Kala-apajilla

Vain tyhmä pyytää kaverin kalaan

Tein viikonvaihteessa taas klassisen virheen ja hankin veneeseeni kalakaverin lauantaiksi. Siinä on se vaara, että kalakaveri saattaa saada enemmän kalaa ja vieläpä isompia.
Näin voi käydä erityisesti silloin, kun olet itse veneen kuskina etkä sen vuoksi pääse yleensä korkkaamaan virveliheitoillasi niitä parhaimpia paikkoja. Niinhän se on, että veneen keulassa oleva on aina parhaassa asemassa.
Joskus olemmekin puolileikillämme todenneet, että veneen kuskin pitäisi saada 30 prosentin saalistasoitus jo senkin takia, että veneen asemointi erityisesti tuulessa ottaa aikansa.
Kun olen ollut itse kuski ja kalakisa on käynyt tiukaksi, olen pitänyt puoliani peruuttamalla  veneen heittopaikoille, jolloin olen päässyt heittämään ensimmäisenä parhaat mestat. Jostain ihmeen syystä minulle virnuillaan tästä estottomasti.
Viime lauantaina taimenkeli näytti lupaavalta, vaikka meriveden lämpötila pysyttelikin Korppoon suunnalla edelleen yli 11 asteessa. Veden pinta oli kuitenkin koko ajan nousussa ja oli lauantaina jo liki normaalia. Aurinko porotti vähän turhankin kirkkaasti, mutta tuuli puhalsi miedosti lupaavasti lännestä.
Sain suostutelluksi kalakaverikseni veneeseeni Aallon Jounin, joka tuli, vaikka hän on ollut kyydissäni ennenkin.
Päätimme jättää hauen kalastuksen väliin ja lähteä heti aamutuimaan kohti parhaimpia taimenapajia korkataksemme ne ennen muita.

Kuvasommittelun tavoitteena ei ollut saada näyttämään taimen isommalta, vaan päämääränä oli saada Jounin kauniit kasvot paremmin esiin. Miehen sormessa näkyvä punainen lienee peräisin askartelutussista, ehkä. Kuvat: Jukka Vehmanen.

Eivät ne lauantain hauetkaan kovin suuria olleet.
Parit ensimmäiset hotspotit olivat tyhjiä, mutta ajo kohti ulkosaaristoa palkittiin. Jouni sai tämän hetken ykkösmestalla heti ensimmäisillä heitoilla houkuteltua veneen vierelle pari taimenta eikä aikaakaan kun hän nosti veneeseen asti 40 senttisen hopeakyljen,  joka  oli siis kauden avauskala.
Taimenpoika palautettiin mittauksen jälkeen takaisin mereen pienestä verenvuodosta huolimatta. Kala lähti jatkamaan matkaansa ihan pirteänä ja kaikesta päätellen selvisi säikähdyksellä, koska ambulanssia ei näkynyt.
Ajattelimme, että tästähän kova taimenpäivä tulee, mutta ei tullut. Kun jäin vielä sunnuntainakin ilman saalista, jäin kiroamaan, miksi minun pitikin ottaa lauantaiksi kaveri mukaan. Jos olisin ollut yksin, nuokin vähäiset tapahtumat olisivat voineet osua omalle kohdalleni. Ja minäkö muka kalakade…
Mitä tästä opin? Jos kalareissulle kaipaa seuraa tai viihdykettä, parempi etsiä radiosta Kansanradion lähetys. Onkohan vanhoista Kansanradioista tehty muuten joku parhaat palat -tallenne? Pitäisi olla, koska eihän radiosta aina tule suoraa versiota. Tästä syystä olen joskus joutunut kuuntelemaan cd:lle äänittämiäni vanhoja lottokierrosarvontoja. Kyllä ne aina huonon kalakaverin voittavat, varsinkin jos kalakaveri sattuu olemaan parempi. Jos niin käy, sen jälkeenhän kaveri ei olekaan enää kaveri.
PS. KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ Aikakone-yhtye sai uuden treenikämpän, kun Sani teetti tilat.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *