Kala-apajilla

Talouseliitti, turpa tukkoon kalastusmaksuista

Turvat tukkoon kansa! Se on nimittäin niin, että uudesta kalastuslaista eikä varsinkaan eläkeläisten kalastusmaksuista sovi puhua ollenkaan.
Syynä on se, että kalastusmaksut ovat kuulemma nippeliasiaa, joilla poliitikot yrittävät kerätä ääniä ennen vaaleja. Tällaisten vähäpätöisten asioiden esillä pidossa on se erityisen huono puoli, että ne vievät huomion tärkeämmistä asioista, kuten maamme taloudellisesta jamasta. Näin on eliitti antanut meidän ymmärtää, viimeksi Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtajuudesta luopuva Ilpo Kokkila aamulla televisiossa.
En toki kiellä, etteikö maan taloudellinen tila vaatisi laajaa huomiota, mutta en kyllä suostu nielemään sitä, että mistään muusta ei sovi sen vuoksi puhua.
Kokkila ja kumppanit leikkivät pyhällä asialla ja taitavat olla aika vieraantuneita kansasta luullessaan, että vain musertavat talousasiat kiinnostavat kansaa?
En ymmärrä sitä, että 7-8 vuotta valmisteltu lakiesitys, joka koskee ainakin 1,5 miljoonaa suomalaista, pitäisi hyväksyä eduskunnassa napin painalluksella ja ilman poliittista keskustelua. En varsinkaan, kun laki lienee voimassa taas seuraavat 30 vuotta, jona aikana taloussuhdanteet ovat voineet kääntyä useammin kuin hauki kaislikossa.
Kiinnostusta lakia kohtaan kuvaa hyvin se, että maa- ja metsätalousministeriön lakiluonnoksesta annettiin huikeat 200 lausuntoa ja siitä on käyty hyvin vilkasta nettikeskustelua kansalaisten kesken.
Talouseliitti syyttää poliitikkoja irtopisteiden keruusta ja siitä, etteivät he ratko oikeita ongelmia. Minä kysyn, missä viipyvät talouselämän omat panostukset, kuten uudet investoinnit ja bonuksia vastaavat näytöt johtajuudesta? Jotain vastinetta pitäisi alkaa näkyä yhteisöveron alennukselle, palkkamaltille sun muulle.
Puhutaan poliitikoista mitä puhutaan, täältä Turun näkövinkkelistä vaikuttaa siltä, että näyttöjä talouselämän omalla kotipihalla ovat antaneet juuri poliitikot ja valtion virkamiehet, millä viittaan siihen, että Turun telakka saatiin pelastettua nimenomaan valtiovetoisesti ja saksalaisyrityksen voimin. Missä olivat kotimaiset suuryhtiöt ja sijoittajat?
Saksalainen Meyer Werft otti riskin ja osoitti uskovansa Suomen kilpailukykyyn. No, parempi toki niin, että uusi pääomistaja on telakka-alan osaaja. Näin erityisesti siksi, että Suomesta uskoa ja rohkeutta ei tuntunut löytyvän, mistä kertoi kuvaavasti  se, että laivamoottoreita valmistavan Wärtsilän entinen toimitusjohtaja Ole Johansson oli valmis vetämään maton suomalaisen ristelijäteollisuuden alta.
Herrat Suomen talousherrat. Ottakaa saksalaisista mallia: matoa koukkuun ja onget veteen. Se on jatkossakin ilmaista kaikille.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ pääjohtajan hienon rouvan mahalaukkukin oli Luis Vuittonin tekemä.
Tekstiä korjattu asiavirheen vuoksi 24.10. klo 19.

  1. Paitsi talouseliitti, niin myös MMM:n virkamieseliitti haluaa syöttää kansalle korkeat maksut. Että sillä rahallasaataisiin kala-TALOUS hallinnolle uusi ATK tietojärjestelmä, ja kala-TALOUS hallinnon tehtäviä pakotetaan lailla kala- TALOUSalueille. Ja kala-TALOUSalueita kontrolloidaan ATK järjestelmällä.
    Kansalainen ei tästä hyödy mitään.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *