Kala-apajilla

Onneksi sumppuun on kertynyt sen verran siikoja, että huonoinakaan kalapäivinä ole tarvinnut nähdä nälkää.

Tuulta päin

Piti viedä kalavene tällä viikolla huoltoon. En vienyt, kun perämoottorille ei ole kertynyt odotetusti ajotunteja.

Ei ole kertynyt, koska kovat tuulet ovat jatkuneet sinnikkäästi ja näyttävät jatkuvan sääennusteiden mukaan vielä ainakin ensi viikon alkuun. Kaiken lisäksi tuulen suunta pysyttelee Korppoossa pohjoisen puolella koko kymmenen päivän ennustejakson.

Uusimaalaisten liikkumisrajoitus päättyy tänään, mutta ei Saaristomeren mökeille kannata säänkään vuoksi kiirehtiä. Voi joutua ojasta allikkoon, vaikka allit eivät ole joukolla saapuneetkaan. Lähes joka pellolla käyskentelee kuitenkin jo kurkipariskuntia, joiden määrä näyttää lisääntyvän vuosi vuodelta.

Ensimmäiset västäräkit saapuivat rannoille hyppelemään pääsiäisen alkupäivinä, peipot jo viikkoa ennen.

Varikset ovat innostuneet koputtelemaan nokallaan aamutuimaan ikkunoistamme heijastuvia peilikuviaan, mikä sai meidät väsäämään cd-levyistä variksenpelättimen. Jope Ruonansuun cd:llä on ollut erityisen tehokas karkoittava vaikutus. (Kuva Jukka Vehmanen)

Muuttolinnut ovat siis liikkeellä, mutta suomalaiset ovat noudattaneet hyvin liikkumisrajoituksia. Mökeillä on ollut silmiinpistävän vähän väkeä eikä veneilijöitäkään ole liiemmin näkynyt. Ensimmäiset purjeveneet havaitsin tosin pitkäperjantaina.

Tällaisia vähätuulisia siikaonkipäiviä on osunut kohdalle tänä keväänä harvoin.
Siikojen koossa on ollut välillä toivomisen varaa.

Viime päivinä on ollut lähes mahdotonta löytää edes siikaongintaan sopivaa tyyntä rantaa mistään. Kun tuuli huitelee 13-15 metrin sekuntivauhtia, se kääntyy suojaisimpaankin paikkaan niin, että siikavapa heiluu kuin heinämies.

Siihen kun ryöpsähteli vielä toinen toistaan seuranneet lumikuurot päälle, kovapintaisemmankin siikaonkijan huumori oli koetuksella.

Mutta ei minun: Hulluuteni sai minut nauramaan.

Mereen kovan tuulen vuoksi pariksi päiväksi jääneestä verkosta tuli melkoista levävelliä, minkä vuoksi se on vieläkin selvittämättä.

Joitakin päiviä sitten kohdalle osui pari hieman vähätuulisempaa päivää, jolloin pääsin heittokalastamaan niin, että siinä oli sään puolesta joitain mieltä. Toisena päivänä sain Nauvossa ja Korppoon eteläpuolella peräti neljä kosketusta taimeniin, mutta en yhtään käymään veneen puolella.

Jälkimmäisenä päivänä suuntasin Korppooon länsipuolelta kohti Kihdin reunaa. Matkalla aukon yli tuuli tyyntyi täysin. Manailin, että taisi tulla tehtyä turha reissu, koska taimenta on kovin vaikea saada innostumaan vieheestä peilityvenellä.

Kun pääsin lähelle kohdesaareni rantaan huomasin, että kauempaa etelästä on saapumassa tuulenvire. Jäin veneelläni lillumaan kymmeneksi minuutiksi aukolle tuulta odottamaan ennen kuin siirryin tutulle apajalle.

Vaikka tuulenvire ei ollut ehtinyt nuolla saaren rantaa kuin muutaman minuutin, viidennen heiton jälkeen jysähti. Vihdoinkin sain veneeseen taimenen. Sillä oli mittaa tasan 60 senttiä ja painoa 2,2 kiloa. Mittauksen ja punnistuksen jälkeen palautin sen takaisin mereen.

Sitä minä vain haluan sanoa, että ei yksi ihminen voi olla ikuisesti surkea. Tällä kertaa olin jopa taitava ja viisas, kun ymmärsin odottaa sitä tuulenvirettä.

Kehu se on omakehukin. Ja tuntuu kivalta, kun sen rehellinen ihminen oma-aloitteisesti kertoo.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ Ähtärin eläinpuistoon levisi Kiinasta koronapandamia.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *