Kala-apajilla

Tältä näyttää kalastusasetuksen toinen luonnos

Vaikka toisesta kalastusasetusluonnoksesta on poistettu useita ensimmäisessä luonnoksessa olleita uusia sääntelyitä, piisaa niitä vielä toisessakin luonnoksessa. Näin siitä huolimatta, että pääministeri Alexander Stubb (kok.) on ajanut säännöstelyn purkamista maassamme.
Samaa puoluetta edustava maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo perustelee sääntelyn lisäämistä uudessa asetuksessa luonnon monimuotoisuuden turvaamisella.

Petteri Orpo kertoi lauantaisessa Turun Sanomien printtilehden haastattelussa, että hauelle ei sittenkään tule ala- eikä ylämittaa. Haastattelu löytyy tämän bloggauksen lopusta. (kuva Markku Ojala/Compic)
Alla viime blogissani lupaama, Turun Sanomien saama kalastusasetuksen toinen luonnos kokonaisuudessaan ja sellaisenaan. Sen edellä ministeriön taustamuistio.
TAUSTAMUISTIO KALASTUSLAIN NOJALLA ANNETTAVASTA KALASTUSASETUKSESTA
Johdanto
Uuden kalastuslain nojalla valtioneuvoston on tarkoitus antaa kalastusasetus nykyisen tilalle. Kalastusasetus sisältäisi lakia täsmentäviä säännöksiä muun muassa kalojen rauhoittamiseen, pyyntimittoihin sekä pyydysten käyttöön, asettamiseen ja merkin-tään. Lisäksi säännöksiä olisi kalastuksenvalvojan kokeesta ja koulutuksesta, istutettavien kalojen merkintävelvollisuudesta ja luonnon monimuotoisuutta heikentävistä kalaistutuksista. Lisäksi laki sisältää asetuksenantovaltuuksia myös maa- ja metsätalousministeriölle.
Maa- ja metsätalousministeriö valmisteli alustavan luonnoksen kalastusasetuksesta sidosryhmien kanssa käytävien keskustelujen pohjaksi. Esitys piti sisällään erilaisia uusia säätelyehdotuksia ja se lähetettiin kommentoitavaksi sidosryhmille tammikuussa 2015. Lisäksi kalatalouden keskeiset sidosryhmäjärjestöt saivat esittää siitä kommenttinsa kunkin järjestön kanssa pidetyssä palaverissa. Esitys päätyi myös julkiseen keskusteluun, jossa asetusesityksen uskottiin olevan valmis, vaikka kyseessä oli alustava luonnos, jolla selvitettiin, mitä tarpeita asetustasoiseen säätelyyn on olemassa.
Kommentointikierros oli erittäin hyödyllinen. Sen avulla saatu palaute on ollut arvokasta ja antanut asetuksen valmisteluun paljon uutta tietoa. Erityisen selkeästi tuli esille, että kalakannat, kalastus ja niihin vaikuttavat ympäristöolosuhteet vaihtelevat eri osissa Suomea niin paljon, että koko valtakuntaa koskeva asetus ei sovellu kaikkiin säätelytarpeisiin ja osa niistä on perustellumpaa tehdä tai täydentää käyttö- ja hoitosuunnitelmiin perustuen alueellisin ja paikallisin säätelypäätöksin.
Maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut asetuksesta uuden luonnoksen saadun asiantuntijapalautteen perusteella. Myös tämä maa- ja metsätalousvaliokunnalle toimitettu annettava versio on vielä alustava. Erityisesti taimenen ja kuhan kalastuksen sääntely vaatii vielä laajempaa keskustelua ja vaikutusten arviointia. Jäljempänä on yleisellä tasolla mainittu ne lähtökohdat, jotka ovat asetusehdotuksen taustalla.
Kalojen rauhoittaminen
Kalojen rauhoitussäännösten piiriin kuuluisivat edelleen samat kala- ja rapulajit kuin voimassa olevassa kalastusasetuksessa. Näitä olisivat järvilohi ja nieriä Vuoksen vesistöalueella, lohi, taimen, harjus, siika, nahkiainen ja rapu. Merkittävin uudistus olisi valikoivan kalastuksen mahdollistava ja samalla lajien luonnonkantoja suojaava rasvaevällisen järvilohen ja taimenen rauhoittaminen määritellyillä alueilla. Kyseisillä alueilla rasvaeväleikatun kalan kalastaminen ja ottaminen olisi kuitenkin mahdollista. Harjus rauhoitettaisiin meressä meriharjuksen uhanalaisuudesta johtuen.
Taimenta esiintyy luonnossa hyvin monissa eri muodoissa ja sitä myös istutetaan runsaasti. Sen kasvu on eri ympäristöissä erilaista ja sen uhanalaisuuden taso ja luonnon lisääntymismahdollisuudet vaihtelevat vesistöstä toiseen. Lisäksi se on tavoiteltu saalislaji. Edellä mainitut asiat tulee ottaa huomioon asetuksen jatkovalmistelussa.
Asetusluonnoksen valmistelussa on otettu huomioon valtioneuvoston 16.10.2014 vahvistama periaatepäätös kansallisesta lohi- ja meritaimenstrategiasta 2020 Itämeren alueelle siten, että rasvaevällinen meritaimen rauhoitetaan Suomenlahdella vuoden 2016 alusta ja muilla merialueilla vuoden 2019 alusta, kun mereen istutetut taimenet on eväleikattu ja ne pyyntikokoisina voidaan saaliissa erottaa villeistä rasvaevällisistä meritaimenista.
Kalojen sallitut pyyntimitat ja -määrät
Lohikalojen alamittoja nostettiin kalastusasetuksella vuoden 2014 alusta lähtien. Asetusesityksessä lohikalojen alamitat pysytettäisiin pääosin voimassa olevien säännösten mukaisina. Poikkeuksena olisivat Inarinjärven nieriä, jonka alamitta nostettaisiin viidellä sentillä 45 cm:iin sekä uutena alamittana rasvaevättömän taimenen alamitta, joka asetettaisiin 50 cm:iin. Istukaskaloille määrätylle luonnonkaloja pienemmälle alamitalle voi olla tarvetta vesistöissä, joissa esimerkiksi kalatalousvelvoitteesta johtuen ka-laistutuksia tehdään runsaasti. Istukkaista suuri osa on useimmiten tarkoitettu kalastettaviksi. Kalastuslain 57 §:n ja asetuksen 3 §:n nojalla ELY-keskus voisi tarvittaessa määrätä alueellisesti korkeamman pyyntimitan esimerkiksi rasvaeväleikatulle taimenelle, jos siihen olisi kalojen kasvunopeuden ja istutuskalojen lisääntymismahdollisuuksien takia perusteltua tarvetta.
Suomen kuhakannat eivät useimpien lohikalakantojen tavoin ole uhanalaisia. Kuhien luontaisen lisääntymisen edistämiseksi ja kasvupotentiaalin hyödyntämiseksi kuhan asetuksessa olevan alamitan nostolle on tarvetta. Kuhakannan tila ja kuhien kasvu on kuitenkin eri vesiympäristöissä erilaista. Tietyllä järvellä tai merialueella kuhakannasta voidaan kalastusta vähentämällä saada suurempi tuotto, kun toisella alueella tuoton kasvattaminen edellyttäisi kalastuksen tehostamista.
Kuhan osalta näyttäisi olevan tarvetta hoitosuunnitelman valmisteluun, jotta eri alueiden erityispiirteet voidaan ottaa huomioon esimerkiksi alamitan asettamisen osalta. Myös kaupallisen kalastuksen so-sioekonomisesta kestävyydestä tulee huolehtia sopivin siirtymäkausin ja erityisjärjestelyin. Tässä tarkoituksessa Saaristomeren kaupalliselle kalastukselle on kaavailtu kolmen vuoden siirtymäkautta nykyiselle alamitalle. Vuonna 2012 kaupallisten kalastajien osuus Saaristomeren kuhasaaliista oli 36 prosenttia ja vapaa-ajankalastuksen saalisosuus oli 64 prosenttia.
Kansallisen lohi- ja meritaimenstrategian linjausten mukaisesti lohen vapaa-ajankalastukseen sovellettaisiin sääntöä enintään yhdestä lohesta kalastajaa ja vuorokautta kohti. Sääntöä sovellettaisiin myös rasvaevättömän järvilohen kalastuksessa. Sen sijaan viehekalastukseen hahmoteltua kuhan ja hauen päiväkohtaista saaliskiintiötä ei valtakunnallisesti asetustasolla katsota olevan tarpeellista asettaa. Hauen osalta ei myöskään esitetä pyyntimittoja.
Yleiset pyydysmääräykset
Asetuksessa olisi myös yleisiä määräyksiä pyydyksistä. Ne perustuisivat pääosin nykyisin voimassa oleviin määräyksiin. Muutoksina voidaan mainita pintaverkkoa koskevan määritelmän muuttamista koskemaan pintaan tai vähintään 1,5 metriä pinnasta asetettuja verkkoja (nykyisin 3 metriä) ja määräystä siitä, että verkkojen silmäkoon mittana muun muassa valvonnan yhteydessä käytettäisiin jatkossa vain solmuväliä. Kaupallisen kalastajan havaspyydysten osalta silmäkoon mittana käytettäisiin solmuväliä tai silmäkokoa EU:n yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien määräysten mukaisesti.
Vaelluskaloja koskevat määräykset
Asetukseen sisällytettäisiin määräyksiä vaelluskaloista täydentämään laissa olevaa vaelluskalalukua (7 luku). Uutena määräyksenä tulisi verkkokalastuskielto vaelluskalavesistöön kuuluvassa joessa täydentämään lakiesityksen 66 §:n 2 momentissa olevaa kieltoa. Lisäksi kiellettäisiin taimenen kalastus pintaverkoilla meressä niin, että erityisesti taimeneen kohdentuva verkkokalastus tulisi lohi- ja meritaimenstrategian mukaisesti kielletyksi. Kalastus kohosiimalla kiellettäisiin Vuoksen vesistöalueella uhanalaisten lohikalojen suojelemiseksi.
KALASTUSASETUS
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään kalastuslain ( /2015) nojalla:
1 luku
Saalista koskevat määräykset
1 §
Kalojen rauhoittaminen
Seuraavat kalat ovat rauhoitettuja:
1) rasvaevällinen järvilohi Vuoksen vesistössä;
2) rasvaevätön järvilohi joessa ja purossa syys-, loka- ja marraskuussa sekä Vuoksen vesistössä karttaliitteen 1 mukaisilla alueilla kesäkuun 1 päivästä elokuun 31 päivään;
3) nieriä Vuoksen vesistössä;
4) harjus meressä;
5) harjus sisävesissä X rajan eteläpuolella huhti- ja toukokuussa;
6) rasvaevällinen taimen X rajan eteläpuolella;
7) lohi ja taimen joessa ja purossa syys-, loka- ja marraskuussa;
siika mereen laskevassa joessa ja purossa syys-, loka- ja marraskuussa;
9) nahkiainen huhtikuun 1 päivästä elokuun 15 päivään ja
10) rapu marraskuun 1 päivästä alusta heinäkuun 21 päivään kello 12.
Edellä 1 momentin 6 kohdasta poiketen rauhoitus ei koske taimenta, joka on pyydetty sellaisesta purosta tai lammesta, johon ei ole vaellusyhteyttä merestä tai järvestä. Lisäksi rauhoitusta ei sovelleta ennen vuotta 2019 Suomenlahden ulkopuolisilla merialueilla. Suomenlahti rajoittuu pituusasteen 23°00’E ja Hankoniemen etelärannan muodostamasta leikkauspisteestä itään.
2 §
Kalojen sallitut pyyntimitat
Luonnonvesistä pyydettyjen kalojen tulee täyttää seuraavat mitat:
1) lohi vähintään 60 senttimetriä;
2) rasvaevätön järvilohi vähintään 60 senttimetriä;
3) rasvaevällinen taimen leveysasteen X pohjoispuolisissa sisävesissä vähintään 50 senttimetriä sekä edellä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla Suomenlahden ulkopuolisella merialueella vähintään 60 senttimetriä
4) rasvaevätön taimen vähintään 50 senttimetriä;
5) nieriä Inarinjärvessä vähintään 45 senttimetriä;
6) kuha sisävesissä vähintään 45 senttimetriä ja meressä vähintään 40 senttimetriä;
7) harjus leveysasteen X eteläpuolella vähintään 35 senttimetriä ja pohjoispuolella vähintään 30 senttimetriä.
Edellä 1 momentista poiketen tulee luonnonvesistä pyydettyjen kalojen täyttää seuraavat mitat:
1) lohi leveysasteen 63°30’N pohjoispuolella Perämeressä vähintään 50 senttimetriä;
2) sellaisesta purosta tai lammesta, johon ei ole vaellusyhteyttä merestä tai järvestä, pyydetty taimen vähintään 20 senttimetriä.
Kalan pituus mitataan leuan kärjestä suoraksi ojennetun, yhteen puristetun pyrstöevän kärkeen.
Edellä 1 momentin 6 kohdasta poiketen kalastuslain 88 §:ssä tarkoitettujen ryhmään I kuuluvien kaupallisten kalastajien harjoittaessa kalastusta edellä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla Suomenlahden ulkopuolisilla merialueilla sovelletaan kuhan 37 senttimetrin vähimmäismittaa vuoden 2018 loppuun.
3 §
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen oikeus määrätä pyyntimitoista
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kalastuslain 57 §:n nojalla määrätä edellä 2 §:ssä tarkoitetuille kaloille alueelliset pyyntimitat, jotka poikkeavat säädetyistä pyyntimitoista enintään kaksikymmentä prosenttia.
4 §
Saaliskiintiöt
Vapaa-ajankalastuksessa sallitaan enintään yhden lohen ja rasvaevättömän järvilohen saaliiksi ottaminen kalastajaa ja vuorokautta kohti.
2 luku
Yleiset pyydysmääräykset
5 §
Määritelmät
Pintaverkolla ja pintaverkkopyydyksellä tarkoitetaan pintaan tai lähemmäksi kuin 1,5 metriä pinnasta asetettua verkkoa.
Isorysällä tarkoitetaan sellaista rysää, paunettia tai muuta samantapaista pohjalla varustettua sulkupyydystä, joka johtolaitteineen on joltakin osaltaan puoltatoista metriä korkeampi.
6 §
Solmuvälin mittaaminen
Pyydyksen solmuväli mitataan verkkohapaan solmun keskipisteestä seuraavan solmun keskipisteeseen. Mitattavat solmuvälit valitaan märän pyydyksen pienisilmäisemmästä osasta, ei kuitenkaan verkon ylä- tai alapauloista tai sivuista.
7 §
Pyydysten merkintä
Kalastuslain 48 §:ssä tarkoitetut kiinteät ja seisovat pyydykset tulee varustaa:
1) [moottoroidun] vesiliikenteen käyttämillä vesialueilla vähintään 1,2 metriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaan lippusalkoon kiinnitetyllä vähintään 20 senttimetriä korkealla ja leveällä neliön muotoisella lipulla;
2) vesialueilla, joilla on ilmeistä, että pyydykset eivät haittaa vesiliikennettä tai vesistön muuta käyttöä, vähintään 15 senttimetriä veden pinnan yläpuolelle ulottuvalla koholla taikka vähintään 40 senttimetriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaan lippusalkoon kiinnitetyllä lipulla, jonka lyhyimmän sivun pituus on vähintään 15 senttimetriä.
Jäältä kalastettaessa pyydys ja kalastamista varten tehdyt, halkaisijaltaan yli 40 senttimetrin avannot on merkittävä vähintään 1,2 metriä jään pinnasta ulottuvalla merkkisalolla, joka ei ole väriltään valkoinen.
Jos pyydys on asetettu pyyntiin 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle vesialueelle siten, että pyydys tai jokin sen osa ulottuu 1,5 metriä lähemmäksi veden pintaa (pinnan lähei-syyteen asetettu pyydys), lippusalkoon on kiinnitettävä kaksi päällekkäistä 1 momentin 1 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttävää lippua. Jos pinnan läheisyyteen asetetun pyydyksen pituus ylittää 120 metriä, sen suunta on osoitettava käyttämällä vähintään 15 senttimetriä veden pinnan yläpuolelle ulottuvaa kohoa jokaista alkavaa 120 metriä kohden. Rapumerta voidaan 1 momentissa säädetyn
estämättä merkitä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla vesialueella vähintään 5 senttimetriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvalla koholla.
Pyydysten merkintään käytettävät kohot ja lippusalot pyydykseen yhdistävien köysien on oltava uppoavia tai varustettu painoin. Edellä 1 momentin 1 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetut lippu- ja merkkisalot on va-rustettava kaikkiin sivusuuntiin näkyvällä vähintään 2 senttimetriä korkealla heijastimella. Pyydysten merkintään käytettävät kohot eivät saa olla läpinäkyvää materiaalia.
8 §
Pyydyskokonaisuus
Jos 7 §:ssä tarkoitettu pyydys tai usean yhteen liitetyn pyydyksen muodostama kokonaisuus on pituudeltaan yli 10 metriä, on 7 §:ssä säädettyä merkintätapaa käytettävä pyydyksen molemmissa päissä ja tarvittaessa pyydyksen haarojen päissä.
9 §
Yhteystiedot ja kalastuslupa
Pyydyksen asettajan nimi- ja yhteystiedot sekä kalastusoikeuden osoittava merkki tulee kiinnittää pyydyksen uloimman pään kohon, lippusalon tai merkkisalon yhteyteen.
10 §
Pyydysten asettaminen meressä yleisellä vesialueella
Meressä yleisellä vesialueella ei troolia vedettäessä saa mennä sataa metriä lähemmäksi toisen pyynnissä olevaa isorysää. Kalastusta pintaverkoilla tai isorysällä ei saa ilman asianomaisen lupaa harjoittaa kahtasataa metriä lähempänä toisen isorysää sen sivulta lukien eikä sataa metriä lähempänä sen perää.
11 §
Kaupallisia kalastajia koskeva poikkeus
Edellä 8, 9 ja 10 §:ssä säädetyn estämättä kaupalliset kalastajat voivat, harjoittaessaan kalastusta merialueella 12 merimailin ulkopuolella peruslinjasta mitattuna, merkitä pyydyksensä yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityis-kohtaisista säännöistä annetun komission täy-täntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 13—17 artiklassa tarkoitetulla merkinnällä.
3 luku
Vaelluskaloja koskevat pyydysrajoitukset ja -määräykset
12 §
Verkkokalastusta koskevat määräykset
Vaelluskalavesistöön kuuluvassa joessa kalastus verkolla on kielletty elokuun 15 päivästä marraskuun 30 päivään.
Langasta kudotun pyydyksen pienin sallittu solmuväli lohta meressä pyydettäessä verkolla on 80 millimetriä.
Vahvemman kuin 0,20 millimetrin havaksesta, punotusta langasta tai vahvasta kuitumateriaalista tehtyjen verkkojen asettaminen pyyntiin 50 metriä lähempänä meren rantaa on kielletty loka-, marras- ja joulukuussa sekä huhtikuun 1 päivästä toukokuun 15 päivään.
Taimenen kalastus meressä pintaverkkopyydyksellä on kielletty.
Verkon solmuvälin tulee siikaa meressä pyydettäessä olla:
1) leveysasteen 64°00′N pohjoispuolella vähintään 27 millimetriä ja enintään 30 millimetriä taikka vähintään 43 millimetriä;
2) leveysasteiden 64°00′N ja 63°30′N välisellä merialueella vähintään 30 millimetriä ja enintään 35 millimetriä taikka vähintään 43 millimetriä;
3) leveysasteiden 63°30′N ja 62°30′N välisellä merialueella vähintään 40 millimetriä;
4) leveysasteen 62°30′N eteläpuolella vähintään 43 millimetriä.
Siian verkkopyyntinä pidetään kalastusta, jossa saaliin painosta vähintään puolet on siikaa.
13 §
Isorysäpyyntiä koskevat määräykset
Isorysän käyttö lohen kalastuksessa on kielletty lukuun ottamatta ryhmään I kuuluvilta kaupallisilta kalastajilta.
Lohta meressä pyydettäessä rysän solmuvälin tulee olla kalapesässä enintään 40 millimetriä ja sen muun osan solmuvälin tulee olla joko enintään 40 millimetriä tai vähintään 150 millimetriä taikka olla valmistettu hapaasta, joka ei pyydä silmällä.
14 §
Kalastus Vuoksen vesistössä
Kohosiimalla kalastus on kielletty Vuoksen vesistössä karttaliitteen 1 mukaisilla alueilla.
4 luku
Istutuksia koskevat määräykset
15 §
Monimuotoisuutta ilmeisesti heikentävät kalaistutukset / Kielletyt kalaistutukset
Täpläravun kotiutusistutukset on kielletty karttaliitteessä 3 olevalla jokiravun suoja-alueella (rapustrategia).
-LUKE:n emokalalaitosten suojeluvyöhykkeet.]
– vieraslajistrategian huomioiminen
16 §
Istutettavien kalojen merkintä
Vuodesta 2017 alkaen on vähintään vuoden ikäisinä istutettavien taimenten, lohien ja järvilohien rasvaevä leikattava pois.
Edellä 1 momentissa säädetty velvoite ei koske elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymiä elvytys- ja palautusistutuksia.
5 luku
Kalastuksen valvonta
17 §
Kalastuksenvalvojan koulutus
Kalastuksenvalvojan koulutuksen tarkoituksena on antaa koulutettavalle valmiudet osoittaa kalastuksenvalvojan kokeen suorittamisella omaksuneensa tiedot ja taidot, jotka edellytetään kalastuksenvalvojan tehtävässä toimimiseksi. Kalastuksenvalvojan koulutuksessa on perehdyttävä seuraaviin opintoaiheisiin:
1) kalastusta ja kalastuksenvalvontaa koskevaan lainsäädäntöön ja käytäntöön;
2) hallintolain (434/2003) mukaisiin hyvää hallintoa koskeviin perussäännöksiin, jotka asettavat viranomaisten toiminnalle laadulliset vähimmäisvaatimukset, sekä muuhun kalastuksenvalvojan työhön kuuluvien hallintotehtävien hoitamista koskevaan lainsäädäntöön;
3) viranomaisen toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999);
4) kielilakiin (423/2003) sekä saamen kielilakiin (1086/2003) siellä, missä kyseistä kieltä tarvitaan;
5) asiakaspalvelutaitoihin;
6) turvalliseen vesillä ja jäällä liikkumiseen; sekä
7) yhteistoimintaan muiden kalastuksenvalvontaa suorittavien viranomaisten kanssa.
Koulutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota kalastuksenvalvojan oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
18 §
Kalastuksenvalvojan koe
Kalastuksenvalvojan koe on kirjallinen ja sen on sisällettävä kysymyksiä kaikista kalastuksenvalvojan koulutuksen opintoaiheista. Kalastusviranomainen määrittelee suoritettavan kokeen sisällön.
6 luku
Erinäiset säännökset
19 §
Vaelluskalavesistöt
[- Valtuus 64.2 § (voidaan säätää)
– Vaelluskalavesistöksi voidaan määritellä muukin, kuin 64.1 §:n mukainen alue. (Kymijoki, Korkeakosken haara).]
20 §
Kalojen maahantuontilupia koskevat edellytykset
– valtuus 77 § (voidaan säätää)
Maa- ja metsätalousvaliokunta 6.2.2015
Kalastusneuvos Eija Kirjavainen, maa- ja metsätalousministeriö Lainsäädäntöneuvos Heidi Aliranta, maa- ja metsätalousministeriö
PETTERI ORPON HAASTATTELU TURUN SANOMISSA 14.2.
Hauki karkasi sääntelysumpusta
Turun Sanomat, Helsinki
JUKKA VEHMANEN
Hauen ja kuhan kalastukseen ei ole tulossa niin tiukkaa säätelyä, kuin julkisuuteen vuotaneessa kalastusasetusluonnoksessa vielä tammikuussa hahmoteltiin. Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon (kok) mukaan esimerkiksi hauen kalastuksen sääntelystä on uudessa, Turun Sanomien saamassa tuoreessa luonnoksessa luovuttu kokonaan.
Kalastusasetus liittyy kalastuslain kokonaisuudistukseen, joka on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Sekä lain että asetuksen on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alussa.
Niiden hyväksyminen on kuitenkin vaakalaudalla. Aika uhkaa loppua kesken, koska laki pitäisi saada hyväksytyksi parin viikon sisällä, ennen nykyisen eduskuntakauden päättymistä.
Vaihtoehdot
vähissä
Orpon mukaan asetukseen tehtiin lievennyksiä siksi, että ilman niitä itse lakia tuskin olisi mahdollista saada läpi.
Orpo haluaa kuitenkin pitää kiinni erityisesti kuhan alamitan nostosta, mutta aikoo käydä esimerkiksi Saaristomeren ammattikalastajien kanssa keskustelua, ”miten asiassa voidaan löytää yhteinen polku”.
Orpo painottaa, että tekeillä on suuri kulttuurimuutos kalastuspolitiikkaan.
– Nyt lähdetään liikkeelle kestävästä kalakantojen hoidosta. Muutokset ovat kalan puolella.
Keskusta, Perussuomalaiset ja Sdp ovat viime metreillä vaatineet muutoksia lakiin. Keskusta on uhannut jumittaa lain maa- ja metsätalousvaliokuntaan, ellei saa tahtoaan läpi.
Orpo paheksuu sitä, että valiokunnan puheenjohtaja Jari Leppä (kesk) ryhtyi julkisesti jarruttamaan lakia jo ennen valiokunnan asiantuntijakuulemisvaihetta.
– Tässä ei ole nyt vaihtoehtoja. Kun lakia on valmisteltu seitsemän vuotta, ei sitä tähän voi jättää, jyrähtää Orpo, joka uskoo, että uudistus venyisi vuosien päähän, jos sitä ei nyt hyväksytä.
Ministeri on kuitenkin luottavainen ja sanoo, että juoksuhautoihin jumittumisesta on päästy eteenpäin.
– Laissa on noin 150 sivua ja 140 pykälää, eikä näkemyseroja ole enää kuin kahdessa asiassa. Tässä on käynyt niin, että lain ja asetuksen hyvät asiat, kuten siirtyminen yhden luvan järjestelmään ovat jääneet unholaan, sanoo Orpo.
Verkkoraja pysyy
kahdeksassa
Erityisesti keskusta on vastustanut sitä, että Ely-keskus voisi myöntää luvan kaupalliseen kalastukseen vesiä hallitsevan kalastusalueen vastustuksesta huolimatta.
Ministeriö on nyt tiukentanut ehtoja, joilla Ely-keskus voi luvan antaa.
– Ely-keskusten ja kalastusalueiden välille on saatava aikaan kumppanuus. Ei tämä muuten toimi, Orpo sanoo.
Toinen kiista liittyy siihen, että verkkojen määrää rajoitetaan kahdeksaan. Varsinkin viehekalastajat ovat pitäneet määrää liian suurena, kun taas verkkokalastajat liian pienenä.
Orpon mukaan kahdeksan verkon rajoituksesta pidetään kiinni. Joillekin vesialueille voi kuitenkin saada poikkeusluvan pitää suurempaakin verkkomäärää.
Sdp on vaatinut korjattavaksi valuvikoja, joista keskeiseksi se on nostanut sen, että verkko- ja katiskakalastajat joutuvat uudessa yhden luvan järjestelmässä maksamaan tavallaan myös viehekalastuksesta, vaikka eivät sitä harrastaisi.
– Ei ole olemassa sellaista lakia, joka tyydyttäisi kaikkia, sanoo Orpo, joka pitää kiinni suunnitellusta lupajärjestelmästä.

  1. Tässä se huomataan toimintakaava kun joku toimii edistyksellisesti kestävän luonnon puolesta. Kepu ja aiken sosialisoijat (SDP) haraavat vastaan. Kepulle tärkeintä on se että maajussi saa kalastaa vaikka 10 verkolla kotitarvekalansa. Ihmetellä täytyy että kotitarvekalastus näyttää ulkopuolisen silmään harmaalta taloudelta. Persut ovat samalla kannalla eli Suomesta tehdään Euroopan Nigeria luonnonvarojen suhteen. Nämä esitetyt rajoitukset koskisivat myös minua ja olen ne mukisematta hyväksynyt. Miksi joillekin luonnon raiskaaminen näyttää olevan päämäärä.

  2. Merkillinen määritelmä asian valmisteluun. Samaan asiaan olen törmännyt aikaisemminkin, (tuntijakouudistus,kuntarakenneuudistus). ”KUN LAKIA ON VALMISTELTU SEITSEMÄN VUOTTA, NIIN EI SITÄ TÄHÄN VOI JÄTTÄÄ!!!” Ikäänkuin valmisteluaika olisi tae lain tomivuudesta. Sama se on p:n kanssakin. Mitä kauemmin sitä valmistaa, niin sitä varmemmin se tulee ulos…

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *