristö pilaantuu, on käyttö vaatinut ympäristöluvan, mikä monesti on koettu liian hankalaksi menettelyksi ja betonimurske on jäänyt siksi käyttämättä.

On tietysti ensiarvoisen tärkeää varmistaa, ettei ympäristö pääse pilaantumaan ja on osattava ottaa huomioon moni asia, kuten muuttuva ilmasto ja siitä johtuva lisääntynyt sadanta sekä se, liukeneeko betonimurskeesta haitallisia määriä esimerkiksi raskasmetalleja. Betonimurskeen kyky sitoa ja varastoida hiilidioksidia on kuitenkin niin merkittävä ominaisuus, ettei ole varaa jättää sitä käyttämättä ilman erityisen painavaa syytä.

Marie Hentula
Energia- ja ympäristötekniikan opiskelija Turun ammattikorkeakoulusta

Marie on kirjoittanut opinnäytetyön betonimurskeen käytöstä infrarakentamisessa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *