Maailmanparantajat

Haitalliset aineet – ympäristöviestinnän suuri haaste

Me ympäristöalan asiantuntijat viestimme tavoitteistamme ja toiminnastamme päivittäin. Pyrimme esimerkiksi kertomaan, millaiset valinnat edistävät hyvinvointia ja ympäristön hyvää tilaa. Ympäristöongelmat ovat monitasoisia ja monimutkaisia ja ratkaisut ovat harvoin yksinkertaisia. Koska yksinkertaisia vastauksia ei ole, on ongelmista viestiminen haastavaa.

Viestinnällisesti erityisen vaikea teema on haitalliset aineet. Aineiden nimet ovat teknisiä ja vaikeita. Lisäksi voimme hyvin harvoin täysin varmasti sanoa, mitkä ovat tietyn tuotteen kemikaalien haitalliset vaikutukset tai että kuinka paljon haitallisia aineita missäkin tuotteessa on. Sen kuitenkin tiedämme, että ympäristöstämme löytyy sinne kulumattomia, ympäristölle ja terveydellemme haitallisia aineita. Lisäksi tiedämme, että monet arkipäiväiset tuotteet sisältävät näitä aineita.

Turun ammattikorkeakoulun energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat ottivat viestintähaasteen vastaan ja lähtivät miettimään, miten haitallisista aineista ja niiden vaikutuksista voitaisiin kertoa kuluttajalle. Tästä blogitekstistä voit lukea, kuinka opiskelijat lähestyivät tätä monitasoista ja haasteellista aihepiiriä faktapohjaisesti huumoria apuna käyttäen.

”Kevään merkit näkyvät jo katukuvassa. Näin voi jo väittää ilman sen suurempaa itsepetosta. Nollakelin aikaansaaman loskan läpi vesi valuu verkalleen kohti sitä varten ystävällisesti rakennettua viemäriä. Viemäristä Kakolanmäen luolastoihin ja sieltä kohti satamaa. Lopulta halpojen tennareideni tallaama loska on puhdistettu ja se voi jatkaa ainaista kulkuaan osana veden kiertokulkua. Vaan mitäpä tämä ärsyttävä mutta viaton hydridi ottaakaan tahtomattaan matkakumppanikseen kohti nöyränä raatavaa vesiekosysteemiä? Mitä haitallisia aineita vesistöistämme siis löytyy ja mistä ne sinne tulevat? Mitä nämä kemialliset troijalaiset elollisille olennoille tekevät ja miten yksittäinen henkilö voisi aineiden käyttöä välttää? Sukeltakaamme erään jo päättyneen tutkimuksen syövereihin.

NonHazCity-hanke tutki kuuden Itämeren alueella sijaitsevan kaupungin hule- ja jätevesiä. Suomessa tutkimus sijoittui maan vanhaan pääkaupunkiin, Turkuun. Turun ammattikorkeakoulun ja Turun kaupungin yhteistyöprojektissa selvisi haitallisten aineiden päätyvän kaupunkien hule– ja jätevesiin, ja sitä kautta luontoon. Löydösten joukosta poimittakoon muutama hirvitys: ftalaatit, perfluoratut yhdisteet ja bisfenoli-A. Kemikaaleihin heikosti perehtyneelle nämä ovat vain nimiä. Kemikaaleja nimettäessä ei jostain syystä ole pyritty positiivisten mielikuvien luomiseen.

Valistukaamme siis yhdessä perehtymällä lyhyesti edellä mainittuihin ympäristömme ja ihmisen kiusaksi päätyvien ilkimysten ominaisuuksia. EU on ihmiselle ominaisen luokitteluvimman vallassa luokitellut kolmikon kutakuinkin perin harmillisiksi ja huomattavaa huolta herättäviksi aineiksi. Pahan akselin lähteenä toimivat täysin arkipäiväiset esineet.

  • Ftalaatteja käytetään PVC-muovin pehmentämiseen. Jokamiehen maalliseen tomumajaan niitä päätyy muun muassa ruoan mukana. Eläinkokeissa ftalaattien on havaittu aiheuttavan kivesten epämuodostumien ja siemennesteen laadun heikkenemisen kaltaisia arjen pikku vaivoja.
  • Toinen muoveista sikiävä ja usein ravinnon mukana kehoon kulkeutuva iljetys on Bisfenoli-A. Se vapautuu muovisesta vankilastaan päästessään tekemisiin esimerkiksi UV-säteilyn, lämmön, happojen tai emästen kanssa. Bisfenoli-A on todettu suurina annoksina haitalliseksi munuaisille ja maksalle. Estrogeenin jäljittelijänä se voi aikaistaa naisen puberteettia ja heikentää miehen siittiötuotantoa.
  • Perfluorattuja yhdisteitä käytetään pinnoitteina niiden vettä, likaa ja rasvaa hylkivien ominaisuuksien ansioista. Tällaiset ominaisuudet ovat haluttuja esimerkiksi urheiluvaatteiden ja paistinpannujen pinnoilla. Aina yhtä kätevä ja kaikille ostosteeveestä tuttu Teflon onkin esimerkki perfluorattuihin yhdisteisiin kuuluvasta aineesta. Tässäkin tapauksessa aineet kulkeutuvat kehoon ravinnon kautta. Ravintoketjussa rikastuvina ja hajoamattomina aineina suurin lähde on tietysti kalat. Yhdisteet vaikuttavat heikentävästi mm. kehitykseen, oppimiseen ja maksan toimintaan.

Äkkiperehdytys suoritettu ja kallo täytetty sivistyksellä. Maailman haihatellessa hiilidioksidista ja lihansyönnistä on hyvä muistaa, että vaikutamme ympäristöön myös muin tavoin. Näistä yksi on juurikin haitalliset kemikaalit. NonHazCity-hanke keskittyi kehittämään kaupunkien ja yritysten kaltaisten suurempien toimijoiden kykyä toimia vastuullisesti kemikaalien kanssa läträttäessä. Suuret toimijat tuottavat toki suuria päästöjä, vaan miten yksittäinen ihminen, arjen avuton ahertaja, voisi keventää osuuttaan jo muutoinkin raskaaksi käyneestä taakasta, jonka ihmiskunta on luonnon harteille kasannut.

Kuten yllä olevasta yleissivistäjästä näimme, muovi kaikkine lisäaineineen on syyllinen moneen pahaan, ja kyseisestä materiaalista valmistettujen tuotteiden käyttöä tulisi vähentää sellaisissa paikoissa, joissa muovi ei ole välttämätöntä.

  • Vältä muovisia astioita. Muun muassa lasi, puu, pahvi ja metallit toimivat hyvinä vaihtoehtoina. Kasseissa hikeentyvät eväsleivät voi kääräistä muovikelmun sijaan mehiläisvahakääreeseen.
  • Vältä muovisten purkkien kuumentamista. Ei ole lainkaan harvinaista lämmittää muovirasiaan pakattua ruokaa mikrossa. Kuumennus vapauttaa rasiasta lisäaineita herkkujasi maustamaan.
  • Jos muovia täytyy käyttää, tarkasta, mistä muovista tuote on muovattu. BPA-vapaata muovia käyttämällä vältät bisfenoli-A:n päätymisen kehoosi.

Jottei nyt ketään muovista luopunut pääse turhaan rentoutumaan ja moralisoimaan kanssaihmisiä, on syytä huomauttaa kemikaalien virtaavan luonnon ja itsemme kiusaksi myös muista lähteistä. Siivousaineet, kosmetiikka, hygieniatuotteet ja rakennusmateriaalit sisältävät myös mitä arvaamattomimpia haitta-aineita. Erilaiset sovellukset ja sivustot auttavat tuoteselosteen kiemuroiden tulkitsemisessa. Esimerkiksi CosmEthics-sovellus, kuntaliiton Syö Hyvin -sovellus, sekä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston sivut tarjoavat kuluttajalle kätevästi tietoa kohtalaisella vaivalla.

Välttele haitallisia kemikaaleja, älä vastuuta!

Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden blogikirjoituksessa viitattu NonHazCity–hanke päättyi helmikuun 2019 lopussa, ja se keskittyi haitallisten aineiden kartoittamiseen ja niiden haittojen vähentämiseen kaupunkiympäristössä. Hankkeessa tutkittiin, mistä eri toiminnoista ja alueilta haitallisia aineita pääsee ympäristöön. Lisäksi hankkeessa etsittiin innovatiivisia ratkaisuja haittojen vähentämiseen niin pienyrityksissä kuin kaupungin toiminnoissa ja yksityistalouksissakin. Kansainvälisessä hankkeessa mukana oli 10 kaupunkia Ruotsista, Baltian maista, Puolasta ja Saksasta. Suomesta hankkeessa Turun ammattikorkeakoulun kumppanina toimi Turun kaupunki.

Hankkeen tuloksista voit lukea NonHazCity-uutiskirjeestä: https://www.turkuamk.fi/media/filer_public/fe/97/fe97efd7-9a16-4403-8772-7b9d9d98ff69/nonhazcity-uutiskirje_2019.pdf

Hannamaria Yliruusi
Projektipäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu

Aki Kyynäräinen, Anton Kannisto, Tom-Matias Mattsson, Marius Heiskanen & Niklas Lindeman
Turun ammattikorkeakoulun opiskelijat

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *