Kala-apajilla

Siikaonkikausi ohi

Yleensä sanotaan, että siikaonkikausi kestää jäiden lähdöstä äitienpäivään. Aika tasan tarkkaan niin kävi tänäkin vuonna. Viime viikonvaihteessa sain vielä yhden siian ongella, mutta touhu alkoi käydä lähes mahdottomaksi. Ahvenet tai särjet kävivät puremassa madot poikki melkein saman tien, kun ongen paiskasi mereen. Pulmallista siinä oli se, että vavan päässä ei tästä tapahtumasta yleensä näkynyt merkkiäkään. Niinpä syötti piti tarkistaa yhtenään, jottei se makaisi pohjassa poikkinaisena, hyödyttömänä.
Kevään taimensesonkikin saattaa vedellä viimeisiään, vaikka lauantaina yksi alamittainen vielä seurailikin pari kertaa viehettäni. Lauantaina veden lämpötila pyöri Korppoossa yhdeksän asteen tuntumassa, mutta sunnuntain lämmin ja tyven keli nosti veden lämmön monessa paikkaa jo 12 asteeseen.

Niinpä siirryinkin välillä silakan litkaukseen. Siinä saaliin saanti on tähän aikaan vuodesta aika lailla varmaa, kunhan käyttää kaikuluotainta apuna parvien etsinnässä.  Homma on aika paljon tehokkaampaa kuin esimerkiksi taimenen kalastaminen: yhdellä nostolla saa todennäköisesti useamman silakan kuin taimenia tulee koko vuotena yhteensä. Ja voin vakuuttaa, että uusien perunoiden kanssa silakka maistuu loistavalta.
Hiljattain manailin blogissani, kun en saanut kunnon kuvia kivellä maanneesta hylkeestä siitä syystä, että Iphonella ei saa zoomattua kuvalaadun kärsimättä, ja oikea kamera oli mökillä. Otin mokasta onkeeni.
Nyt hylje makoili taas samalla kivellä ja päästi lähelle kuvaamaan. Siitä ohessa kuvasatoa, joskin rankka zoomaaminen verotti hiukan Canon Ixuksenkin kuvien laatua. Pitäisi varmaan kuvata järjestelmäkameralla, mutta se ei kalaveneessä ole kovin näppärä.



Korjaus 8.12.2014: Kun tarkasti katsoo, tämä eläin taitaa olla Itämerennorppa eikä harmaahylje.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kalastaja pohti, mistä oli saanut veneerisen taudin ja tuli siihen tulokseen, että kais likoista.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *