Jäät lähtivät viime viikonvaihteessa Korppoon pohjoispuolelta puolitoista kuukautta etuajassa. Yleensä ne häipyvät sieltä keskimäärin viikon tai pari ennen vappua. Kokonaan pohjoispuolen salmet eivät vielä jäistä vapautuneet, mutta  tällaisten säiden jatkuessa siihen tuskin menee viikkoa kauempaa.

Kiintojään reuna oli jo sulanut laiturimme edestä, mutta sen kulmille ulottui vielä suuria jäälauttoja. Niistä pääsi eroon rannalta laudalla työntämällä.  Tällä konstilla rantaviivaan syntyi parin metrin sula kaistale, jota pitkin soutuveneen sai lykättyä kohti avovettä. Sitä ennen sitä piti tosin vetää parikymmentä metriä jäätä pitkin.


Veneellä pääsi siikaongelle kunnon apajille. Saalista ilman ei tarvinnut jäädä. Lauantaina tuttu salmi antoi yhden pienen siian ja sunnuntaina samoin.

Kunnon kevätsyönti ei kuitenkaan ollut vielä selvästikään alkanut, sillä muut siiat kävivät vain näykkimässä matoa eivätkä jääneet kiinni. Eniten tapahtumia oli tuli vanhojen oppien mukaisesti aivan kiintojään reunasta. Syvyyttä siinä oli pari metriä.

Vesi on tänä keväänä niin kirkasta, etten muista vastaavaa. Nyt pohjan näki noin 4-5 metrin syvyydessä. Noinkohan Itämeren suojelutoimet alkavat paremmin ja paremmin tuottaa tulosta.
Kevään ensi veneretki päättyi dramaattisesti. Lue siitä huomisesta Turun Sanomien printtilehdestä.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ itämeren mönjäisyyttä tutkineen meribiologin mielestä aihetta ei pidä käsitellä leväperäisesti.