Kala-apajilla

Suudelmia särjelle

Vanhalta kalakaveriltani Halosen Jukalta on ilmestynyt kalakirja nimeltään Lajikalastus ja Suomen kalalajit (Tammi). Tekijäkumppanina hänellä on ollut Luonnonvarakeskuksen kalabiologi Jussi T. Pennanen. Halonen tunnetaan mm. Suomen Kalastusmatkailun Edistamisseuran puheenjohtajana sekä miehenä, joka on lajikalastuksen isä Suomessa ja Kalamaraton-kilpailun kehittäjä.

Uutuuskirja johdattaa mm. lajikalastuksen eli fongauksen saloihin. Fongaaja yrittää saada tietylltä alueelta tietyssä ajassa mahdollisimman monta eri kalalajia. Kuvat:Jukka Vehmanen.
Kirja on siitä mainio, että ilveilen yhdessä kuvassa taustalla. Juuri siinä kuvassa, joka oli pitkään Erä-lehden logona Jarin kanssa kalassa -juttusarjassa.  Etualalla kuvassa paistattelee luonnollisesti Erä-lehden kuulu kalastustoimittaja Jari Tuiskunen yli kymppikilon ennätyshauki sylissään.
Olen aiemminkin maininnut tuon kuvan blogissani, mutta unohdin kertoa tuolloin, miten Tuiskunen ennätyskalansa silloin saikaan. Kerron sen nyt, vaikka ette haluaisikaan.
Olimme Iniössä parisenkymmentä vuotta sitten keväällä kutulahdessa haukijahdissa. Kaislikon reunoista nousi pulikkahaukea, mutta Tuiskunen halusi, että heittelemme ulompana keskellä lahden suuta useiden metrien syvyisiä vesiä. Naureskelin Jarille: Luuletkos, että niitä haukia jostain Mariaanien haudasta (syvin kohta 11 kilometriä) saa. Lopun varmaan arvaattekin.
Elämänsä ensimmäisen yli kymppikilon hauen napannut Tuiskunen opetti minulle silloin kertaheitolla, että suurhaukia kannattaa keväällä todellakin pyytää hieman syvemmästä, kutulahtien suulta eikä matalista perukkavesistä.
Minua nolotti, hävetti, itketti, potutti, vilutti ja sattui syvälle sieluun.
Vaikka olenkin tuttavuussuhteen vuoksi jäävi enkä muutenkaan kovin häävi arvostelemaan Lajikalastus -kirjaa, arvostelen silti ja kerron, että kirjassa on muitakin etuja kuin vilahdus meikäläisestä. Kirjassa esitellään lajikalastuksen ja kaloihin liittyvien perustietojen ohella Suomen yli 70 kalalajia satunnais- ja vieraslajeja myöten kiitettävän selkeästi. Lajit esitellään valokuvin monista eri kulmista sekä yksityiskohtia myöten. Jos ei vielä niistäkään kalaa tunnista, lisäksi on läiskäisty Näin tunnistat- ja  Samantapaiset lajit -tekstiosiot.
Itse allekirjoitan täysin kirjan tekijöiden väitteen, jonka mukaan kokenutkin kalastaja on toisinaan ymmällään varsinkin särkikalasaaliinsa lajien suhteen. Käsi pystyyn, kuinka moni osaa erottaa toisistaan särjen, seipin, sorvan, säynen ja turpan pomminvarmasti?
Aivan ensimmäiseksi kannattaa kuulemma katsoa, millainen suu kalalla on. Mihin suuntaan suu aukeaa ja kuinka suureksi?
Hyvä vinkki. Itse aion varmistua tästä asiasta jatkossa ottamalla kalaan kunnon pusutuntuman. Vaikeassa tapauksessa varmistan perusteellisella kielisuudelmalla. Tätä ei parane kertoa eläinsuojelijoille.

Särkiin pitää ottaa kiihkeä suutuntuma.
Kirjan teksti on vahvaa tietokirjaosaamista. Sanomalehden toimittajana minua aina haittaa se, että kuvateksteissä ei kerrota, ketkä henkilöt kuvissa esiintyvät – eli samainen puute, jonka vuoksi aikanaan lopetin Erä-lehden tilaamisen.
Tietokirja on tietenkin kirja ja lehti on lehti. Varsinkin kalakirjassa pääasiana ovat kalat eivätkä ihmiset. Mutta olisi siinä nyt ainakin minut voinut nimeltä mainita…
Pari bloggausta takaperin pohdin, miten uusi maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) suhtautuu vielä hyväksymättä olevaan, maa- ja metsätalousministeriön valmistelemaan kalastusasetusluonnokseen. Aikooko hän muuttaa sitä jotenkin ennen kuin asetus lähtee ministeriöstä hallituksen hyväksyttäväksi? Asetuksenhan pitäisi kaiken logiikan mukaan tulla voimaan samaan aikaan uuden kalastuslain kanssa eli ensi vuoden alussa.
Yritin saada Tiilikaiselta haastattelua mm. tästä asiasta Turun Sanomiin, mutta ministerin erityisavustaja ilmoitti Tiilikaisen kanssa keskusteltuaan, ettei ministeri ole vielä ehtinyt tutustua aiheeseen riittävästi. Ymmärtäähän tuon. Palaamme asiaan syksyn mittaan.
Viime blogissani taisin veikkailla, että tulossa on hyvä sienikausi. Niin on. Tein lauantaina kahden ja puolen tunnin metsälenkin, jonka aikana keräsin 23 litraa kantarelleja. Oli niissä aika raahaaminen autolle. Ja vielä kovempi homma oli niiden putsaamisessa. Pari tuntia siihen meni. Ja sitten vaan jakamaan niitä tuttaville. Vähänkö hullu olen.

Kantarellit olivat hyväkuntoisia eivätkä vielä turhan suuria. Pienempiä on nimittäin helpompi puhdistaa.

Verkanin vierasvenesataman edessä on uudet nopeusrajoituskyltit. Ainakin aluksi näytti siltä, että merivartiostolla on töitä valvonnassa.
Viikonlopun ainana huomasin sellaisenkin asian, että Korppoon Verkanin vierasvenesataman edustan vesialueille oli ilmestynyt veneille nopeusrajoitukset. Hieman ihmettelin, miksi niissä ei ollut myös aallonmuodostuskieltoa, kun ne aallothan suurin ongelma taitaa olla laitureissa oleville veneille. Ja sitäkin ihmettelin, miksi satamaa pohjoisen puolelta lähestyvän väylän rajoituskyltissä kerrottiin rajoituksen koskevan vain yli seitsemän metrin pituisia veneitä, mutta lännestä tulevan väylän kyltistä maininta puuttui.
No, samapa näköjään tuo: aika harva vene näytti nopeusrajoitusta noudattavan….
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kalastava metallimies kertoi haluavansa aina vaan sorvaa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *