Kala-apajilla

Taimenkausi korkattu, mutta väärin

Se oli niin kuin väärin sammutettu tulipalo. Meinaan tuo taimenkauden aloitus. Saalista tuli, muttei sillä tavalla kuin piti.
Kiersin loppuviikolla neljänä päivänä kuin viimeistä päivää taimenpaikoilla.  Heti torstaina teimme Jalaksen Tomin kanssa pitkän lenkin aina Kihdin laitamia hipoen ja vähän uusia mestojakin bongaillen.
Tuloksena ei havaintoakaan taimenista, eikä ihme kun meriveden korkeus oli pudonnut jo 40 senttiä alle normaalin. Jos se vielä paljon laskee, Suomi voi muuttaa nimensä Saharaksi, kun hallituskin kerran imee meidät ihan kuiviin.
Meriveden lämpötilan lasku oli pysähtynyt 11 ja 12 asteen väliin, kun aurinko lämmitti ja tuulet olivat hyvin mietoja. Amatööribiologina minua ihmetytti, miten meressä saattoi olla vielä runsaasti sinilevää tähän aikaa vuodesta.

Kalakeli oli kuin suoraan lehmänpehvasta ja vesi niin lämmintä, että hirvetkin tohtivat käydä vielä saaren rannassa uimassa. Vai mitä elukoita nuo ovat? (Kuvat Jukka Vehmanen)

Aurinko porotti koko loppuviikon, joten veneileminen oli sentään mukavaa.
Tuuli oli kolme ensimmäistä päivää pääasiassa lounaasta, muttei se paljon auttanut. Haukia nousi silloin tällöin, mutta niitäkin yhteensä vain parikymmentä koko neljän päivän rupeamana.
Se on sentään roimasti enemmän, kuin mitä vanha työkaverini raportoi mökkivesiltään Houtskarin Hyppeisitä*, josta ei kuulemma kertynyt useamman päivän saldoksi kuin kaksi tärppiä, kun verkkokaloja ei lasketa – ja niitähän ei lasketa.
”Mutta eihän sitä jumalauta voi jäädä pirttiin istumaan, jos on kalalle lähtenyt! Kyllä luterilais-germaaniseen moraalin läpitunkemaan ajatteluun kuuluu myös pään seinään hakkaaminen.”, kiteytti Hyppeisten* Kalle osuvasti.
Vasta kun sunnuntaina tuuli kääntyi pohjoiseen alkoi tapahtua. Ensimmäinen taimen pamahti melkein mökkilaiturin alta. Mutta vaimon virittämään verkkoon. Istutettu, 46 sentin alamittainen hopeakylki oli jo kuollut, joten se päätyi graaviksi ja pannulle.
Rouva sai aiheen kuittailla, että mitä minä siellä kaukaisilla ulapoilla kalastelen, kun taimenta saa kotirannastakin. Miten siitä on noin pahasuinen tullut?

Vaimon virittämään verkkoon pamahti sunnuntaina alamittaisen taimenen seuraksi muutama ahven ja siika.
Sen verran suivaannuin, että päätin lähteä  vielä sunnuntaina iltapäivällä yrittämään, vaikkei enää pitänyt lähteä.
En ehtinyt kovinkaan kauas, kun erään pienen luodon päässä tärähti. Noin kolmen kilon taimenhan se siinä ponnahti komeasti ilmaan – ja irtosi. Väliäkö hällä, kun ruokataimen oli jo perattu. Tärkeintä oli, että syksyn ensikosketus heittämällä oli saatu. Se antaa uskoa elämään.
Vielä enemmän uskoa antoi se, että tämän kirjoituksen jo julkaistuani (toisin sanoen tämä kappale on lisätty jälkikäteen), kuulin luotettavista lähteistä, että Isokarin suunnalla kahden veneen kalastusseurueella oli ollut kahdeksan taimenta kiinni, joista neljä oli tullut veneeseen asti. Yksikään niistä ei kuitenkaan ollut mittakala, karanneiden joukossa sellaisiakin oli ollut.
Tiedä sitten mitä pitäisi ajatella uudesta kalastusasetuksesta, jonka uusin luonnos on taas karannut someen. Suomen Vapaa-ajan Keskusjärjestö SVK kiirehti perjantaina julkilausumallaan arvostelemaan maa- ja metsätalousministeriön aikaansaannosta.
SVK katsoo, että esitys uudeksi kalastusasetukseksi on erityisesti sen taimenta ja kuhaa koskevilta osiltaan merkittävästi huonompi kuin keväällä 2015 lausuntokierroksella ollut esitys. SVK:n mukaan se on ristiriidassa uudistuneen kalastuslain kestävän kalastuksen periaatteiden kanssa, erityisesti mitä tulee uhanalaisten taimenkantojen suojeluun ja taimen- ja kuhakantojen luontaisen lisääntymisen parantamiseen.
– Asetusluonnos heikentää erittäin uhanalaisten villien taimenkantojen suojelua pienentämällä luonnonvaraisen taimenen rauhoitusalueen puoleen aikaisemmin esitetystä ja määräämällä istutetulle taimenelle alhaisemman alamitan (50 cm) kuin luonnonvaraiselle taimenelle, sanoo SVK:n toiminnanjohtaja Ilkka Mäkelä.
–  Villit kalat uivat samoissa vesissä kuin istutetutkin ja 50-senttisten istukkaiden pyyntiin viritetty verkko tappaa entistä suuremman osan suojeltaviksi aiotuista luonnontaimenista, lisää Mäkelä, jonka mielestä taimenelle riittää yksi alamitta, jonka tulee olla vähintään asetusluonnoksessa luonnontaimenelle esitetty 60 senttimetriä.
SVK:n mielestä tyrmistyttävää on, että asetusesitys poistaisi äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen suojeluun tähtäävän verkkokalastuskiellon ranta-alueilla loka-joulukuussa ja huhti-toukokuussa. Kielto sisältyi kansalliseen lohi- ja meritaimenstrategiaan, jonka valtioneuvosto vahvisti viime vuoden lopussa.
Taimenen lisäksi vapaa-ajankalastajien erityisenä pettymyksen aiheena on kuhalle määrätty alhainen alamitta (42 cm) ja ammattikalastukselle esitetty vieläkin alhaisempi 40 senttimetrin alamitta Saaristomerellä ja Pohjanlahdella. Alhainen alamitta estää nopeakasvuisten kuhien lisääntymisen ja kuhakantojen vahvistumisen.
Taimenkantaa muuten vahvistetaan tällä viikolla Aurajoen Nuorkauppakamarin tuella. Kamari toteutti Turun päivänä Ankkaralli-tapahtuman, jossa kerättiin varoja Itämeren tilan kohentamiseen.
Kauppakamari tukee Airisto-Velkuan kalastusalueen meritaimenten kasvatus- ja istutustyötä. Kerätyillä varoilla mereen istutetaan tiistaina yli 1600 merkittyä taimenpoikasta Rymättylään.
Toivon kovasti, että taimeniin pantuihin merkkeihin on painettu osoitteeksi Korppoo. Mutta tulkoot vasta, kun ovat kasvaneet isoiksi.
PS. KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ nikottelulääkkeen keksijä sai hikoilla omaisuutensa
* Paikka korjattu 23.10. Kittuisista Hyppeisiin.

  1. Viiden tunnin sessio Iniön tulikuumilla haukimestoilla lauantaina tuotti vaatimattomat 8 haukea, joista puolet oli yli kolmekiloisia. Kalat todella piukassa. Koskaan ennen en muista nähneeni Iniössä niin kirkkaita vesiä kuin nyt, joka osaltaan vaikeutti savottaani. Matoisia olivat, eli paikoillaan jöllittävät ja odottavat vesien nousemista ja silloin alkaa todellinen tankkaus..

Vastaa käyttäjälle Suuri Ihailijasi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *