Kerrostalokyttääjän muistiinpanot

Paljon puhetta vesimaksusta

Jos pitäisi listata pieniä asioita, joista taloyhtiöissä aiheutuu isoja riitoja, olisi vesimaksu ehdottomasti yksi ennakkosuosikki mitalisijoille. Sen perimisestä ja maksuperusteista keskustellaan parhaillaankin varmasti useassa yhtiössä. Tai jos ei yhtiössä virallisesti niin ainakin pihaparlamenteissa ja epävirallisissa puheissa.

Silloin kun yhtiössä on käytössä erillinen vesimaksu, sitä peritään tyypillisesti huoneiston henkilöluvun mukaan. Kuulostaa periaatteessa helpolta ja yksinkertaiselta, mutta on todellisuudessa kaikkea muuta.

Ensiksikin voidaan spekuloida sillä, mitä kustannuksia vesimaksuun sisällytetään. Oikea vastaus löytyy kunkin talon yhtiöjärjestyksestä, joista tosin löytyy myös useita erilaisia versioita tästä vesimaksupykälästä.
Periaatteessa vesimaksulla voidaan kattaa kaikki veden hankkimisesta ja kulutuksesta aiheutuvat kustannukset. Mikäli näin halutaan myös tehdä, olisi selkeintä, jos yhtiöjärjestyksestä löytyisi määräys, jossa mainitaan vesi ja jätevesi sekä veden lämmittämisestä aiheutuvat kustannukset. Kun nämä kaikki löytyvät määräyksestä, voidaan pääsääntöisesti periä vesimaksua joka kattaa kaikki kustannukset.

Monesti maksun sisältöä hankalampi kysymys on se, kuinka monesta henkilöstä vesimaksua peritään. Yleensä yhtiöjärjestyksessä todetaan vain, että vesimaksun peruste on huoneistossa asuvien henkilöiden lukumäärä.
Missä kulkee asumisen raja? Kuinka monta yötä silloin pitää viettää asunnossa? Vaikuttaako pyykkien pesu ja suihkussa käyminen asumiseen? Onko poika- tai tyttöystävä asukas, entä päivähoitolapset, lemmikkieläimet tai uusioperheen kahta kotia jakavat lapset? Onko naapurin kirjanpidolla miesystävän vierailuista merkitystä vesimaksua arvioitaessa?

Periaatteessa henkilön kotipaikka ratkaisee vesimaksun maksuvelvollisuuden ellei voida osoittaa, että hän tosiasiallisesti asuu muualla kuin kotipaikassaan. Tästä on olemassa korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan lähtökohtana vesimaksulle on talossa kirjoilla oleminen.
Tällöin lomat, varusmiespalvelukset tai  muut vastaavat pidemmätkään poissaolot eivät lähtökohtaisesti vapauta vesimaksusta. Vaikka eläkeläispariskunta asuisi toukokuusta syyskuulle kesäasunnolla, on heidän maksettava vesimaksua vakituisesta asunnostaan tuoltakin ajalta.

Huoneistossa asuviksi henkilöiksi ei katsota päivähoitolapsia tai asukkaiden vieraita, vaikka nämä vierailisivat tiuhaankin tahtiin, mikäli he ovat kirjoilla toisessa varsinaisessa kodissaan ja asuvat myös siellä. Joissakin tapauksissa on tosin sovittu yhteisymmärryksessä ja riitojen välttämiseksi, että tällaiset lähes asukkaat maksavat esimerkiksi puolikkaan vesimaksun yhtiöön jossa he lähes asuvat. Lemmikkieläimistä ei makseta vesimaksua.

Huoneistokohtainen vesimittari poistaisi nämä tulkintaongelmat ja naapureiden vieraiden tarkkailun, koska tällöin jokainen huoneisto maksaisi mitatun kulutuksensa mukaan. Käytännössä vesimittarit myös vähentävät veden kulutusta merkittävästi – kun säästämäsi vesi on suoraan pois omasta laskustasi, on motiivi säästöihin aivan toista luokkaa kuin ”yhteisestä” vesilaskusta säästäminen.
Toistaiseksi vesimittarien asentaminen olemassa oleviin rakennuksiin on kuitenkin yleensä taloudellisesti kannattamatonta huolimatta niiden avulla saatavista säästöistä. Puhe vesimaksuista siis jatkunee vielä pitkään ainakin pihoilla ja käytävillä.
 

  1. Kun mittarit asennetaan (tai muuttaa sellaisella varustettuun taloon), niin ihmiset eivät usko omaa kulutusmääräänsä. Siitä sitten alkaa uusi murina. Tosin yhdessä asuinpaikassani mittareiden etälukija näytti omiaan. Tämä saatiin onneksi korjattua.

  2. Kun mittarit asennetaan (tai muuttaa sellaisella varustettuun taloon), niin ihmiset eivät usko omaa kulutusmääräänsä. Siitä sitten alkaa uusi murina. Tosin yhdessä asuinpaikassani mittareiden etälukija näytti omiaan. Tämä saatiin onneksi korjattua.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kerrostalokyttääjän muistiinpanot

Paljon puhetta vesimaksusta

Jos pitäisi listata pieniä asioita, joista taloyhtiöissä aiheutuu isoja riitoja, olisi vesimaksu ehdottomasti yksi ennakkosuosikki mitalisijoille. Sen perimisestä ja maksuperusteista keskustellaan parhaillaankin varmasti useassa yhtiössä. Tai jos ei yhtiössä virallisesti niin ainakin pihaparlamenteissa ja epävirallisissa puheissa.

Silloin kun yhtiössä on käytössä erillinen vesimaksu, sitä peritään tyypillisesti huoneiston henkilöluvun mukaan. Kuulostaa periaatteessa helpolta ja yksinkertaiselta, mutta on todellisuudessa kaikkea muuta.

Ensiksikin voidaan spekuloida sillä, mitä kustannuksia vesimaksuun sisällytetään. Oikea vastaus löytyy kunkin talon yhtiöjärjestyksestä, joista tosin löytyy myös useita erilaisia versioita tästä vesimaksupykälästä.
Periaatteessa vesimaksulla voidaan kattaa kaikki veden hankkimisesta ja kulutuksesta aiheutuvat kustannukset. Mikäli näin halutaan myös tehdä, olisi selkeintä, jos yhtiöjärjestyksestä löytyisi määräys, jossa mainitaan vesi ja jätevesi sekä veden lämmittämisestä aiheutuvat kustannukset. Kun nämä kaikki löytyvät määräyksestä, voidaan pääsääntöisesti periä vesimaksua joka kattaa kaikki kustannukset.

Monesti maksun sisältöä hankalampi kysymys on se, kuinka monesta henkilöstä vesimaksua peritään. Yleensä yhtiöjärjestyksessä todetaan vain, että vesimaksun peruste on huoneistossa asuvien henkilöiden lukumäärä.
Missä kulkee asumisen raja? Kuinka monta yötä silloin pitää viettää asunnossa? Vaikuttaako pyykkien pesu ja suihkussa käyminen asumiseen? Onko poika- tai tyttöystävä asukas, entä päivähoitolapset, lemmikkieläimet tai uusioperheen kahta kotia jakavat lapset? Onko naapurin kirjanpidolla miesystävän vierailuista merkitystä vesimaksua arvioitaessa?

Periaatteessa henkilön kotipaikka ratkaisee vesimaksun maksuvelvollisuuden ellei voida osoittaa, että hän tosiasiallisesti asuu muualla kuin kotipaikassaan. Tästä on olemassa korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan lähtökohtana vesimaksulle on talossa kirjoilla oleminen.
Tällöin lomat, varusmiespalvelukset tai  muut vastaavat pidemmätkään poissaolot eivät lähtökohtaisesti vapauta vesimaksusta. Vaikka eläkeläispariskunta asuisi toukokuusta syyskuulle kesäasunnolla, on heidän maksettava vesimaksua vakituisesta asunnostaan tuoltakin ajalta.

Huoneistossa asuviksi henkilöiksi ei katsota päivähoitolapsia tai asukkaiden vieraita, vaikka nämä vierailisivat tiuhaankin tahtiin, mikäli he ovat kirjoilla toisessa varsinaisessa kodissaan ja asuvat myös siellä. Joissakin tapauksissa on tosin sovittu yhteisymmärryksessä ja riitojen välttämiseksi, että tällaiset lähes asukkaat maksavat esimerkiksi puolikkaan vesimaksun yhtiöön jossa he lähes asuvat. Lemmikkieläimistä ei makseta vesimaksua.

Huoneistokohtainen vesimittari poistaisi nämä tulkintaongelmat ja naapureiden vieraiden tarkkailun, koska tällöin jokainen huoneisto maksaisi mitatun kulutuksensa mukaan. Käytännössä vesimittarit myös vähentävät veden kulutusta merkittävästi – kun säästämäsi vesi on suoraan pois omasta laskustasi, on motiivi säästöihin aivan toista luokkaa kuin ”yhteisestä” vesilaskusta säästäminen.
Toistaiseksi vesimittarien asentaminen olemassa oleviin rakennuksiin on kuitenkin yleensä taloudellisesti kannattamatonta huolimatta niiden avulla saatavista säästöistä. Puhe vesimaksuista siis jatkunee vielä pitkään ainakin pihoilla ja käytävillä.
 

2 kommenttia

  1. Kun mittarit asennetaan (tai muuttaa sellaisella varustettuun taloon), niin ihmiset eivät usko omaa kulutusmääräänsä. Siitä sitten alkaa uusi murina. Tosin yhdessä asuinpaikassani mittareiden etälukija näytti omiaan. Tämä saatiin onneksi korjattua.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *