Kala-apajilla

Vaimolle kesäinen hulahame uistimista

Viime päivien lämmin sää nosti myös meriveden lämpötilaa Saaristomerellä lähelle 20 astetta, mikä on synnyttänyt selviä sinileväesiintymiä. Meriveden lämpeneminen merkitsee myös sitä, että vesikasvillisuus alkaa haitata kalastusta, kun vieheiden koukut jäävät kiinni kasvillisuuteen heti alkumetreillä.
Hermot siinä menee. Siksi siirryn tässä vaiheessa vain yhdellä kolmihaarakoukulla varustettuihin vieheisiin. Mitä vähemmän koukkuja, sitä vähemmän roskaa vieheisiin tarttuu.
Niinpä kalastin viimeiset lomapäiväni klassikkouistin Bete Krokodililla, josta tosin ei tällä kertaa ollut juuri kehnon kalakesäni pelastajaksi. Ainakaan vielä.
En silti menettänyt vihreään krokkariin luottamustani, koska sillä olen saanut vuosien mittaan ylivoimaisesti eniten haukia, 816. Pieniähän ne yleensä ovat olleet, ja varsinkin elokuussa pulikkaa pukkaa välillä ihan tolkuttomasti.
Tiedetään, tiedetään. Beten Krokkari on niin vanhanaikainen lusikka, että sitä käyttävää kalaurhoa ei voi pitää kovin muotitietoisena trendikalastajana, vaan pikemminkin saaristolaismuseoesineenä.
Markkinamiehet keksivät joka vuosi uusia viehekummallisuuksia, koska tietävät, että kalastajat ovat vieheiden myyntihyllyn edessä kuin lapset lelukaupassa: kaikki, mikä on värikästä, kiiltää ja uutta, pitää saada, maksoi mitä maksoi.
On niistä tolkuttomista viehemääristä ainakin se ilo, että värikkäillä uistimilla saa koristeltua joulukuusen, kuten tein muutama vuosi sitten. Vaimo hyväksyy rahan syytämisen vieheisiin, kun sanon hänelle kalastuskauppaan matkatessani meneväni ostamaan joulukuusenkoristeita.
Voi niistä vieheistä tehdä myös kivan kesäisen hulahameen vaimolle: naru lanteiden ympäri ja uistimet siitä roikkumaan. Jos vaimo on äksyä sorttia, koukut kannattaa ottaa irti. Käyttäkää mielellään pitkiä vieheitä, jotta ns. vesiraja jää piiloon.
No takaisin asiaan. Yritän säilyttää itsekunnioitukseni markkinatalouden hapatusten edessä pitämällä kynsin hampain kiinni vihreästä krokkarista. Ennen vaihdan kalsarinikin kuin vihreän krokkarin. Krokkari on niin varma peli, että joidenkin kalakaverieni mielestä se pitäisi kokonaan kieltää kalakisoissa.
Nuorempana järjestin paljon kavereiden kesken käytyjä kalakisoja, ja nyt harkitsen vielä yhden järjestämistä. Se olisi ns. vakiouistinkisa. Siinä saisi käyttää vain vihreää krokkaria. Silloin ei ainakaan viehearsenaali ratkaisisi sitä, kuka on kunkku. Vielä kun perämoottorin koon rajoittaisi viiteen hevosvoimaan, vakiovälinekisan luonne kasvaisi entisestään.

Oheisessa kuvassa on joukko luottovieheitäni. Krokkarin (ylhäällä vasemmalla) jälkeen toiseksi ja kolmanneksi parhaiten ovat toimineet Zaltin ja Westin Jerkin (alhaalla vasemmalla) papukaijaväritteiset vaaput.
Westinillä sain viime syksyisen ennätyshaukeni, 13,4 kiloa, ja samalla vieheellä olen saanut muutenkin entien yli viisikiloisia haukia. Yhteensä siihen on tarttunut 288 haukea. Zaltin papukaija on jerkkihuuman iskettyä jäänyt pakin pohjalle lepäämään. Sitä ennen Zaltilla nousi merestä 335 haukea eli toiseksi eniten.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ laulava kalastaja luritteli Juice Leskistä tapaillen: Jerkki twistaa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *