Kala-apajilla

Viikonvaihteesa oli syytä tarkistaa, ettei kalavene karkaa telakoinniltaan. (Kuva: Kristiina Jurvainen)

Uutta kalavettä kerrakseen

Kun nyttemin jo käytöstä poistunut läänikohtainen viehelupa tuli voimaan yli 20 vuotta sitten kiisteltiin silloin kovasti siitä, kuka meren vedet omistaa vai voiko merivettä omistaa kukaan. Kun viikonvaihteessa mökkirantaamme ilmestyi jostain tuhansia litroja uutta vettä, mieleeni tuli väkisinkin kysymys, oliko lisävesi meidän vai kenen?

Voi kunpa vesi olisi keväämmälläkin näin ylhäällä silloin, kun veneen laskun aika on. Yleensä merivesi on silloin nimittäin niin alhaalla, että veneen saamiseksi telineeltä laineille tarvitaan metritolkulla erilaisia jatkoviritelmiä.
Vattkastin salmen venevalkamassa näytti lauantaina tältä. (Kuvat:Jukka Vehmanen)
Eipä tehnyt mieli grillipaikallemme.

Samapa tuo. Kalavettä tuli joka tapauksessa yhtäkkiä aivan hitsin paljon lisää. Mieleni ei kuitenkaan tehnyt yhtään lähteä kalaan, kun rannaltakin saattoi ihmetellä luonnon ylivoimaa. Viimeksi merivesi oli muistaakseni yhtä korkealla kohutun Tapani-myrskyn aikana.

Meriveden nousu aiheutti sen, että mereen ajautui rannoilta kellumaan kaikenlaista pölliä ja muunlaista puutavaraa. Kun kerran olen ajanut veneellä merellä salakavalaa tukkia päin, mieleni ei tehnyt koetella onneani liikaa. Törmäyskerralla olin onneksi liikkeellä niin pienellä ja hidaskulkuisella veneellä, että vahinkoja ei tullut. Paitsi melkein housuihin. Sen verran se tömäys pelästytti.

Tässä pieni osa siitä puutavarasta mitä rantaamme ajelehti. Eipä olisi kiva törmätä veneellä.
Korppon Galtbyn lauttarannan venevajoissa oli normaaliakin vetisempi tunnelma.
Korppoossa veneillään vielä.
Verkanin rannan ponttonilautureille eli oisi päässyt ilman kumisaappaita. Tai olisi toiki päässyt, kun olisi vaan mennyt.

En ole nyt pariin viikonloppuun käynyt kalastamassa lainkaan, kun veneemme ovat ylhäällä talvilevossa. Ahti ilmeisesti ikävöi minua, kun hän tai kaverinsa Poseidon yrittivät omin metkuinensa laskea paattejamme. Melkein siinä onnistuikin, mutta talvitelakointimme riitti juuri ja juuri pienellä säätämisellä.

Tyydyin keräilemään rannalta kaikkea sinne ajelehtinutta arvonta roinaa. Harmitti, kun sinne ei tullut yhtään rantasaunaa.

Karanneita veneitäkään ei näkynyt ulapoilla. Vuosia sitten havaitsin karkuun ajelehtineen siistin soutuveneen yhdestä Iniön rantakaislikosta ja tulin maininneeksi siitä kaverilleni, jonka mökillä olimme. Kun se sama vene oli siellä orpona hylättynä vielä seuraavanakin vuonna, mökki-isäntä hinasi sen talteen ja ilmoitti poliisille siltä varalta, että joku sitä kaipaisi.

Ei kaivannut ja vuoden päästä poliisi ilmoitti, että löytäjä saa pitää. Koska olen höveli löytäjä, mökki-isäntäni sai hyvän veneen. Jäin odottelemaan, josko seuraavalla kerralla löytäisin kaislikosta Teemu Selanteen tai Kimi Räikkösen jahdin. Jehtro Rostedtin veneestä ei niin väliä, kun ei se pysy kuitenkaan pinnalla.

Katso vielä hurja uintivideoni allaolevasta linkistä.

https://www.ts.fi/tstv/1074830473/Talviuintia

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ vedensäännöstelyn asiantuntijaa alettiin kutsua patologiksi.

1 kommentti

  1. Terve.
    On aina kiva lukea tarinointiasi ja katsella tuttuja maisemia, koska meillä on mökki n.3km päässä mökistäsi. Toivottavasti jatkat vanhaan malliin😀

Vastaa käyttäjälle Kaj hämäläinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *