Kala-apajilla

Tajutonta tajunnan virtaa kesäyönä

Nyt on torstai, klo 23.  Kokeilen blogata koko yön. Tapanani on ollut viettää kerran kesässä yö ulkotakan ääressä, hyvän rieslingin parissa.  Lomalla, en töissä. Yleensä.

Kaikki valmiina kesäyön bloggailuun.
Dave Lindholm höpöttää, soittaa ja puhuu Radio Suomessa, rock-kukko itse.
Kalapäivä oli vihdoin hyvä. Sain 13 haukea kolmessa tunnissa. Mikä on siis miehen yöstä nautiskellessa ja päivää muistellessa.
Ennen poltin kesäyöllä sikarin tai piipullisen. Lääkäri kielsi. Nyt poltan vanhoja ja likaisia vaatteita takassa. En millään raaskisi luopua, koska vanhat ja likaiset vaatteet ovat mökillä parhaita. Ei mitään väliä, kun ne päällä touhuaa. Ei niitä saa pestä. Saati polttaa.
Mutta nyt niitä on liikaa. Vaimo sanoi niin.
Tänään on nimipäiväni. Vaimo osti lahjaksi selfie-kepin. Voi taivas, mitä minä rumilus sellaisella? Hän sanoi, että voin ottaa kuvan itsestäni ja isosta kalasta.
Voi, vaimoa. Kyllähän hänen pitäisi ymmärtää, että ison kalan pitelyyn tarvitaan kahta kättä. Niin pieniä ei kuvata, että ne jollain kepillä voisi kuvata.
Selfiekeppi oli turha lahja, mutta ensimmäisiä turhia, mitä olen vaimolta saanut. Meillä on sellainen tapa, että olemme pian parin kymmenen vuoden ajan ostaneet toisillemme joka kuukauden 13. päivä lahjan sen kunniaksi, että aloimme seurustella 13. päivä.
Arvatkaapa, onko ollut helppoa keksiä lahjoja joka kuukaudeksi? Mutta tapa ollut hullun hauska. Rouva on saanut metsurin housut, ties kuinka monet verkot ja yleensäkin sellaista, mistä  olen itse hyötynyt.  Plus veden lämpötilamittareita, matoja, tulitikkuja ja seksikkäät alushousut, jotka olivat minun vanhat.
Minä olen saanut muun muassa moottorisahan, klapikoneen, hiomakoneen, lentokoneen ja Koneen. Hups, valkoviini saa liioittelemaan. En ole saanut hiomakonetta.
Radiossa kertovat, että kello on ylittänyt puolenyön. Dave höpöttää yhä .Alkaa olla pimeä, kuin Dave.
Mietin, pitäisikö panna soimaan juhannuslahjaksi saamani uusi Kalakaverien cd, joka on mainio. Naantalin pojat, jos olen oikein ymmärtänyt, Akusti Turtonen ja Mikko Hellström ovat sen tehneet. Onkohan se jo markkinoilla, omakustanne lienee? Siinä pojat laulavat, että “huono päivä kalassa on parempi kuin hyvä töissä” ja että ”mää lähden kalaan ja palaan vasta huomenna, jos silloinkaan”. Niin totta.

Tämä cd on mainio mökkituliainen.
Takan hiillos hiipuu. Dave sanoi juuri, että Hectorin “Lumi teki enkelin eteiseen” pamahti päähän, mutta soittavat silti kuulojaan, että mä olen hautausmaa.
Niin olen. Olkapäitä särki niin peijoonisti, kun vaimoni kanssa pelattiin tänään tennistä.
Yö on oleva pitkä. Davelta kysytään, mikä on hyvä teksti. Vastasi, että “niinkun bamalamama”. Se toimii kuulemma paljon paremmin kun Kahil Gibran.
Totta: Ukkelikukkelikukkeli,oma  höpöhöpösävellykseni, toimii sekin, omasta mielestäni, kavereiden mielestä ei niinkään.
Käyn hakemassa lisää puita takkaan. Pitää muistaa, ettei ulkotakkaan kannata panna kuusta tai haapaa. Niistä lähtee kipinöitä ja mökki voi palaa. En haluaisi, että mökki roihuaisi, koska olen juuri perustanut mökin seinälle uistinmuseon. Siellä on uistimiani, joilla ei tule enää kalaa tai joilla ei arvioni mukaan tulla koskaan samaan. Lisäksi  siellä on keloja katossa rosvoja varten. Eivät toimi enää, kelat meinaan.

Uistinmuseoni.

Kelamuseoni.
Suurin tänään saamani hauki painoi 4,96 kiloa. Ei siis 5 kiloa, kuten voisi moni pyöristää.
Silti mielestäni keskivertokalastaja voi hyvin pyöristää painon viiteen kiloon. Iso kala ja hieno kokemus saajalleen joka tapauksessa. Elämys kannattaa jakaa kaikille. Se innostaa, puhuttaa.  Jos itse pyöristäisin, näitä juttuja ja kalatilastoja ei paljon kannattaisi kirjoitella.
Kuinka voikaan olla jo muutama päivä juhannuksen jälkeen näin pimeä?
Kuinka hitossa ne osasivat panna heti soimaan Yön biisin? Mikä tän nimi on. Hitto, nyt on jo vaikea löytää kysymysmerkkiä näppäimistöstä.
Rami Eloranta, joka on lienee yksi hurjimmista suurhaukien saajista sanoo, että suuria haukia saa kesällä parhaiten lähellä pimeää. Nyt on jo aivan liian pimeää.

Ei täällä mökillä aina ole pimeä ja kylmä. Komeitakin päiviä on mahtunut joukkoon. On, on.

Päivällä tällainen tipu lensi päin mökin ikkunaa ja otti hetken lukua. Lienee vihervarpunen.


Lintulaudalla kävi akrobaatti.
Tänään, kun hauki söi hyvin, tuuli puhalsi noin 8 metriä sekunnissa etelästä. Hauki nappaili parhaiten juuri tuulisten kivikkojen ja saarten päissä. Pilvisellä säällä punamusta jerkki toimi hyvin.
Radiossa soi Popeda, kappale ”20 senttiä vain”. Senteistä tulee mieleeni, mitä tapahtuu kalastusasetukselle, jossa määritellään kalojen alamitat. Kokoomuslainen Petteri Orpo määritteli maa- ja metsätalousministerinä ollessaan asetusluonnoksessa esimerkiksi kuhien alamitat sellaisiksi, että keskustalainen Kimmo Tiilikainen saattaa samassa tehtävässä vielä tältä osin muuttaa mittoja ammattikalastajien mieliksi ennen kuin asetus etenee hallituksen siunattaviksi.
Nyt hävisivät radiosta tähdet eikä niitä näy taivaallakaan. Kello on 02.39. On vähän nälkä. Enää en ehdi Verkanin vierasvenesatamaan ravintola Buffaloon syömään.
Buffalo on muuten siitäkin hyvä paikka, että siellä kuunnellaan asiakasta.
Toivoin, että maanmainiot ribsit saisivat seurakseen valikoimiin Zinfandel-rypäleestä tehtyä viiniä, koska se on ainoa lajike, joka istuu ribsien seuraksi.
Toivoin, että ruokalistalta löytyisi myös hampurilaisia.
Toivoin, että muusikot alkaisivat soittaa aiemmin kuin kello 23, koska heitä jaksaisi paremmin kuunnella vaikkapa iltapäivällä viiden aikaan.
Kaikki toiveeni ovat toteutuneet.
Kas. Riesling on loppu. Nukuttaa. En taida jaksaa sittenkään koko yötä.  Olipa taas tyhmä idea, mutta minullahan niitä riittää. Joko tekin nuhkahditte?
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ hienojen italialaisveneiden valmistaja varusti asuntonsa ovet rivoilla.

  1. Kannatti valvoa, minusta tämä oli vuoden viidyttävin blogikirjoituksesi! 🙂

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *