Kala-apajilla

Taimenkaudella lupaava alku

Taimenkausi rävähti viime viikonvaihteessa lupaavasti liikkeelle, vaikka veden lämpötila liikkui vain 1,6 ja 2,2 asteen välillä. Lauantaina yksi taimen kävi ravistamassa itsensä irti tutun saaren kivikkoisessa päässä.
Sunnuntaina samainen paikka oli pakko käydä kopasemassa uudelleen. Aamupäivä oli kuitenkin täysin tyven eikä kaloista vilahtanut peräevääkään. Tosin eräs tuttu kalamies tapaa heikon syönnin osuttua kohdalle tokaista, että ”helvetin monta kalaa seurasi, mutta yhtään ei nähty”.
Kun näin meillekin kävi, teimme Lehtovaaran Tepon kanssa taktiikkamuutoksen ja siirryimme toviksi siian ongintaan. Sekään ei tuottanut silloin tulosta, ehkä siksi, että vesi oli valitsemassamme paikassa hivenen sameaa.
Kun tuuli alkoi nousta, oli aika siirtyä takaisin taimenjahtiin. Tuulen suunta oli lupaavasti lounaasta.
Mikään ihme ei ole, että juuri lounaasta tuleva tuuli on osoittautunut taimensaldoni valossa selvästi parhaaksi taimentuuleksi. Hieman yllättävää sen sijaan on mielestäni se, että eniten taimenia olen saanut silloin, kun tuulen voimakkuus on ollut vain 3-5 metriä sekunnissa. Voisi kuvitella, että taimen viihtyisi hieman kovemmassa puhurissa.
Tuuli koveni puolen päivän jälkeen niin, että sen voimakkuus oli noin kahdeksan metriä sekunnissa. Yhtäkkiä päälle pamahtanut sakea sumu hälveni sen myötä yhtä nopeasti kuin oli tullut. Päätimme kokeilla kotimatkalla samaisen saaren kivikkokärjen uudelleen.
Taimenen kalastuksessa uusinta on mielekkäämpää kuin telkkarissa. Punamustaan lusikkaan tarrasi taimen, jota ensin epäilin alamittaiseksi sen kovin laihan olemuksen vuoksi.

Vaikka kalalla ei ollut painoa kuin vajaat 1,7 kiloa, se ylitti niukasti 60 sentin alamitan. En meinannut uskoa silmiäni enkä mittanauhaa, mutta pari uutta mittausta vakuutti, että uskottava oli.

Päivää täydensi se, että vain parin sadan metrin päässä ottipaikasta uistintani seurasi toinen täpläkylki tarraamatta kiinni.
Avaustaimenen saanti osoitti jälleen sen, että samoja taimenpaikkoja kannattaa heittää uudelleen päivän mittaan, vaikka ne ensiksi osoittautuisivat tyhjiksi. Toista on hauen kanssa. Harvoin suostun samana päivänä heittämään haukimestaa uudelleen, koska se on osoittautunut lähes järjestään turhaksi touhuksi.
Haukikausikin alkoi toisaalla vähintään lupaavasti. Suomen Haukiseuraa johtava Niko Satto viestitti komean kuvan kera viiden tunnin iltapäivärupeamasta, jonka aikana heidän venekuntansa väsytti peräti 31 haukea.  Niistä kuusi painoi 5,5-7,1 kiloa ja joukkoon mahtui vielä useita neljän kilon kaloja.

Nikon oheisessa kuvassa kannattelemat pari isomusta tulivat tuplatärpistä. Sanomattakin on selvää, että tämä venekunta palautti kalat takaisin mereen heti kuvauksen jälleen. Suomen Haukiseurahan suosittaa, että myös suuret hauet pitäisi palauttaa takaisin mereen sukua jatkamaan.

Hörkön Japalla kävi siianonginnan parissa huonosti.  Hylje kävi kiinni ongessa olleeseen siikaan, josta ei jäänyt jäljelle kuin pää (kuvassa). Vierestä lähti koko kalusto vapoineen päivineen. Itsellenkin kävi jokunen vuosi hylje repimässä onkea, mutta onneksi ehdin ajoissa panemaan hanttiin ja kalavehkeet säästyivät.
Olkaapa siis tarkkoina siellä. Älkääkä ainakaan jättäkö olutölkkiä rantaviivan tuntumaan. Tiedä vaikka hylje vie senkin.
Mökiltä poistuminen aikaisin maanantai-aamua oli tuskaisa kokemus. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja meri oli tyyni. Olisi ollut jättekivaa jäädä paistattelemaan päivää siikaongelle. Onneksi siikoja nousi viikonlopun aikana sentään 11, vaikka lauantaina länsituuli pakotti etsimään uusia paikkoja, jotka järjestään pettivät. Valittamista ei kuitenkaan ollut, vaikka rouvamme osallistuivat toimintaan kuohuviinin kera.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ botoksinaiset kalastivat huulet töröllä.

  1. Ei muuten tullut viestissä mainittua, mutta muun muassa nuo kuvan tuplatärppikalat tulivat paikasta, jossa oltiin menomatkalla pysähdytty ja josta tuli kolme kalaa (ml. tasan kuusikiloinen). Samoin sain kahdella kierroksella toisesta paikasta 6,7 ja 5,8 kg kalat!

  2. Niko on niin oikeassa. Kun väitin, että haukea ei juuri kannata saman päivän aikana samasta paikasta koittaa, se koski muita aikoja kuin aivan kevättä. Silloin hauet kerääntyvät kutulahtiensa suulle eikä niitä muualta helposti löydäkään. Juuri keväällä isoja haukia voi olla todella lukuisia ihan samoilla mestoilla.
    Iniöstä muistuu mieleen yksikin kevät, jolloin kalaporukkamme viikonlopun saaliiseen kului Kurjen Villen saama 16,2-kiloinen ja lisäksi joukkoon mahtui muistaakseni ainakin yksi yli 10 kilon kala sekä useampia 6-8 kiloisia. Ja kaikki samasta lahdesta. Kokonaislukumäärää en kehtaa edes kertoa.
    Tämä pointti unohtui, kun kevääni tahtovat nykyään kulua siikoja onkiessa ja taimenia etsiessä lähinnä siksi, että kevään jälkeen ehtii kyllä haukea kalastamaan ihan riittävästi siikojen ja taimenten hiivittyä kalamiehen ulottumattomiin.

  3. 3 / 2014 Erälehden suurimmat kalat v. 2013 mukaan olisit näköjään ollut yhdeksännellä sijalla Suomessa sillä hauella, minkä sait (13.5 kg) minun ensin ärsytettyäni sen, viime syksynä Saaristomerellä. Terveisin: brother

  4. Suunnaton vaatimattomuuteni estää kommentoimasta veljeni kertomaa saavutusta. Paitsi, että kala panoi 13,4 kiloa.

  5. Ja loppujen lopuksi ei tuo 13,5 kg:n kalakaan olisi kympin sakkiin sittenkään riittänyt, Erälehden listan tarkstukseni jälkeen.
    (Nauvon seudulla erään kaverin laiturin nokasta oli muutamalla heitolla kuulemma tullut kaksi hyvänkokoista haukea viime viikonlopulla..)

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *