Kala-apajilla

Pysäytin merivartioston

Merivartiosto on tarkistanut minut, veneeni ja kalalupani viimeisen kolmen vuoden aikana seitsemän kertaa eli valvonta toimii, jos vertaa vaikkapa poliisivalvontaan maanteillä: siellä minut tarkistettiin viimeksi noin 10 vuotta sitten. Silloin tosin kahdesti samassa ratsiassa. Virkavalta puhallutti Paraisilla tuolloin autoilijoita liukuhihnalta niin, että poliiseja oli useampi jonossa keskiviivalla alkometri kädessä. Minut puhallutti ensimmäinen poliisi, mutta yllätyksekseni myös viimeinen. Arvelivat varmaan, että join parinkymmenen metrin matkalla yhdellä huikalla jallupullon tyhjäksi.
Se, että merivartiosto tarkistaa yhden veneen suhteellisen usein ja poliisi autoilijan harvoin, panee miettimään resurssijakoa. Todettakoon kuitenkin, että mökkimme ja kalapaikkani sijaitsevat Korppoossa merivartioston vakiolenkin varrella ja melko lähellä Nauvon merivartioasemaa. Tästä huolimatta ihmettelen, miksi merivartiosto ajelee samaa väylää päivän aikana välillä useammalla veneellä edestakaisin.
Takavuosina Iniössä enemmän kalastellessani merivartiosto oli aika harvinainen näky. Iniössä minua ei ole koskaan tarkistettu. Uskallan väittää, että näppituntumani vertailuun on aika hyvä, koska 16 vuoden aikana olen kalastanut Iniössä 1 500 tuntia ja Korppoossa 3 000 tuntia.
Jotain valvontarutiineista kertoo jo se, että suuri osa kalastajista toteaa, ettei heiltä ole koskaan kysytty kalastuslupaa. Se ei tietenkään ole omiaan poistamaan sitä ongelmaa, että moni kalastaja jättää kalastuslupansa maksamatta.
En toki ole pahoillani merivartioston näkyvästä läsnäolosta lähivesilläni, en varsinkaan, kun olen selvinnyt kaikista tarkastuskerroista rangaistuksetta.  Varsinkin marras-tammikuussa kalastaessani olen todella tyytyväinen nähdessäni merivartioston, koska silloin ei paljon muita veneitä näy. Hätätilanteen sattuessa on hyvä tietää, että apu voi olla lähellä. Joten kiitos siitä, että ainakin minun turvallisuudestani pidetään hyvää huolta.
Tämä pitkä vuodatus oli  alustus sille, että viime viikonvaihteessa kävi niin päin, että minä pysäytin merivartioston. Huomasin nimittäin, että koko Korppoon pohjoispuoleisen salmen usean kilometrin pituisella matkalla oli noin metrin levyinen öljyinen vana. Kun merivartiosto ajoi sopivasti kohdalle, ilmoitin heille asiasta ja tiedustelin, mistä öljy mahtaa olla peräisin. Partio kertoikin olevansa selvittämässä öljyn alkuperää. Se taisi jäädä arvoitukseksi päätellen siitä, että lehtemme toimituskaan ei saanut siihen merivartiostolta selvennystä.
Jälkeenpäin tuli mieleen, olisiko kyseessä ollut sittenkin Islannin tulivuoren purkauksesta kulkeutunut tuhka, joskin töhnä näytti selvästi öljyltä. Ylen mukaan  tulivuoren purkauksesta kulkeutui Suomeen ainakin rikkidioksidia.
Oli miten oli, oli mukava havaita, että merivartiosto on tällaisten mahdollisten ympäristörikosten sattuessa valppaana ja nopeasti liikkeellä asiaa selvittämässä.


Viikonvaihteen upea syyskeli ei ollut paras mahdollinen kalan syönnin kannalta, mutta lauantaina oli mukava havaita, että ”pulikkakausi” alkaa olla ohi. Suurin saamani hauki painoi jo neljä kiloa (yläkuvat) ja kalojen keskipaino oli parin kilon tienoilla.
Urposen Harri raportoi jo ennen viikonvaihdetta olleensa haistelemassa kaverinsa kanssa Taivassalon Hakkenpään alueella hauen syöntihaluja. Keli ei silloinkaan suosinut, mutta ylös nousi 12 haukea, suurin 3,2 kiloa.  Kalat löytyivät kuulemma syvän reunoista kalliorannoilta. Itse tein saman suuntaisen havainnon. Kaislikoissa haukia ei juuri ollut, paitsi tuo yksi  pattihauki (alakuva), joka olisi saanut olla olematta.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ haarniskapukuinen kalastaja oli naamiaisissa  koko ajan pelti kiinni.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *