Kala-apajilla

Sieniä piisaa jo

Otsikon viesti on ajastaan jäljessä, mutta ei se mitään, koska niin on tämän kirjoittaja ollut koko elämänsä. Silti tällainen jälkeenjäänyt vanha rouskunuljaskakin on havainnut, että kantarelleja on pukannut jo pian parin viikon ajan.


Kantarellit olivat lähes järjestään suurimmillaan vasta peukolon pään kokoisia. (Kuvat Jukka Vehmanen)

Nättejä rypäksiäkin löytyi.
Ainakin viime viikonlopun sienireissun perusteella vaikuttaa siltä, että tulossa voi olla hyvä sienivuosi. Pieniä kantarellin alkuja näkyi todella paljon. Suuren osan jätimme kasvamaan, mutta kiva setti niitä silti saatiin. Pienet kantarellit ovat parhaita bruchettan aineksia, kun kunnon oliiviöljyllä ja oman kasvimaan persiljalla höystää. Pinot noir -rypäleen punaviini istui siihen mainiosti, erityisesti, kun vaimon loihtimaan annokseen kuului myös ankkaa.

Kantarellien ohella löytyi myös metsämansikoita ja vähän mustikoita.  Tuo punapäinen, vihreäperäinen juttu lienee joku uutuusviehe.
Ainakin hauen kalastuksen voi tässä vaiheessa vuotta hetkeksi unohtaa. Vesikasvillisuutta ja mökkiläisiä piisaa heinäkuussa riesaksi asti.  Varsinkin jouhilevää on meressä nyt joka paikassa. Viime lauantaina sitä oli parhaimmillaan vieheessä kiinni kuudella perättäisellä heitolla. Ei paljon innostanut.

Jouhilevää on tähän aikaan vuodesta kaikkialla. Se on siitä ikävä vesikasvi, että sitä on vaikea havaita meren pinnan alta ennen kuin se on kiinni vieheessä.

Lähes tasan vuosi sitten otettu kuva kertoo, että vielä tuolloin meressä oli näyttäviä ja puhtaita mattoja rakkolevää. Nyt tässä samassa paikassa sitä ei ole näkyvissä yhtään.
Meressä oli havaittavissa myös joitain mystisiä ilmiöitä. Korppoossa huomasin, että järviruoko oli muutamissa paikoissa vähentynyt oudosti. Kun kaislikon reuna ulottui vielä viime vuonna esimerkiksi parikymmentä metriä ulos rannasta, nyt sitä oli enää viitisen metriä.
Vastaavaa ilmiötä en muista nähneeni oikeastaan ikinä. Se sai minut soittamaan Suomen Ympäristökeskuksen merikeskuksen päällikölle Laihosen Pasille, joka hämmästeli hänkin havaintoani. Pasin mukaan järviruoko on nimittäin hyvin pysyvä kasvi, joka kerran kasvupaikan vallattuaan ei siitä hevin häviä. Kokeneelle tutkijallekin tekemäni havainto oli mysteeri.
Yhtä suuresti ihmettelimme sitä, mihin vielä viime vuonna niin toiveita herättävästi runsastuneet rakkolevät ovat hävinneet – ainakin Korppoosta. Viime vuonna näihin aikoihin aprikoin blogissani, että vähäjäinen edellistalvi sai rakkolevät leviämään veden pintoja kirjavoittaneiksi puskamättäiksi, kun jäät eivät niitä talvella ”syöneet”.
Mutta viime talvena jäitä ei ollut rakkolevien kiusana oikeastaan ollenkaan. Kaiken logiikan mukaan niitä pitäisi olla nyt viime vuottakin enemmän. Mutta logiikkani petti taas: rakkoleviä ei juurikaan ole. Laihosen Pasi myönsi, että rakkolevien esiintymisen vaihteluiden syyt ovat tutkijoillekin ainakin jossain määrin yhä tuntemattomia.
Palasin tänään lomilta töihin, kun alkoi näyttää siltä, ettei sitä Kreikan kriisiä saada muuten pois päiväjärjestyksestä millään. Saadaan sitä näköjään farsseja aikaan, vaikka en ole edes paikalla.
Lomani merkittävämmäksi saaliksi jäi 7,94 kilon hauki, joka nappasi koukkuun noin viikko sitten vasta tänä vuonna hokaamastani hotspotista. Samaisesta paikasta olen saanut suurista hauista havainnon joka kerta, kun tuuli on siihen vain oikeasta suunnasta osunut. Se paikka sijaitsee…. no, nyt pääsi unohtumaan.
Uskokaa tai älkää, sain lomalla auringonpistoksen. Tai mikä muukaan sitä voi selittää, että kävin jopa Ruotsissa asti. Veneilimme velipojan kanssa hänen uusilla kotivesillään Vaxholmin liepeillä ja sieltä laivareittiä itään eli Suomen suuntaan. Saatoin taas todeta, ettei Suomessa tarvitse ainakaan Ruotsin saariston kalavesiä kahdehtia. Niin jyrkät ja yksioikoiset rannat siellä olivat.
Vaxholmistahan aukeaa varsinainen veneiden ruuhkamoottoritie, jossa aallokko jyllää tauotta tyynelläkin säällä. Voi sitä luonnon rauhaa…
Sen sijaan Vaxholmin rannoilla olleita vanhan rahan huviloita kadehdin. Yksi komeimmista oli jalkapallotähti Zlatan Ibrahimovicin huvila, jonka laituriin päräytimme velipojan veneellä. Zlatan ajoi pois. Me jäimme ihmettelemään, mihin se nyt lähti.
No, tosiasiassa katselimme vain mereltä, kun itse tähti oli kerrankin huvilallaan paikalla. Jonkin sortin kekkerit siellä näyttivät olevan menossa. Otettiin muutama kuva, mutta niitä ei parane tässä julkaista, kun siellä taisi olla yläosattomia. Kuvat niistä kohteista eivät olisi näin kapealle näytölle oikein mahtuneetkaan.  Kuvat olivat myös siksi kaukaa otettuja, että niissä saattoi sittenkin pullistella Zlatanin ego.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ Ruotsin kuningas tekee kaikki ostoksensa linnan Saleissa.

  1. Sama håmma pohjoisempana, Norrskatan luona ollut havaittavissa kymmenen vuotta varmaan. Kaisla elikkäns järviruoko häviää. Pian häviävät hauet. Laita merkki tähän kohtaan kalapäiväkirjaan, katsotaan viiden vuoden päästä kuinka saalis notkahti…

  2. Hyvä idea tuo merkki kalapäiväkirjaan. Itse asiassa, kun olen Norskatan vesillä vieraillut, ne ovat vaikuttaneet jotenkin kummasti vähemmän kaislikkoisilta kuin esim. Korpppoon pääsaaren vedet.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *