Kala-apajilla

Turun Sanomiin tulossa merkittävä kalauutinen

Tässä vaiheessa vuotta viehepaljussani on kova kuhina: taimenuistimet tyrkkivät haukiuistimia sivummalle ja ottavat niiden paikat käden ulottuvilta. Vieheiden taistoa ihmetellessäni, mieleeni juolahti, mitä minä teen kaikille taimenuistimilleni, jos taimenen kalastukseen tulee totaalikielto vuodesta 2016 alkaen mm. Saaristomeren alueella, kuten maa- ja metsätalousministeriö on antanut ymmärtää.

Ongelma on tosin paljon pienempi minulle kuin kalastusvälineitä myyville liikkeille ja maahantuojille. Osa niiden liikevaihdosta tipahtaa pois, jos kielto tulee. Myös saariston mökkikylille voi tulla ongelmia, kun mökinvuokraajat vähenevät alku- ja loppusesongeista. Kielto voisi heijastua myös opastoimintaan ja venekauppaan, jolla ei muutenkaan mene hyvin.
Täysi selvyys siitä, miten hallitus aikoo uhanalaisia taimenia suojella saadaan selville ensi vuoden puolella. Käsittääkseni totaalikiellon vaihtoehtona on, että istutettujen taimenten saalistaminen saa jatkua Saaristomerellä vuoden 2016 jälkeenkin. Lähes varmalta näyttää sen sijaan se, että villejä taimenia ei saa vuoden kuluttua enää kalastaa eikä varsinkaan ottaa ylös.
Saapa muuten nähdä, missä vaiheessa oikeusministeriö saa aikaiseksi tuntuvat sanktiot taimenen luvattomaan kalastukseen tai edes alamittasäännön rikkomiseen. Nykyäänhän varteenotettavia sanktioita ei oikeastaan ole.
Tällaisia asioita oli hyvä aika pohtia viime lauantaina merellä, kun sää oli välillä täysin tyyni ja välillä vähäinen tuuli tuli luoteesta. Taivas sentään oli pilvinen.
Tuulettomalla säällä kosketuksia taimeniin on turha yleensä odottaa. Yllätys oli suuri, kun kuitenkin onnistuin narraamaan pari kalaa hetkeksi koukkuuni. Kun toinen oli kutuasuinen ja todennäköisesti alamittainen sekä toinen varmasti alamittainen, paljon ei jäänyt harmittamaan se, että kalat karkasivat.
Mies on tullut varmaan vanhaksi, sillä vielä muutamia vuosia sitten jokainen taimenkosketus sai polveni tutisemaan jännityksestä. Enää polvet eivät tutise siitä syystä, vaan omia aikojaan, kuten koko ukkorähjä.
Taimenen syöntihalujen nostattamiseksi ei tarvita kovin suuria tuulia. Aivan ylivoimaisesti eniten olen tilastojeni mukaan saanut taimenia silloin, kun tuulen voimakkuus on ollut 3-5 metriä sekunnissa. Lounaistuulella syönti on ollut parhaimmillaan, mikä ei tietenkään ole mikään yllätys. Itsellenikin on sen sijaan pieni yllätys se, että eniten olen saanut taimenia aurinkoisella kelillä enkä pilvisellä. Käsittääkseni todelliset taimentalentit ovat sitä, että paras sää taimenen pyyntiin on pilvinen.
Niinpä olin sunnuntainaamun sarastaessa lähes sataprosenttisen varma, että nyt nappaan potran joulukalan, koska tuulta oli luvassa kuusi metriä sekunnissa lounaasta. Kun taivaskin oli lähes koko ajan pilvinen tai puolipilvinen pettymys oli suuri, kun saldoksi jäi vain yksi epävarma kosketus taimeneen.
Minulta on monesti veneessä kysytty, että miksi kala ei nyt syö, vaikka pitäisi. Olen yrittänyt kysyä sitä kaloilta, mutta en ole vielä toistaiseksi saanut vastausta. Jatkan kyselyjä ja lupaan palata asiaan oikein sanomalehden palstalla, jos joku kala minulle todistettavasti vastaa. Lukekaa siis Turun Sanomia tarkkaan joka päivä. Tiedä milloin uutista pukkaa.
Sunnuntaina saatoin etsiä nollassaaliiseen selitystä vain itsestäni, joka olen näemmä onnettoman surkea ja suorastaan kyvytön kalamies sekä ruma kuin pentele, huono uimaan ja perso makealle, vaikka sairastan kakkostyypin diabetestä. Järkikään ei luista. Siis kelvoton ihminen läpikotaisin.
Tosin osuutta saaliittomuuteen saattoi olla sillä, että vesi oli lähtenyt laskuun, vallitseva tuulen suunta oli juuri kääntynyt,  taivaalla mollotti täysikuu ja veden lämpötila oli Korppoossa yhä 8-9 asteen välillä, mikä on vielä hivenen liikaa.
No niin, selitys ja peppuläpi on näemme jokaisella.
Ai niin, itseruoskinnan keskellä meinasin unohtaa, että veden lämpötilan vuoksi haukia nousi vielä muutamia  taimenpaikoiltakin, joten varmasti niitä olisi saanut kaislikoista, jos olisi vain ehtinyt yrittää. Hyvä niin: Siitä löytyy vuodesta 2016 lähtien ainakin marraskuun puoliväliin asti vaimolle pätevä syy sille, miksi merelle pitää mennä veneellä vielä talven tullen.
Eikä hätiä mitiä, pian sisävesillä alkaa jo pilkkikausi näilläkin leveysasteilla.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ omenanviljelijä tavattiin Reberbahnilta etsimässä siemenkotia.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *