Kala-apajilla

Väkeä jo pilkillä kuin meren mutaa

Jalostajan rannan eteen Turun  Pohjoissalmeen ilmestynyt jääpeite on saanut pilkkijoukot kokoontumaan sankoin joukoin yhteen, kun kovin monille muille apajille ei vielä ole päässyt näillä leveysasteilla. Parhaimpina päivinä Jalostajan jäällä on ollut kuulemma viitisenkymmentä pilkkijää.
Jalostajan olisi kannattanut mennä myymään jäälle hernekeittoaan, menestys olisi ollut taattu. Pian olisi jäältä kuulunut sellaista paukuntaa, että Pansion laivastoaseman tykkimiehetkin olisivat olleet kateellisia.
Itse ehdin paikalle uudenvuodenaattona, jolloin jäältä oli laskettavissa kolmisenkymmentä ” teletappia”. Jäätä oli kymmenkunta senttiä. Kuhan syönti ei ollut kummoinenkaan. En saanut kuuden tunnin yrittämällä kuin yhden alamittaisen (alla).

Näköpiirini ulkopuolelta oli kuitenkin kuulemma noussut jopa kahden kilon ja kilon vonkaleet. Ohikulkenut pilkkimies kertoi saaneensa päivää aikaisemmin jopa 2,5-kiloisen kuhan.
Eikä siinä vielä kaikki. Kiikutettiinpa eteeni näytille myös komea made, jolla lienee ollut painoa 2-3 kiloa. (kuva alla).

Muita pilkkijöitä tarkkailemalla saattoi kuitenkin havaita, ettei niitä kuhia kovin paljon ylipäätään noussut. Pian 90 vuotta täyttävä pilkkikaverini Lahtisen Reiska toki tietenkin onnistui narraamaan yhden mittakuhan ja toisen alamittaisen (kuva alla).

– Kylläpä on hiljaista. Ei täällä ole kalaa, tuumi Reiska, joka toisin on sanonut nuo sanat lähes joka pilkkireissullamme jo parinkymmenen vuoden ajan.
Reiska kävi kalakavereineen myös uudenvuoden päivänä Askaisissa Pikisaaren edustalla koittamassa ahventa aika vaatimattomalla menestyksellä. Miehen saalis jäi kuulemma viiteen ahveneen eivätkä sieltä muutkaan pilkkijät kantaneet raitapaitoja kassikaupalla. Kovin kauas rannasta ei kuulemma uskaltanut mennä, sen verran vähän oli jäätä Askaisissakin.
Kun katsoo ikkunasta ulos, jossa vihmoaa vettä ja tuuli tuivertaa, jäitä ei tällä menolla ole pian senkään vertaa. Kunpa ei käy niin, että miehiä ei olekaan kuin meren mutaa vaan miehiä on meren mudassa.
Uudenvuoden aattona tapasin muuten entisen naantalilaisen, nykyisen turkulais-helsinkiläisen Laihosen Pasin, joka työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa kehittämispäällikkönä. Arvatkaapa, mikä on ympäristökeskuksen väen lemppariohjelma telkkarissa: Syke tietenkin. Jään odottelemaan milloin televisioon ilmestyvät seuraavat koukuttavat virkamiessarjat Ely ja Avi.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ juuri ostamaansa venettä uutena vuotena testaamaan lähteneen purjehtijan viimeiset sanat olivat: uusi vuosi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *