Kala-apajilla

Päähän ammuttu hylje tuli kylään

Nyt täytyy myöntää, että viime viikonvaihteessa rouva veti isomman vonkaleen kuin minä – ja vieläpä paljain hanskakäsin, kuten alalla olevasta kuvasta näkyy.

Kuollut hylje oli ajautunut rantaamme ja voin vakuuttaa, että se painoi enemmän kuin viikonvaihteen ainoaksi saaliikseni jäänyt 47-senttinen taimen. Siitä alapuolella hätäisesti räpsäisty kuva, mitä selittää se, että halusin palauttaa alamittaisen kalan viipymättä kasvamaan.

Rantaan ajautunut hylje painoi ainakin toista sataa kiloa, kun sitä ei meinannut saada kaksikaan ihmistä liikkeelle.

Tietenkin olin niin pölhökusti, että hanskojen kastumista välttääkseni revin möhkälettä paljain käsin. Jälkeenpäin selvisi, että hylkeet kantavat herkästi tarttuvaa virusta eikä niinhin siksi saisi koskea paljain käsin. Siitä voi tulla ns. hyljekäsi eli niin pahat nivelkivut, että  tartunnan saaneiden hylkeenmetstästäjien kerrottiin aikoinaan leikanneen kätensä poikki särystä päästäkseen. Joten jos nämä kirjoitukset alkavat sisältää normaaliakin enemmänm (hups) kirjoitusvirheitä, se johtuu siitä, että näpyttelen tekstiä kielelläni.
Hylkeen pyörittely paljasti sen kallon toiselta puolelta reiän, mikä herätti tietenkin heti epäilyt siitä, että hylje oli ammuttu.

Varmistuin asiasta työntämällä – tämä tuleva teksti eikä seuraavat kuvat sovi herkkävatsaisille – pään läpi metallisen varrastikun, jonka toinen pää tuli vaivatta läpi tohjoiseksi menneestä silmästä, jonka panin merkille jo aiemmin. Olo oli kuin CSI:n rikostutkijalla.


Jos olisin leikkisä, kertoisin, että kerrankin vartaassa oli tarpeeksi iso lihanklöntti, tosin suurikaan grilli ei olisi taitanut nyt riittää. Tulin myös siihen tulokseen, että tämä köriläs ei mahdu sen paremmin uuniin, joten hieman erikoisempi joulukinkku jäi nyt paistamatta.
Tulipas taas mautonta (!) huumoria.
Vakavasti kirjoittaen päätin kuitenkin soittaa merivartiostolle selvittääkseni, onko hylkeen ampuminen ollut laillista. Kuulemma on, nettitietojenkin mukaan metsästyskausi jatkuu joulukuun loppuun asti.
Merivartiosto ilmoitti myös, että hylkeemme ei aiheuta heillä toimenpiteitä ja että saisimme tehdä sille mitä lystäämme. Merivartiosto ei  tule nykyään hakemaan raatoja talteen, mikä tiedoksi myös niille, jotka huomaavaat vasta aamulla mökillään napanneensa tansseista mukaan vähän rumemman kumppanin.
Ja taas takaisin asiaan: Suomen riistakeskus on myöntänyt koko maahan metsästyskaudeksi 2014-2015  yhteensä 1050 harmaahylkeen pyyntilupaa. Lounais-Suomeen osoitetusta 273 hylkeen kiintiöstä on jäljellä vielä 252.
Riista- ja kalatalouden keskusliiton laskentojen mukaan hallien määrä on kasvanut 2000-luvun alun noin 10 000:sta hylkeestä lähes 30 000 eläimeen, joka oli viime vuoden lentolaskentaluku. Netistä löytyi sellainenkin tieto, että vuonna 2012 laskentojen mukaan lounaisessa saaristossa ja Ahvenanmaalla oli  8 500 hyljettä.
Hylkeenpyynti on tunnetusti vaativa metsästysmuoto. Suomen riistakeskusten myöntämien harmaahylkeiden pyyntilupien käyttöaste onkin jäänyt usein pieneksi.
Hylkeenmetsästys ei ole helppoa siksi, että osuma pitää merellä saada päähän. Tuttava metsästysseuran nokkamies kertoi, että noin 80 prosenttia osuman saaneista hylkeistä uppoaa silti. Mikäli ruho halutaan hyödyntää, metsästäjillä on todella kiire noutamaan vajoamaan lähtevää hyljettä.
Räjähtävän kiväärinluodin osumalla hylkeeseen on kuulemma mahdollisuus saada sellainen  paine keuhkoihin, että eläin jää pinnalle. Rantaamme ajelehtineeseen hylkeeseen oli käytetty tavallista luotia päätellen siitä, että se oli mennyt suhteellisen siististi päästä läpi.
Pilaantuneena ja kaasuuntuneena hylje nousee pintaan ja voi ajautua vaikkapa mökkirantaan, kuten meidän tapauksessamme oli käynyt. Voin vain kuvitella, kuinka mukava yllätys mökkirannassa olisi ollut jo pahasti märäntymään lähtenyt, muutaman sadan kilon painoinen halli. Haju olisi ollut epäilemättä kuvottava, nyt kuitenkin vasta mieto.

Onneksemme meillä oli vielä vene meressä, minkä ansiosta saimme hinattua ruhon ulapalle, missä se kellui ensin hetken, mutta näytti hieman myöhemmin vajonneen.
Epäonnistuminen hylkeenmetsästäyksessä voi aiheuttaa vieläkin ikävämpiä seurauksia toisille ihmisille. Ohi mennyt kiväärin luoti voi ottaa aallosta kimmokkeen ja päätyä vaikkapa 1,5 kilometrin päähän jonkun saunojan takapuoleen – tai päästä läpi, jos raakoja ollaan.
Jäin pohtimaan sitä, että miksi hylje oli ammuttu nimenomaan Korppoon pohjoispuolella, jossa en ole nähnyt kenenkään kalastavan ammatikseen ja melko vähän edes mökkiläisten verkkoja. Hallia ei siis kaiketi ollut ammuttu haittatekijänä.
Tuttava metsästäjä kertoikin, että hallin surmaaminen on metsästäjälle saavutus siinä missä hirven kaatokin: halli on merten suurriistaa. Pienoinen ylpeyden aihe metsästäjälle on se, jos hän on päässyt maistamaan hylkeen lihaa, joskin sen maittavuudesta olen nyt kuullut kahdenlaisia arvioita.
Metsästäjän arvostus nousee jo hyvin korkealle, jos hänellä on vetää päällensä puvun kanssa käytettävä hylkeennahkaliivi. Vaikka totuuden nimessä se ei ole mitään verrattuna siihen, jos ihmisellä on hauennahkabootsit (kuva alla) – kuten minulla. Muilla sellaisia ei sitten koko maailmassa tietääkseni olekaan. Omani sain työtovereilta, jotka teettivät ne 40-vuotislahjaksi. Sääli vain, että aito hauen nahan väri häipyi nahkaa parkittaessa. Saappaani ovat kuitenkin minulle niin arvokkaat, että säilytän niitä kirjahyllyssä enkä ole tohtinut panna niitä jalkaani kuin pari kertaa.

En pääse mihinkään siitä, että rantavedessä kelluva hylje oli minulle henkilökohtaisesti jotenkin lohduton ja surullinen näky. Se oli niin lutunen siinä rantavedessä kelluessaan, että olisin melkein voinut ottaa sen säälistä sänkyymme viereemme nukkumaan, mutta rouva perskules pani hanttiin. Yksi läski hajupommi kuulemma riittää.

Olen yhä sitä mieltä, että hylkeitä on paljon hienompaa katsella elävänä merellä, kun niiden päät putkahtelevat pinnalle yllätyksellisesti milloin mistäkin. Tästä asiasta voidaan tietenkin olla monta mieltä – ja ollaankin.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ  yöpilkinnästä tykännyt opiskelija meni kalatalousoppilaitokseen matikkalinjalle
Korjaus: Tekstiä on korjattu ja täsmennetty harmaahylkeen pyyntilupien osalta 16.12.2014. Alkuperäisessä kirjoituksessa ollut 831 hylkeen kokonaiskiintiö oli väärä.
.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *