Kala-apajilla

Pilkkireikään palautettu kuha voi hyvin selvitä

Jäät menivät lämpimän sään vuoksi niin huonoon kuntoon, että mietin, teenkö seuraavat empiiriset kuhakantatutkimukseni entistä syvällisemmin – siis jäihin pudottuani.
En ole kuitenkaan vielä hukkunut, vaikka tämänkin tekstin perusteella joku voi tulkita minut aivokuolleeksi.
Viime viikonvaihde oli siitä harvinainen, että kalastus jäi minulta kokonaan väliin. Korppoossa jäälle ei juuri ollut asiaa, kun rannan ja jääkannen välillä oli pääsääntöisesti metritolkulla avovettä ja jääkin oli jo muuttunut keväisen mustaksi. Houtskarin ja Korppoon väliseltä aukolta jääkansi oli häipynyt kokonaan. Luntakaan Korppoossa ei enää ollut juuri missään.

Mene tästä nyt sitten pilkille. (Kuvat: Jukka Vehmanen)

Houtskarista olisi päässyt veneellä Korppoon Verkanin vierasvenesatamaan asti.

Kaksi pönttöä. Korppoossa oli niin paljon kevättä ilmassa, että päätin keskittyä linnunpönttöjen kunnostukseen. (KUva Kristiina Jurvainen)

Siikaonkipaikka voi aueta pian, kun Korppooseen on koko viikoksi luvassa nollekelejä, tuulia ja vesisadetta.
Viime kirjoituksessani kertomani kuhasaalis herätti sen verran kiinnostusta, että päätin selvittää kuhaproblematiikkaa lisää. Eniten kalakansassa tuntuu herättävän kysymyksiä perinteisesti se, selviääkö kuha hengissä, jos sen palauttaa takaisin pilkkireiästä vai kuoleeko se.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jari Raitaniemi sanoo tutkimusten perusteella, että talvella kuhien selviämismahdollisuus heti takaisin avantoon pantuna on paljon parempi kuin kesällä.
–  Mitä syvemmältä kalat saadaan, sitä isompi on kuoleman riski. Äkkiä kirjallisuudesta katsomalla syntyi kuva siitä, että isompia ongelmia alkaa tulla, kun kalat saadaan yli viiden metrin syvyydestä, hän kertoo.
–  Se on muuten aika lähellä sitä, että kun snorklaamalla sukellat  ilman paineentasausta, niin korviin alkaa sattua jo neljässä metrissä.
Raitaniemen mukaan siitä kannattaa lähteä, että pilkkikuhilla on hyvä mahdollisuus selvitä hengissä, ja siksi ne pitää palauttaa avantoon mahdollisimman ripeästi ja hellävaraisesti.
– Verkkokuhien osalta kyse on varmasti myös siitä, kuinka vähän tai paljon ne ovat ehtineet muuten vahingoittua.  Usein kuhat varmaan tukehtuvat verkkoon.

Kuolleita kaloja löytyy  näköjään myös lohialtaista. Eivät taida enää kelvata edes lokkien ja kalasääsken ravinnoksi.

Näkymä viikovaihteelta Korppoon Vattkastin sillalta.
Raitaniemellä on kalakantojen kehityksestä muutakin mielenkiintoista kerrottavaa.
– Vuoden takaisen suuren suolapulssin ansiosta viime vuonna syntyi suurin turskavuosiluokka vuosikymmeniin, ja kuluvana talvena Itämereen on tullut uusi, pienempi suolapulssi. Sitä emme vielä tiedä, kuinka paljon tänne turskia lähivuosina tulee, mutta niitä tulee hyvin suurella todennäköisyydellä, hän sanoo.
– Kampelasaaliidenkin elpyminen näyttää todennäköiseltä 5–6 vuoden päästä, ellei etelästä vaeltajia ilmaannu jo aikaisemmin.
Airiston-Velkuan kalastusalueen kalataloussuunnittelija Timo Saarinen on sitä mieltä, ettei kuhaa saada merestä loppumaan ihan helposti vapavälineillä.
– Ja jos verkkokalastus veisi kuhat merestä, olisi se tapahtunut jo 1980 – 90 -luvuilla, kun pyyntiponnistus oli nykyistä suurempaa. Esimerkiksi Airisto oli tuolloin hyvinkin tiukasti verkotettu.
Saarinen toteaa kuitenkin, että kutevien kuhien keskikoko on tutkitusti pienentynyt.
– Käsittääkseni  osatekijänä on ollut verkkokalastus.
Saarinen pohtii, että kuturauha voisi lisätä kuhavuosiluokkien kokoa ainakin kylminä kesinä.
– Tämä saattaa olla tulossa kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmiin tavalla tai  toisella.
Timo Saarinen arvelee, että jos kaikki kalastus lopetettaisiin esimerkiksi viideksi vuodeksi, olisiko meressä vuonna 2021 runsaasti 50-senttisiä kuhia vai olisiko meri täynnä 30-senttisiä kuhia?
– Ehkä jotain ihan muuta!
Saarinen toteaa, että nähtäväksi jää, miten viesti kuhan uudesta alamitasta saadaan menemään perille ja se, miten saadaan valvonta toimimaan ilman kunnollisia resursseja.
Saarinen on sitä mieltä, että vapaa-ajankalastajilta pitäisi saada reilusti lisää saalistilastoja kalakantojen muutoksien selvittämiseksi.
–  Olenkin yhteydessä vapaa-ajankalastajajärjestöön, hän tuumaa.
Maa- ja metsätalousministeriön kalastusneuvos Eija Kirjavainen kertoo, että ministeriö aikoo seurata tarkkaan Saaristomeren kuhakantojen kehitystä. Hän suosittelee, että ainakin tänä talvena pilkkimiehet jaksaisivat keskittyä ahvenen pyyntiin.
Saarinen tuntee pari kalamiestä,  jotka pitävät kirjaa jigisaaliistaan.
–  Viime kesänä yhtenä yönä kaveri sai toistasataa kuhaa jigillä. Joka kymmenes 37 senttiä ja yksi sadasta 42 senttiä.
Minun pitääkin ilmoittaa vaimolle, että tarvitse lisää enää 45 kuhaa. Sitten sata on täynnä ja kuhapannun voi panna kuumaksi.

Kuhalla on niin terävät hampaat, ettei sen suuhun tee mieli tunkea sormia koukkuja irrottamaan. Siksi pilkkireissulla olisi syytä olla pihdit mukana.
Pidelkää pilkkijakkaroistanne kiinni, sillä nyt seuraa rikospaljastus: pannullemme meni jo viikko sitten alamittakuha. Koukku jäi niin pahasti kiduksiin, että osa kiduksista repeytyi kuolettavasti, kun olin unohtanut pihdit kotiin.
Veikkaisin, että moni verkkokalastajakin ottaa pannulle kuhan, jos kuha on kuollut verkkoon tai se on kuolemaan tuomittu. Kuolleen kalan palauttaminen mereen kellumaan tuntuu hullulta, mutta lakeja säätävät poliitikot ovat aivan varmasti miettineet tämänkin määräyksen järjellisyyden pohjamutia myöten – tai siellä jopa päivätolkulla maaten.
No, määräystä voidaan puolustella sillä, etteivät mereen palautetut kuollet kalat mene hukkaan, vaan päätyvät muiden eläinten ravinnoksi. Toisaalta määräys poistaa tulkinnanvaraisuutta, kun moni kalamies voisi pyrkiä tarkistustilanteessa selittämään alamittaisen pilkkireppuun ottamista sillä, että kala oli pahasti haavoittunut, vaikkei olisi ollutkaan.
Lienee siis sittenkin viisainta palauttaa kuolleet alamittaiset kuhat jatkossa mereen, jos ei muuten niin lainkuuliaisuuden nimissä.
Jos kuitenkin joudun paljastukseni seurauksena poliisikuulusteluihin, muistutan jo etukäteen, että blogini on useimmiten fiktiivinen ja sisältää kalajuttuja. Kirjoittajakin on aikamoinen satuolento, klonkku suorastaan.
P.S. KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ metsästäjä teki seksuaalisesti poikkeavasta hirven poikasesta vasabia.

  1. Norrströmmenin sillan alusta oli nähdäkseni auki, mutta salmi muuten jäässä. Biskopsön ja Pikku-Nauvon välinen salmi näytti olevan pitkän matkaa auki, muttei ehkä kokonaan.
    Katso myös Ilmaiteteenlaitoksen jäätilannekarttaa. Siitä saa ainakin karkean kuvan, missä jääraja saaristossa menee.

  2. Norrströmmenin sillan alusta oli nähdäkseni auki, mutta salmi muuten jäässä. Biskopsön ja Pikku-Nauvon välinen salmi näytti olevan pitkän matkaa auki, muttei ehkä kokonaan.
    Katso myös Ilmatieteenlaitoksen jäätilannekarttaa. Siitä saa ainakin karkean kuvan, missä jääraja saaristossa menee.

  3. Olen kuullut, että runsas merimetsokanta huonontaa kalasaaliita Nauvon eteläpuolisilla vesillä.

  4. Eiköhän ole selvää että kaikki alamittaiset ovat olleet kuolettvasti kiinni kun tehdään ratsia?
    Itse ollut Kuha pilkillä muutaman kerran tänä talvena ja tyhjin repuin,40-41cm pari ja loput selvästi alle,jatkavat sukuaan EHKÄ?
    En viitsi tehdä numeroa mut 40cm olis riittänyt!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *