Kala-apajilla

Tyyni on tylsää

Vaikka pääsiäisenä vallitsi monen mielestä upea keli, kalastajalle se ei sitä ollut. Toki siikaongella lokoilu rantahiekan päällä oli leppoisaa touhua, kun kaloja ei tarvinnut käydä nyppimässä pois koukuista. Sää oli niin tyyni, että siikakin lopetti syönnin lähes tyystin. Kahtena viimeisenä pääsiäispyhänä saimme vain kaksi siikaa, joiden jallittamiseen kului aikaa toistakymmentä tuntia.

Kalaan ei ylipäätään kannata lähteä tyvenellä säällä, ellei sitten halua pelkästään paistatella päivää. Hauki ja taimenkaan eivät silloin nappaa.
Noina päivinä kalastaminen voi tuntua tylsältä, jolloin poppikone eli soitin veneessä tuo mukavaa seuraa. Se ei välttämättä tietenkään lisää kalojen syöntihaluja. Kaveritkin ihmettelevät välillä, miksi rikon luonnon rauhaa musiikkia kuuntelemalla.  No, sitten kun olette viettäneet kalassa 5500 tuntia pääasiassa yksin, kysykää uudelleen. Eikä se soitin siellä koko ajan pauhaa. Kovalla tuulella sen soittaminen on lisäksi vähän hankalaa, kun levyneula pakkaa hyppimään vinyylillä.
Tyynen sään haastavuus kuvastuu hyvin vuodesta 1998 pitämissäni saalistilastoissa joihin olen kirjannut esimerkiksi sen, kuinka monta haukea on noussut  keskimäärin tunnissa eri tuuliolosuhteissa. Otos on 6591 haukea.
Etelätuulella haukikeskiarvo on 1,49 haukea tunnissa, lounaistuulella 1,29, länsituulella 1,25, pohjoistuulella 1,23, kaakkotuulella, 1,16, koillistuulella 1,15, Itätuulella 1,13, luodetuulella 1,09, vaihtelevalla tuulella 1,03 ja – tyynellä 0,66.
Lomasta jäi kuitenkin hyvä maku suuhun, sillä ehdin viikon aikana törmätä pariin taimeneen, joista toisella oli mittaa 64 senttiä ja painoa 2,44 kiloa (kuvassa). Toinen oli 48-senttinen  ja sai tietenkin jatkaa matkaansa.

Mielenkiintoista oli se, että tein kevään ensimmäiset hyljehavaintoni vasta viime viikolla, vaikka olen ehtinyt pörrätä merellä jo 70 tuntia ja istuskella saarten rannoilla siikaongella toisen mokoman. Näyttääkin siltä, ettei ainakaan Korppoon pohjoispuolen vesillä ole kovin suurta hyljeongelmaa, jos niiden olemassaoloa nyt ongelmaksi voi kutsua. Hienoja näkyjähän nuo.
Merimetsoista ei sen sijaan ole pulaa. Niitä näyttää olevan ainakin lähivesillämme tänä vuonna aivan tuhottomasti, kun vastaavasti niitä näkyi viime vuonna yllättävän vähän.
Toivotaan, että luonto hoitaa tarvittavan tasapainoituksen itse. Olimmekin havitsevinamme, että merikotka kävi nappaamassa yhden merimetson kynsiinsä.
Veden lämpötila nousi lämpimimmässä (huh, mikä sana) lahdessa jo liki seitsemään asteeseen, mutta keskiarvo taisi olla 4-5 asteessa. Kun sää näyttää jatkuvan tämän viikon tällaisena, veden lämpö lienee pian sitä luokkaa, että hauki alkaa kutuhommansa.
Siitä tulikin mieleeni, että moni kollega ehdotti tämän palstan nimeksi Jukan kutunurkkaa, mutta väärinkäsitysten välttämiseksi jätin sen käyttämättä.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kylmässä metsästämiseen kyllästynyt saaristolainen päätti siirtyä sisätiloihin ja teki heti hylkeenammunnan halliennätyksen.

  1. Kyllä kevätlintujen huutoja on on kalastellessa kivampi kuunnella kuin Vehmasen Busterin nelipistestereoiden mylvintää. Kalastushan oli tosi kiihkeää niinkuin kuvastakin näkyy..

  2. Nåjuu, piti oikein kokeilla tätä siikaonkiloikoilua Kemiössäkin. Kalasaalis jäi yhteen isoon lahnaan, vaikka oli niiiin optimaalinen siikaongintaranta. Mahtoikohan johtua tosiaankin tyynestä kelistä ja lämpötilaennätyksestä Kemiössä.
    Forelleja sensijaan parveili sankoin määrin yhdellä karikolla. Outo kalailmiö oli.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *